Raivauskoulu alkaa! Hanki ensimmäiseksi kunnon saha

Olisiko minusta omien metsieni raivaajaksi? Kompastuuko ryteikössä kerran päivässä mahalleen? Onko raivaussaha raskas? Saisinko minä sen myllyn edes pyörimään ja osaisinko raivata?

Saat sen pyörimään. Ei saha valjaissa liikaa paina. Kyllä siellä tolpillaan pysyy. Ja osaat raivata. Edes kursseja ei ole pakko käydä. Sille joka haluaa raivata, työ osaa sen opettaa. Vaikeinta on liikkeelle lähteminen.

Mutta sen me nyt teemme. Ensimmäiseksi suuntaamme sahakauppaan.

Parhaiten metsän raivaukseen sopii juuri tähän työhön tarkoitettu raivaussaha. Sen eräs piirre on lyhyehkö runkoputki verrattuna vähän pitemmällä putkella varustettuihin monitoimiraivureihin. Pieni ero pituudessa helpottaa mukavasti kääntyilyä taimikossa.

Työn opettelua puolestaan auttaa sahan riittävä eli noin 2 kilowatin (kW) teho. Tällainen sopivan ärhäkkä saha kiihtyy nopeasti. Se jaksaa helposti silpaista poistettavat rungot poikki. Silloin terä ei jää jumiin, kuten heikkotehoisella sahalla tuppaa käymään.

Nämä vaatimukset täyttäviä sahoja ovat muun muassa Stihl 460 C-EM K ja Husqvarna 545FX AutoTune. Molemmat ovat keskikoon sahoja, joissa on elektroninen moottorinohjaus. Se tarkoittaa sitä, ettei käyntiä ja kierrosherkkyyttä tarvitse itse rassata, eikä näitä asioita tarvitse edes ymmärtää.

Molempien nyppäisy käyntiin on automatiikan ansiosta helppoa ja kevyttä.

Olennaista sahoissa on hyvä tehon ja painon suhde. Ne eivät ole metsänomistajalle liian raskaita. Huoltoa ja varaosia on laajalta saatavissa.

Molemmat myydään niin sanottujen ammattivaljaiden kanssa ja ne ovat sahaan paras valinta.

Hintaa näistä sahamalleista huudellaan noin tuhat euroa, hieman alle tai yli. Pinta-alaltaan keskimääräisellä metsätilalla tällainen saha voi kestää hyvinkin 10–15 vuotta.

Jos saha uhmaa aikaa yhdeksän vuotta ja kulu vähennetään arvonlisä- ja metsäverotuksessa, hankintahinnaksi jää ehkä vain 55–70 euroa raivausvuotta kohti. Ei se pahasti kirpaise, ja sen jälkeen saha-asiat on ratkaistu onnistuneesti pitkälle eteenpäin.

Epäilyttääkö silti? Ehkä, koska hyppy metsään tuo paljon uutta tullessaan.

Mutta se on antoisa hyppy. Siinä pääsee palkoille ja vielä enemmän motiivia voi löytyä siitä, että esimerkiksi puulajivalinnoilla ja raivaamattomia kohtia metsikköön jättämällä voi ottaa luonnon huomioon omien arvojen mukaisesti.

Moni nauttii myös siitä, että kun raivaa pusikot itse, omaan metsään saa sisältäpäin avautuvan uudenlaisen näkymän. Sitä katsellaan hikitippa nenänpäässä killuen, mutta se kannattaa.

Raivauskoulussa toimittaja Risto Jussila opastaa aloittelevia sahaajia metsätöiden antoisaan maailmaan. ”Tärkeää ei ole se, että osaa raivata hyvin vaan se, että saa itsensä liikkeelle, metsään ja sahan soimaan. Että toimii omilla ehdoilla ja edellytyksillä, niin kuin sopivalta ja hyvältä tuntuu. On turha pelätä, että raivaisi jotenkin väärin”, Jussila kannustaa.