

Keskeneräinen hirsikehikko täyttää lähes kokonaan Ikaalisten Röyhiössä sijaitsevan hallin. Hallin perällä Jussi Päiväniemi veistää neljättä hirsikertaa isoon omakotitaloon. Viimeksi kuluneet neljä vuotta hän on veistänyt pääasiassa niitä.
”Hirsirakentamista on alettu taas arvostaa. Erityisesti omakotitalojen kysyntä on kasvanut”, Päiväniemi kertoo.
”Ainakaan vielä kysyntä ei näytä hiipumisen merkkejä. Tämän vuoden työkalenterini täyttyi jo viime syksynä.”
Vaikka Jussi Päiväniemi on vasta reilu kolmekymppinen, veistämiskokemusta hänellä on yli 20 vuotta. Oppinsa hän on ammentanut isältään ja sedältään. Jo Päiväniemen isän ukki veisti aikanaan paljon hirsirakennuksia.
”Hirrenveisto on meidän suvussa verissä. Kahdeksanvuotiaana piirsin kehikkokuvia. Pari vuotta myöhemmin veistelin jo kovasti tappeja, kun isä teki saunaa.”
Oman hirsiveistämön ja sahan Jussi Päiväniemi perusti vuonna 2010 sen jälkeen, kun hän oli ollut pari kuukautta työttömänä. Aikaisemmin hän oli kuljetushommissa, ajoi trukkia, kaivinkonetta ja sora-autoa.
”Hommasin kenttäsirkkelin, ja siitä se yrittäjän ura lähti. Puu on minun juttuni. Välillä olen lyönyt vesurilla sormeen ja sahannut käteen, mutta aina olen jatkanut.”
Työn alla olevalla hirsikehikolla on pituutta 20 metriä ja leveyttä kymmenen ja puoli. Hirsikertoja taloon tulee 13 tai 14.
Kehikon ylin hirsikerros tunnetaan nimellä tasakerta.
”Tämän rakennuksen korkeus tasakerrassa on kolme ja puoli metriä, harjapiikkiin on matkaa 5,4 metriä. Talo saadaan kasattua kokonaan täällä hallissa.”
Omakotitaloa tehdään Askaisten Louhisaaren kartanon mailta kaadetuista 150-vuotiaista männyistä. Asiakas löysi puut Metsänhoitoyhdistys Lounametsän kautta.
”Yleensä hankin puut yksityisiltä metsänomistajilta 40 kilometrin säteeltä, mutta kolme vuotta sitten oli niin hankala talvi, etten saanut ostettua puuta lähialueelta.”
Päiväniemi ostaa mielellään taimikoiden siemenpuiksi jätettyjä mäntyjä.
”Siinä menee oma aikansa, että löydän vähintään satavuotiaita puita, jotka kelpaavat hirsirakentamiseen.”
Puissa pitää olla järeyttä, tukin latvaläpimitan yli 30 senttiä. ”Sellaisesta tulee kymmenen metriä hirttä, ei aina sitäkään.”

Myös kuusi soveltuu hirsirakentamiseen. Mänty on kuitenkin yleisempi, vaikka kuusi olisi Päiväniemen mukaan lämpöarvoltaan mäntyä vähän parempi.
”Mänty on puuna rauhallisempi, se ei vääntyile niin kuin kuusi. Puun vääntyilyä yritän rauhoittaa sillä, että sahaan uran hirren päälle piiloon jäävään paikkaan.”
Haapaa Päiväniemi käyttää veistäessään aittoja ja pihasaunoja.
”Haapa on yksi parhaista veistopuista. Lehtipuu ei pihko, ja pehmeätä haapaa on mukava veistää. Kuivuessaan haapa kuitenkin kovettuu. Samalla se myös harmaantuu.”
Osa Päiväniemen asiakkaista teettää hirsitalon oman metsänsä puista.
”Se on yksi hyvä vaihtoehto niille metsänomistajille, jotka miettivät, mitä tehdä oikein isoille puille. Hirsitalossa niistä jää pysyvä muisto.”
Tasasivuiseksi sahattu hirsiaihio eli pelkkahirsi halkoo ilmaa. Päiväniemi siirtää sitä siltanosturilla kohti hirsikehikon päätyä.
”Valitsen yksitellen, mihin kohtaan kehikkoa laitan minkäkin hirren. En voi tehdä yhtä nurkkaa kerrallaan, vaan minun täytyy osata hahmottaa kokonaisuus.”
Kun hirsi roikkuu kettinkien varassa sopivan alapuun yllä, Päiväniemi tarttuu piirtoharppiin.
”Piirtäminen on hirsiveistämisen vaativin työvaihe. Loppuhan on vain sitä, että sahaan viivaa pitkin. Siinä ei ole enää mitään jännää.”
Puuhun jää lyijykynästä hento jälki, kun Päiväniemi merkitsee nurkkakohdat ja kopioi alapuun muodon päälle tulevaan hirteen.
”Sen perusteella sitten koverran moottorisahalla hirren pohjan. Ihan tiiviiksi sitä ei voi tehdä, jotta villaeristeet mahtuvat väliin”, veistäjä sanoo.
Ensin hän loveaa nurkan. Kun alapinnan kouru on valmis, Päiväniemi piiluaa hirren. Piilutus rikkoo puun solukon ja antaa sääsuojaa.
Perinteisen piilukirveen sijasta Päiväniemi tarttuu kulmahiomakoneeseen.
”Kirveellä tehty piilutus nostaa hintaa, eikä moni sitä enää kysy. Eron huomaa vain, jos katsoo hirttä ihan läheltä. Kone ajaa saman asian.”
Lastut lentelevät, kun Päiväniemi liikuttaa kuppilaikkaa rauhallisesti hirren pinnalla. Piiluttuaan hirren molemmilta puolita hän sammuttaa kulmahiomakoneen.
”Nykyajan työkaluilla veistotyötä voi nopeuttaa, mutta eivät vasara, kirves ja taltta ole minnekään hävinneet.”

Hirsitalon rakentaminen pystymetsästä vie vuosikausia. Puut pitää kaataa talvella, koska silloin ne ovat lepotilassa. Puun omat kyllästeaineet vähentävät talvikaadetun puun homehtumista ja sinistymistä.
”Ennen vanhaan oli sanonta, että ämmästä ämmään, eli tukkimetsään mentiin marraskuussa ja hakkuut lopetettiin maaliskuussa. Mutta nykyään marraskuussa sataa vielä monesti vettä.”
Leudoiksi käyneiden syksyjen takia metsänomistajan kannattaa tarttua moottorisahaan vasta tammikuussa, jos hän haluaa myydä tukkinsa hirsiveistäjälle, Päiväniemi vinkkaa.
Ostamansa tukit Päiväniemi sahaa keväällä pelkkahirsiksi yhdessä avovaimonsa Mona Hokkasen kanssa. Hirret saavat kuivua puolesta vuodesta vuoteen.
”Pyöröhirrellekin on kysyntää, mutta sitä käytän hyvin vähän. Pidän sitä liian työläänä, koska pyöreää puuta on hankala käsitellä ja kuljettaa.”
Päiväniemi laskee, että parhaillaan työn alla olevan ison omakotitalon rakentamiseen tarvitaan toistasataa tukkirunkoa. Pelkkahirttä siihen menee arviolta 1 200–1 300 metriä.
”Hirsien tarve vähenee, jos väliseinät tehdään jostain muusta materiaalista, mutta minusta lopputulos on paljon parempi, jos väliseinätkin ovat hirttä.”
Aikanaan taloon muuttaa nuori perhe. Asiakkaan ensimmäisestä yhteydenotosta talon pystytykseen kuluu tässä tapauksessa kolmisen vuotta.
Alusta loppuun asti käsityönä valmistetut massiivihirsitalot kiinnostavat Päiväniemen mukaan erityisesti 30–45-vuotiaita sekä allergiaperheitä, joiden kodeissa ei saa olla kemikaaleja.
”Kokopuinen talo on ekologinen ja terveellinen ratkaisu.”
Ennen kuin Jussi Päiväniemi alkaa sovittaa hirttä paikoilleen, hän poraa alapuuhun tapitusreiän järeällä poranterällä.
”Tapitan jokaisen hirren lähes 40 senttiä pitkällä puutapilla, joka lukitsee nurkat.”
Sen jälkeen hän nostaa juuri piiluamansa hirren nosturilla ilmaan, sovittaa sitä paikoilleen ja huomaa, ettei hirsi asetu vielä oikein.
”Siellä on pieni patti tiellä. Otan viimeiset lastut piilukirveellä.”
Päiväniemi muotoilee nurkkaa tovin ja sovittaa sitten hirttä uudelleen.
”Nyt se istuu jo vähän tiiviimmin, mutta jostain se vielä kantaa”, mies sanoo ja tarttuu puukkosahaan viimeistelläkseen nurkan.
Hirsitaloissa on lukuisia nurkkatyyppejä. Jussi Päiväniemi käyttää pääasiassa lohenpyrstönurkkaa. Siinä hirren päät työntyvät seinästä esiin hädin tuskin kaksi senttiä.
”Lohenpyrstönurkassa koko puu tulee hyödynnettyä. Pitkissä nurkkatyypeissä hirret voivat ulottua yli 30 sentin päähän talon seinästä.”
Muutenkin Päiväniemi käyttää puun tarkkaan. Lastut menevät pellettitehtaalle, ja sahanpuru päätyy kuivikkeeksi karjatilalle.
Kun kehikko on aikanaan valmis, Päiväniemi numeroi jokaisen hirren. Sitten hän purkaa kehikon ja laittaa saumoihin pellavanauhaa. Hän lastaa hirret pyöräkuormaajalla kuorma-auton lavalle ja ajaa ne tontille. Siellä hän pystyttää talon uudelleen kuormausnosturin avulla.
”Pyrin pystyttämään itse kaikki veistämäni talot, jotta niiden nurkat pysyisivät mahdollisimman tiiviinä.”
Toistaiseksi Jussi Päiväniemi on tyytynyt rakentamaan hirsitaloja toisille, mutta hänen lähivuosien haaveenaan on rakentaa oma talo. Hirsimateriaalikin siihen on jo tiedossa.
”Talosta on tarkoitus tulla vanhan ja uuden rakennuksen yhdistelmä. Jouluna löytyi potentiaalinen metsäpalsta. Enää ei puutu kuin aikaa.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2022.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
