Päiväperhoset lentävät mieluiten auringonpaisteessa – monet niistä ovat uhanalaisia

Päiväperhosten suureen ja monenkirjavaan yläheimoon kuuluvia lajeja on tavattu Suomessa 120. Ne jakautuvat viiteen heimoon: ritari- ja kaaliperhosiin, sinisiipisiin, täpläperhosiin sekä paksupäihin, jotka tosin joskus luetaan omaksi yläheimokseen.

Päiväperhoset ovat ihmisille rakkaita, ne tuovat mieleen kesän ja kukkaset, päivänpaisteen ja lämmön. Mielleyhtymät ovat oikeita, sillä kaikki lajit lentävät päivällä, useimmat mieluiten auringonpaisteessa, myös kukilla ne vierailevat ahkerasti. Toisaalta päiväperhoset on harhaanjohtava nimi, sillä kovin monet muutkin perhoset ovat aktiivisia päivällä.

Päiväperhosten nauttimasta arvostuksesta kertoo se, että Suomen täyttäessä sata vuotta maallemme valittiin kansallisperhonen. Voittajaksi äänestettiin paatsamasinisiipi, jo toukokuussa lentävä, kaunis, hohtavansininen perhonen. Se edustanee ihmisten mielissä kaikkia kahdeksaatoista toisistaan vaikeasti erotettavaa sinisiipilajia.

Sinisiivet kuuluvat sinisiipisiin yhdessä kulta- ja nopsasiipien kanssa. Kultasiipien pääväri on nimen mukaisesti kullanoranssi, joka muutamalla lajilla hehkuu todella kirkkaana. Nopsasiivet ovat pieniä, vilkkaita perhosia, joiden koreimmat värit ovat usein siipien alapinnoilla. Niistä verrattomasti yleisin on alapuoleltaan kauniin vihreä kangasperhonen, joka lentää keväällä monenlaisissa paisteisissa ympäristöissä.

Ritariperhonen on yksi komeimpia päiväperhosiamme. Kukilla käydessään se on hermostuneen oloinen, pyrähtää kohta seuraavalle ja katoaa sitten yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Kuva: Heikki Willamo

Meidän iäkkäiden ihmisten muistoissa lapsuuden kesät olivat täynnä päiväperhosten tanssia. Tämä ei ole pelkkää nostalgiaa, sillä perhoset ovat todella vähentyneet kukkaniittyjen ja -ketojen, laidunmaiden, piennarkasvustojen vähenemisen, soiden ojitusten ja rakentamisen myötä. Ilmaston lämpeneminen ahdistaa pohjoisimpia perhosiamme. Lajistostamme on kadonnut jo muutamia, uhanalaisten listalla on monta.

Toisaalta ilmaston lämpeneminen auttaa eteläisiä lajeja laajentamaan elinaluettaan ja tuo meille koko ajan uusia lajeja. Viimeisen runsaan vuosikymmenen aikana olen pihallamme nähnyt isonokkosperhosen sekä molemmat häiveperhoset. Pieni karttaperhonen on joinain keväinä pihamme yleisin päiväperhonen. Näistä lajeista en osannut haaveillakaan, kun muutimme maaseudun rauhaan runsaat kolmekymmentä vuotta sitten.

Sen sijaan aikaisemmin yleiset nokkos- ja neitoperhonen ovat vähissä joitakin aikoja sitten kantoja harventaneen taudin jäljiltä. Tätä kirjoittaessa, heinäkuun puolivälissä, nokkosperhosen kesäsukupolvi lentää taas ilahduttavan runsaana. Pihojen ja pientareiden koristus on toipumassa.

Perhoset kuuluvat hyönteisiin, joilla on täydellinen muodonvaihdos. Se tarkoittaa muna-, toukka- ja kotelovaihetta, josta lopulta kuoriutuu aikuinen perhonen. Talvehtiminen voi tapahtua missä tahansa muodossa.

Esimerkiksi nokkosperhonen sukulaisineen sekä yleinen sitruunaperhonen viettävät talvensa aikuisina, jotka virkoavat kevätlämpimien myötä, parittelevat ja munivat toukkien ravintokasveille. Toukat kasvavat muutamassa viikossa koteloitumisvalmiiksi, ja jo heinäkuun alussa uusi sukupolvi pääsee siivilleen. Tankattuaan kuukauden päivät kukkien mettä ne katoavat talvipiiloihinsa odottamaan kevättä.

Useimmat päiväperhosemme talvehtivat kuitenkin munana, toukkana tai kotelona, ja aikuisten lentoaika ajoittuu lajista riippuen keväästä pitkälle syyskesään. Meillä esiintyy myös vaeltajia, jotka ilmestyvät maahamme vuosittain mutta eivät kykene talvehtimaan täällä. Ne saapuvat alkukesällä, kasvattavat yhden sukupolven ja joko kuolevat pois tai pyrkivät syksyn saapuessa takaisin etelään.

Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi kaaliperhonen, komea mustan- ja punaisenkirjava amiraali sekä ohdakeperhonen. Viimeksi mainittu on todellinen kulkija. Sen alkukoti on Pohjois-Afrikassa, seuraava sukupolvi varttuu keväällä Euroopan eteläosissa, ja siitä kuoriutuvat yksilöt saavuttavat etelärannikkomme kesän kynnyksellä. Ohdakeperhonen on uskomaton lentäjä, joka on tavattu jopa Huippuvuorilla, keskellä Pohjoista jäämerta.

Komeimmat päiväperhosemme kuuluvat ritariperhosten sukuun. Kookkain on vaalea isoapollo, jonka suurikokoisen naaraan siipien kärkiväli voi olla lähes kymmenen senttiä. Tämä rauhoitettu ja erittäin uhanalainen laji esiintyy Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa sekä paikoin Uudellamaalla. Lähes yhtä suuria ovat harvinainen ja vain Lounais-Suomen katoavilla laidunniityillä esiintyvä pikkuapollo sekä ritariperhonen, joka puolestaan on koko Suomen laji.

Laajasta levinneisyydestään huolimatta ritariperhonen on vähälukuinen laji, jota ei juuri koskaan näe kuin yksittäin. Sukupuolten kohtaamisen varmistaa niiden tapa hakeutua seudun korkeimpiin maastokohtiin. Toisensa kohdattuaan pariskunta nousee korkeuksiin ja laskeutuu sitten sopivaan paikkaan parittelemaan.

Myös täpläperhosiin kuuluu suuria ja näyttäviä lajeja, kuten haapa- ja häiveperhoset, keisarinviitta sekä suruvaippa, joka oli suosikkini Suomen kansallisperhoseksi. Se saavutti äänestyksessä kunniakkaan kolmannen sijan, heti toiseksi tulleen neitoperhosen kannoilla.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/20.

• Perhospuutarha tuo iloa mielelle ja hyötyä luonnolle. Se voi olla kaikkea hallitun hoitamattomuuden ja sopivien perennoiden täyttämien kukkapenkkien väliltä. Helpointa on jättää ainakin osa nurmikosta leikkaamatta ja kylvää sille niittykasveja, kuivalle kohdalle kedon kukkasia. Monet niittyjen kukista ovat tärkeitä myös perhostouk­kien ravintokasveina.
• Perhosille mieluisista perennoista löytyy helposti tietoa, ja niitä valitessa kannattaa suosia lajeja, jotka kukkivat eri aikoina. Mettä tarjoileva keidas kerää nimittäin perhosia laajalta alueelta, ja näin niille riittää ravintoa koko kesän ajaksi.
• Pienelläkin tontilla voi jättää sopivan kulman rehottamaan, suuremmalla voi tehdä suunnitelmallisempaa työtä. Itse hoidan paria niittylaikkua ja kuivempaa ketoa. Meillä on perinneperennoita varattuna perhosille, mutta suurin kuhina käy loppukesästä kukkivalla mäkimeiramilla eli oreganolla. Olemme antaneet sen levitä yrttipenkistä runsaaksi kasvustoksi, joka on kaikkien mesihyönteisten suuressa suosiossa.