Malttia metsäkeskusteluun

Jo metsätieteiden opintojeni alussa vuonna 2015 oli selvää, että kurssikaverit jakautuvat kahteen leiriin: niihin, joiden mielestä metsät ovat taloudellista tuottoa varten, ja niihin, joiden mielestä metsät pitää suojella.

Tietysti valtaosa putosi johonkin siihen välimaastoon, missä nähtiin molempien kantojen hyvät ja huonot puolet.

Nyt metsäkeskustelu on kenties ajankohtaisempaa kuin koskaan, kun keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi etsitään epätoivoisesti. EU tipauttelee metsänkäyttöä koskevia säädöksiä hurjaa vauhtia. Suojeluun, ennallistamiseen ja kestävään liiketoimintaan hätyyttäviä tavoitteita on jo niin monta, ettei niissä meinaa enää pysyä perässä.

EU-aloitteita koskevista otsikoista esiin pomppaavat poliitikkojen kärkevät kommentit puolesta ja vastaan. Poliitikoille kärkkäät mielipiteet ja vahvasti oman kantansa takana seisominen ovat kai eduksi. Ongelma kuitenkin on, kun samanlainen käytös valuu ihan tavallisten kansalaisten keskusteluihin.

Sosiaalisessa mediassa eniten äänessä ovat ne, joilla on kaikkein jyrkimmät mielipiteet. Metsä­teollisuus on joko pahin ympäristön pilaaja tai tärkein ympäristöteko. Kaikki metsät pitäisi suojella kokonaan tai hakata sellukattilaan.

Kaikki näkökulmat ovat tärkeitä. Itse sisällön sijaan keskusteluissa rassaa se, että vastakkaisen mielipiteen perusteluja ei haluta tai osata ymmärtää ja asiallinen keskustelu jää meuhkaamisen jalkoihin.

Somen kommenttikentissä eriävien mieli­piteiden törmäyksissä syntyy melkoisia räjähdyksiä. Rajatut merkkimäärät ja huolimattomasti kirjoitetut viestit johtavat eittämättä väärinkäsityksiin ja provosointiin.

Kommentointiin lipsahtaa usein sellaista asiaa, mitä ei ehkä todellisuudessa tulisi sanottua päin naamaa kenellekään. Some häivyttää profiilin takaa löytyvän henkilön niin tehokkaasti, että aina ei edes muista keskustelevansa toisen ihmisen kanssa.

Metsäaiheisessa keskustelussakin usein unohtuu, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa ratkaisua eikä toinen osapuoli ole kiistatta oikeassa tai väärässä.

Opintojeni ensimmäisestä vuodesta asti meille on hoettu, että metsätalouteen kuuluu monta puolta. Minä kutsun sitä metsätalouden pyhäksi kolminaisuudeksi: metsillä on ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus.

Metsät, etenkin vanhat luonnonmetsät, ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle. Niiden säilyttämisen pitäisi olla sydämenasia kaikille. Metsätalous on kuitenkin myös elinkeino ja siitä virtaavat varat tuottavat kelpo siivun Suomen bruttokansantuotteesta.

Metsät ovat myös paikka virkistäytyä. Jokainen on varmasti käynyt edes kerran elämässään metsässä sienestämässä tai marjastamassa, kävelyllä tai retkeilemässä.

Ja vaikka toisinaan tuntuu, ettei maltilliselle keskustelulle ole lainkaan tilaa, sitä voi kuitenkin itse tehdä. Metsätalouden pyhä kolminaisuus on ihan hyvä ohjenuora monipuolisemman keskustelun aloittamiseen.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.