”Suomen hirvet ammutaan liian nuorina”, Trofeetuomarit ry:n Hinkkanen arvioi

Urjalassa Vahosten Metsästysseuran maja on maaliskuisena viikonloppuna tupaten täynnä ja pöydät notkuvat erilaisia riistaeläinten sarvia ja kalloja. Käynnissä on virallinen trofeearvostelu.

”Arvosteltavana ei ole metsästäjän kaatosaavutus, vaan eläinyksilö, joka on elävää kantaa edustava otos”, korostaa Suomen Trofeetuomarit ry:n puheenjohtaja Esa Hinkkanen.

Esa Hinkkanen on toiminut trofeetuomarina jo yli 15 vuotta. Mittauksessa supikoiran kallo. Kuva: Rami Marjamäki

Vaikka hienosta trofeesta voi ansaita mitalin, kyse ei ole kilpailusta. Samassa arvostelussa useampikin trofee voi yltää kultamitaliin, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Kriteerit on luonut CIC eli kansainvälinen metsästyksen ja riistansuojelun neuvosto. Virallisesti nimettyjen trofeetuomarien tehtävänä on tehdä mahdollisimman tarkka mittaussuoritus ja arviointi.

Hinkkanen toteaa, että mitaleja tärkeämpää on se, että trofeet toimivat eräänlaisena eläinkantojen tilan mittarina.

Metsästäjälle on tärkeää arvostelusta saatava tieto kaadetun eläimen iästä.

”Tämä on samalla myös sen arviointia, olisiko metsästäjän kannattanut vielä malttaa odottaa ja antaa eläimen jatkaa sukuaan. Usein selviää, että komeista sarvista huolimatta eläin ei ollutkaan niin vanha kuin oli oletettu”, Hinkkanen sanoo.

Metsästäjien tulisi kaataa joko nuoria tai riittävän vanhoja yksilöitä, jotta kanta säilyisi hyvänä.

Pekka Ihon hirven hankosarvet olivat kultamitalin arvoiset. Ikää kaadetulla hirvellä oli 9,5 vuotta. Kuva: Rami Marjamäki

Hirvi on Hinkkasen mukaan keski-ikäinen vasta 5–7-vuotiaana. Hirven kannattaisi antaa kasvaa yli 7-vuotiaaksi.

Nykyisin hirvet ammutaan Suomessa Hinkkasen mukaan liian nuorina, ja metsästyksessä pitäisi tehdä nykyistä enemmän valikoivaa metsästystä.

”Haluaisin pois siitä ajattelusta, että hirvi ammutaan siksi, että naapuriseura ampuu sen kuitenkin. Pitäisi keskittyä urheilutermein enemmän seuran omaan peliin.”

Hinkkanen tietää mistä puhuu, sillä hän on tehnyt tuomarointia jo yli 15 vuotta.

Trofeearvostelussa hirven sarvista mitataan muun muassa sarvien leveys, sarvipuoliskojen pituus, piikkien määrä ja pituus sekä ympärysmitat hankosarvissa tai lapion leveys lapiosarvissa. Kun kaikki tarvittavat mitat on otettu, saadaan laskettua yhteispisteet. Kultamitali heltiää 300 pisteellä.

”Hirvikannan heikko tila näkyykin siinä, että hirvien trofee-ennätykset ovat 1970–1980-lukujen vaihteesta, jolloin on mitattu vielä nykyisinkin Suomen suurimmat hanko- ja lapiosarvet. Nykyään hirven sarvia tulee ylipäätään harvakseltaan mittaukseen.”

Juha Köhlin Vihdistä ampuman peuran sarvet olivat erikoiset, ja ne arvioitiin kullan arvoisiksi. Peuran iäksi arvioitiin 11 vuotta.  Kuva: Rami Marjamäki

Trofeiden avulla metsästystä voidaan ohjata kestävämpään suuntaan. Esimerkiksi kauriiden tilanne on jo parempi, ja ne ehtivät vanhenemaan.

Lohjalta vuonna 2019 kaadettu metsäkaurispukin sarvet saivat vuonna 2021 ennätykselliset 199,75 CIC-pistettä. Kauriilla sarvien pituuden lisäksi arvioidaan myös niiden painoa, helmisyyttä, väriä, piikkien pituutta ja tyviruusukkeita.

Erojen näkemiseen vaaditaan tarkkaa silmää, joka tuhansia trofeita käsitteleville tuomareille on karttunut vuosien mittaan.

Hinkkasta harmittaa, että monet paheksuvat trofee-metsästystä.

”Minulle on vaikea ymmärtää koko termiä. Suomessa ei oikeastaan edes ole trofee-metsästystä, sillä metsälle lähtiessä ei voi ottaa tavoitteeksi mitalitasoisen trofeen saamista. Se tulee, jos on tullakseen, se on tuuripeliä.”

Trofeearvostelussa oli arvosteltavana myös villisian torahampaat. Kuva: Rami Marjamäki

Hinkkasen on vaikea ymmärtää ajatusta, että metsästäjää ei kiinnostaisi muu kuin trofee ja että trofee olisi jonkinlainen tapa elvistellä.

”Trofee on enemmänkin muisto, joka tulee metsästyksen kylkiäisenä. Samalla tulee hyödynnettyä koko eläin. Hyvin monet metsästäjät ottavat kaikki trofeet talteen, vaikka ne olisivat kuinka vaatimattomia.”