Sota toi paineita metsänhoitoon: puuta tarvitaan ja raivaussahatyötä pitäisi tehdä paljon enemmän

Ukrainan sota heijastui välittömästi myös suomalaiseen metsätalouteen. Energiapuun kysyntä nousi aivan uudelle tasolle Venäjän tuonnin tyrehdyttyä.

Samaan aikaan korjuu- ja kaukokuljetusyrittäjät ovat hyvin tiukassa tilanteessa. Polttoaineiden nopea hinnannousu syö rajusti kannattavuutta. Muitakin ongelmia on luvassa, kuten varaosien saatavuusongelmia.

Myönteistä muuttuneessa energiapuun markkinatilanteessa on se, että Suomessa riittää hoitamattomia nuoria metsiä, joista materiaalia olisi saatavilla. Metsäkeskuksen arvion mukaan taimikonhoitojen ja ensiharvennusten määrä pitäisi lähes kaksinkertaistaa.

Vuonna 2021 valtion kemera-tukia jäi runsaasti käyttämättä. Varsinkin nuoriin metsiin kohdentuvien tukien määrä väheni.

Juuri näissä kohteissa piilee potentiaalia, ja nyt jos koskaan niihin pitäisi kiinnittää huomiota. Tarvitsemme energiapuuta, mutta haluamme myös lisätä hiilensidontaa. Harvennuksen sivutuotteena syntyy aina hoidettu metsä, jossa kasvu paranee.

Aivan ongelmatonta nuorten metsien kasvukuntoon saattaminen ei kuitenkaan ole. Pieniläpimittaisen puuston korjuu ei ole joka koneen, eikä varsinkaan joka kuskin hommaa. Hoidettavat kohteet eivät myöskään ole aina niitä helpoiten saavutettavia paikkoja. Tienvarret ovat pääsääntöisesti melko siistissä kunnossa.

Harvennustyön tekijöiden lisäksi myös haketukseen ja kaukokuljetukseen tarvitaan kapasiteettia.

Huoli lisääntyvien hakkuiden vaikutuksesta metsien monimuotoisuuteen nousi välittömästi esiin. Tapion johtava asiantuntija Lauri Saaristo nosti maaliskuun alussa Helsingin Sanomien artikkelissa esille monia järkeviä keinoja: sekapuustoa, monimuotoisuuden kannalta tärkeimpien kohteiden tunnistamista, metsien järkevää käsittelyä ja niin edelleen. Tämä meillä osataan jo, mutta nyt siihen on todella syytä kiinnittää huomiota.

AdBlue ja lannoitteet ovat olleet otsikoissa. Urean saatavuusongelmat heijastuvat myös kesäaikaisissa korjuissa metsiä lahottavan juurikäävän torjuntaan vaadittavan kantokäsittelyaineen tuotantoon. Lannoitteiden raaka-ainehaasteet heijastuvat luonnollisesti myös metsälannoitteisiin.

Jotta meillä riittäisi puuta kaikille tarvitsijoille myös tulevaisuudessa, olisi perinteistä raivaussahatyötä tehtävä paljon nykyistä enemmän. Ongelmana on, että teetetty työ maksaa ja moni metsänomistaja on edelleen ylioptimistinen omatoimisuutensa suhteen.

Toivonkin, että uusi tilanne innostaa metsänomistajia hoitotöihin. Pahiten niiden laiminlyönneistä kärsineet kohteet eivät edelleenkään ole metsänomistajalle kultakaivoksia, mutta nyt olisi hyvä aika kääriä hihat.

Kirjoittaja on metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan toiminnanjohtaja.