Nollakorko on hyvä renki mutta huono isäntä.

Maailma on mennyt sekaisin, valittavat vanhat ja viisaat. Ei riitä se, että ihminen on käynyt kuussa, vaan myös pankkiherrat ovat seonneet päästään. Lainaa saa nyt pankista ilmaiseksi ja mihin tarkoitukseen tahansa. Tämä tällainen tuntuu oudolta.

Korko eli rahan lainaamisesta maksettu hinta on kotitalouksille keskeinen tekijä, kun tehdään isoja hankintoja. Usein ajatellaan, että kun koroista selviää, lainan takaisinmaksun eli lyhennysten kanssa vielä pärjätään.

Nyt korot ovat kuitenkin nollassa ja jopa sen alla. Rikkaiden valtioiden myymät lainat eli obligaatiot on hinnoiteltu miinuskorkoisiksi. Esimerkiksi Suomen valtio, jonka finanssit alkavat olla hyvässä kunnossa, kiitos tiukan taloudenpidon, voi tällä tavoin ”ostaa” rahaa hyvin edullisesti. Valtio tienaa sillä, että tekee lisää velkaa.

Korkotason romahdus johtuu siitä, että Euroopan keskuspankki on työntänyt rahaa markkinoille valtavia määriä estääkseen luottolaman. Keskuspankki ”lotraa” eli painaa koko ajan uutta rahaa, jotta pankeilla olisi mitä lainata eteenpäin. Tämä houkuttelee sekä valtioita että kotitalouksia ottamaan lisää velkaa.

Yritysten lisäksi myös kotitaloudet ovat tarttuneet velkatarjouksiin. Taannoin Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn nosti jo varoittavan sormensa pystyyn. Rehn uhkaa laittaa rahahanat tiukemmalle, jos velkaralli ei ala hiipua. Kotitalouksien velkaantuminen nähdään jo ongelmana.

Suomalaisten kotitalouksien velkaantumisaste on tällä hetkellä 129 prosenttia mutta korkomenot vain 1,6 prosenttia käytettävissä olevista tuloista. Vaikka velkaa on otettu enemmän kuin ennen, korkomenot ovat koko ajan alentuneet.

Kauhukuva on kuitenkin se, mitä tapahtui 1990-luvun alussa. Silloin korkomenot pomppasivat peräti 9,5 prosenttiin kotitalouksien menoista.

Myös Amerikan finanssikriisin vaikutukset ovat muistissa. Vuonna 2008 suomalaisten korkomenot olivat 5,6 prosenttia tuloista, yli kolme kertaa niin paljon kuin nyt.

Nollakorot tuntuvat hyvältä, jos on investoimassa vaikkapa uuteen asuntoon, autoon tai kesämökkiin. Silti finanssikriisien opetukset kannattaa pitää muistissa. Velkaa ei oteta vain tätä päivää varten, vaan sen kanssa ollaan naimisissa vuosia, kenties vuosikymmeniä. Olosuhteet ehtivät siinä ajassa muuttua monta eri kertaa.

Halpa korko, päinvastoin kuin luulisi, ei välttämättä takaa sitä, että eläminen tulisi nykyistä halvemmaksi. Kun pankkitalletuksista ei saa tuottoa, irtoraha hakeutuu kiinteistöihin ja osakkeisiin, joiden hinnat nousevat. Suomenkin pörssin hintataso on varsin korkea, eräiden kaupunkien asuntojen hinnoista nyt puhumattakaan. Myös metsäkiinteistöjen hinnat ovat hyvällä tasolla.

Kun rahaa on paljon liikkeellä, se hakeutuu myös riskipitoisiin kohteisiin. Näitä kohteita maailmalla riittää, ja kun mukaan ovat tulleet myös erilaiset kryptovaluutat, on sotku mitä melkoisin. Syystäkin jotkut ekonomistit pelkäävät, että finanssikriisi voi uusiutua. Mitä isompi kupla, sen suurempi poksahdus.

Nollakorot ovat kuin tuli – hyvä renki, mutta huono isäntä. Halpaa lainaa kannattaa käyttää esimerkiksi kotitalouden investointeihin, jotka maksavat itsensä pitkällä aikavälillä takaisin. Hyvä kohde on rakennusten peruskorjaus, joka on usein järkevää rahoittaa halpakorkoisella lainalla. Suomen rakennuskannan arvo on huikeat 500 miljardia euroa, ja rakennuskannan rapistuminen vuosi vuodelta syö kansallisvarallisuutta. Ei muuta kuin korjaamaan ja maalaamaan, se on järkevää.

Opetus on, että halpaan velkaan ei pidä rakastua. Vaikka korko tuntuu halvalta, on syytä laskea myös lainan kokonaiskustannus. Matalatkaan korot eivät tee sijoituksesta järkevää, jos kohteen hankintahinta on liian kova. Sitä paitsi vaikka olemmekin nyt tuudittautuneet halpoihin korkoihin, tätäkään autuutta ei kestä loputtomiin. Jonakin kauniina päivänä korot alkavat taas nousta. Viimeistään siinä vaiheessa kannattaa kaivaa velkakirjat piirongin laatikosta ja lukea pienellä präntätyt tekstit uudelleen.

Vanhojen viisaiden peloista huolimatta maailma on sittenkin ennallaan. Ilmaisia lounaita ei edelleenkään tarjoilla. Ei edes pankeissa.

Teksti on julkaistu Aarteessa 8/2019.