Monelle metsänomistajalle taloudelliset arvot ovat toissijaisia – Tutkijoiden mukaan hatara käsitys kannattavuudesta voi johtaa huolimattomaan päätöksentekoon

Yli kolmasosa metsänomistajista ei ole valmis myymään metsätilaansa mistään hinnasta perheen ulkopuolisille, selviää Pellervon taloustutkimuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Työtehoseuran tutkimuksesta.

Varsinkaan yli 75-vuotiaat metsänomistajat sekä henkilöt, jotka ovat omistaneet metsätilansa pitkään, eivät ole halukkaita siitä luopumaan.

Reilu neljännes vastaajista ei osannut lainkaan arvioida metsätilan hintaa suhteessa sen arvoon. Vain seitsemän prosenttia luopuisi tilastaan itse arvioimallaan käyvällä arvolla.

Tutkimus perustui Suomalainen metsänomistaja 2020 -hankkeessa metsänomistajilta vuonna 2019 kerättyyn valtakunnalliseen postikyselyaineistoon sekä kannattavuutta käsitelleeseen kyselyyn.

Kolmannes kyselyyn vastanneista metsänomistajista ilmoitti, ettei arvioi oman metsätaloutensa kannattavuutta lainkaan. Kymmenessä vuodessa niiden osuus, jotka eivät arvioi metsätaloutensa kannattavuutta, on kaksinkertaistunut.

Tutkijat arvelevat, että puutteelliset käsitykset kannattavuudesta voivat johtaa huolimattomaan päätöksentekoon, kuten metsätilan ostoon ylihinnalla tai myyntiin alihinnalla.

Metsänomistajilla on metsätalouden kannattavuuden arvioinnissa tärkeää olla vähintään karkea käsitys saatujen tulojen ja maksettujen menojen käytöstä. Alle puolet tutkimukseen osallistuneista metsänomistajista pystyi suhteellisen luotettavasti arvioimaan, mihin puukauppatulot on käytetty.

Miten metsänomistajien metsätalouden kannattavuuden arviointikykyä voitaisiin edistää?

Tutkimuksessa korostetaan metsäneuvonnan merkitystä. Neuvonnassa pitäisi tarjota apua tuottojen ja riskien arviointiin, jotta metsänomistajalla olisi paremmat mahdollisuudet tehdä taloudellisesti järkeviä päätöksiä.

Metsänomistajalle itselleen yksinkertaisin tapa olisi käyttää arjen käyttötilistä erillistä pankkitiliä metsätilan rahaliikenteen hoitoon. Se selkeyttäisi metsätalouden rahaliikenteen seurantaa.

Tutkimuksen johtopäätöksissä ehdotetaan myös muutoksia verotukseen. Puun myyntitulon verotuksessa voitaisiin luopua puunostajien tekemästä puukauppamaksun ennakonpidätyksestä ja velvoittaa puunostajia ainoastaan toimittamaan tieto maksetusta puukauppasummasta Verohallinnolle.

Tällainen käytäntö voisi selkeyttää metsänomistajien käsityksiä puunmyyntitulojen käytöstä ja vähentää mahdollisuutta sekoittaa keskenään tuloverotus ja arvonlisäverotus, tutkimuksessa todetaan.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 2/2022.