Valtimolla maatalossa varttunut Kukkonen on asunut aina metsää ympärillään. Kouvolan-koti löytyi luonnonläheisestä paikasta. Kuva: Johannes Wiehn
Kaslinkin perustaja Raino Kukkonen on sarjayrittäjä, jonka ura alkoi mehiläisrehusta
Raino Kukkonen oppi maatilan töihin jo lapsena Valtimolla. Nykyään hän ottaa eläkkeellä olemisesta lomaa aina, kun kiinnostava bisnesidea alkaa muhia päässä.Tilaajalle
Kuva: Johannes WiehnAutotallin edessä on raivaussaha, oksasaha, pari tankillista polttoainetta, kumisaappaat, kypärä visiireineen ja vesipullo. Raino Kukkosen aikeissa on raivata tankillisen verran ennen käväisyä Kouvolan Herkun tuotantolaitoksilla.
Rainon pojalle Tuomas Kukkoselle siirtynyt yritys valmistaa makeita kastikkeita. Ja koska ideoita piisaa, kokeilussa on Aasian markkinoille suunnattuja tuotteita.
”Käyn vain vilkaisemassa, miten homma etenee”, vakuuttaa sarjayrittäjä, joka ottaa eläkkeellä olemisesta lomaa aina, kun kiinnostava bisnesidea alkaa muhia päässä.
Kukkonen varttui Valtimolla Pohjois-Karjalassa. Hän oli kuudesta lapsesta toiseksi vanhin.
Isä Aaro sairasti reumaa, joten äiti Lahja hoiti karjan, kotityöt ja lastenhoidon. Kymmenen lehmän lisäksi tilalla oli sikoja, lampaita, kanoja ja työhevonen. Traktori saatiin lainaksi naapurista.
”Isä oli hyvä käskemään. Eräänä lauantaina laitoin heinää seipäille. Viideltä iltapäivällä isä ilmestyi pellon laidalle ja lupasi loppuviikon vapaata, kun pelto on valmis”, Raino Kukkonen muistelee.
Kukkonen osaa yhä kengittää hevosen ja käyttää lypsykonetta. Myös metsätyöt tulivat tutuiksi, sillä tilaan kuului 60 hehtaaria metsää.
”Raivasimme vesurilla, moottorivehkeitä ei ollut. Olin myös metsurin apupoikana.”
Tilan tuotto ei riittänyt elämiseen, sillä isä oli pitkiä aikoja reumaparantoloissa.
”Piti myydä metsää. Se oli hyvä turva.”
Yrittäminen alkoi mehiläisrehusta
Nuoruuteen Valtimolla kuului urheileminen. Raino rakensi ystäviensä kanssa seiväshyppytelineen ja veisti seipään ohuesta männystä. Alastuloa vaimensi sahanpurukasa.
”Taskurahaa sain, kun keräsin myyntiin marjoja ja männynkäpyjä. Myin myös joulukortteja talosta taloon ja toimin maamiesseuran talolla tiskijukkana.”
Kukkonen valmistui maanviljelysteknikoksi kaupalliselta linjalta.
Ensimmäinen työpaikka oli Kuopion Osuusmeijerillä meijeriauton kuljettajan apulaisena.
”Päätin hakea meijerialan oppilaitokseen. Kesken opintojen siirryin Kainuun Osuusmeijerin maitojauhetehtaan mestariksi.”
Vaimo Maire löytyi työpaikalta. Hän työskenteli pitkään meijerillä toimihenkilönä ja juustomestarina.
”Sisälläni kytenyt halu yrittämisestä nousi 80-luvulla pintaan. Tuli tunne, ettei päivätyö riitä”, Raino Kukkonen kertoo.
Kehitellessään uusia tuotteita meijerille hän oli saanut Pelle Pelottoman maineen. Kainuulainen mehiläistuottaja lähestyi häntä ja pyysi kehittämään mehiläisille siitepölynkorviketta.
”Siitä alkoi ensimmäinen sivubisnekseni. Pitkien kokeilujen jälkeen onnistuin valmistamaan mehiläisille maistuvan jauheseoksen, jossa oli kaikki tarvittavat 11 valkuaisaineen aminohappoa. Samalla opin paljon mehiläispopulaation jäsenten erikoistumisesta eri töihin.”
Lintujen tarkkailu on Kukkoselle osa luonnossa olemista. Kuva: Johannes WiehnMaitoa Venäjälle
Kukkonen pussitti aikansa mehiläisrehua autotallissa ja myi sitten yrityksensä Finnmere Oy:n eteenpäin.
Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, loppui kaseiinin tuotantotuki ja samalla kaseiinin tekeminen Suomessa. Kaseiini on maidon fosforipohjainen proteiini, jota kemiallinen metsäteollisuus käyttää hartsiliimojen valmistamisessa.
”Kainuun Osuusmeijeri oli valmistanut kaseiinia. Koska kaseiinille oli edelleen markkinat, päätin tuoda sitä Venäjältä.”
Kun ensimmäinen rekallinen valkoista jauhetta saapui varastoon Tampereelle, sitä oli vastaanottamassa Kukkosen lisäksi Tulli.
”Säkeissä ei ollut tekstejä ja kaikki pussit olivat kontissa irrallaan. Varastomiehet eivät purkaneet sellaista sekasotkua. Niinpä minä käärin hihani. Tullin henkilökunta seurasi kiinnostuneena jokaista liikettäni.”
Niin sai alkunsa Kaslink Oy. Liikekumppaniksi valikoitui eläinlääkäri Pavel Rinas, joka omisti firmasta 10 prosenttia.
Bisnes laajeni. Suomessa oli raakamaidon ylituotantoa ja Venäjällä maidosta pulaa, joten miehet päättivät viedä maitoa itään.
”Hankimme käytettyjä rekkoja. Niiden tankit täytettiin Kouvolassa ja purettiin Pietarissa. Rajalla oli välillä pitkät jonot, mutta Pavel järjesti asiat niin, että maitorekka eteni letkan ohi edellään vilkut päällä ajava Tullin auto.”
Kun raakamaidon vientituki loppui, miehet alkoivat viedä Venäjälle kermaa ja myöhemmin myös voita ja maitojauhetta. Bisnes tyssäsi, kun Valio lopetti maitotuotteiden myymisen parivaljakolle.
Sekametsästä koivikoksi
Kukkonen vaihtaa lenkkarit saappaisiin ja nostaa raivaussahan käteensä. Kymmenisen vuotta sitten mäen laella kasvoi lähinnä pusikkoa, mutta Kukkonen halusi siitä koivumetsän.
”Jätin koivuntaimia kolmen neljän metrin välein. Nyt ne ovat viisimetrisiä. Tontilla kasvaa pari vanhaa koivua, joista leviää uusia taimia.”
Raivaajana hän on itseoppinut.
”Aluksi sahasin viisi tuntia putkeen. Kun pitää niin kauan sormea kaasulla, tuntuu että illallakin sormi on samassa asennossa. Nykyään ajan tankillisen, pidän ruokatauon ja ajan myöhemmin toisen tankillisen.”
Kukkonen laittaa kuulokkeet korville, säätää Spotifyn soittamaan klassista musiikkia ja alkaa perata taimikkoa.
Hän suosii kolmisiipistä ruohoterää, jolla paju katkeaa helposti, ja poistaa tarkasti horsmat, heinät ja vadelmapensaat.
”Raivaan aina, kun alkaa näyttää liian tiheältä. Kun taimet saavat olla harvassa, ne virkistyvät ja alkavat voida paremmin. Se on ilo omalle silmälle.”
Metsässä puuhaillessa saattaa mieltä painava ongelma ratketa, Raino Kukkonen on huomannut. Kuva: Johannes WiehnTulipalo ja konkurssi
Omakotitalonsa ja sitä ympäröivän parin hehtaarin metsän Kukkonen osti kolmetoista vuotta sitten. Sitä ennen koti oli Sotkamossa.
Työmaalle alkoi olla turhan pitkä matka, sillä Kukkonen oli perustanut Kouvolaan Kaslink Foods Oy:n, meijerin, joka aloitti valmiskastikkeilla ja teki pian sopimusvalmistajana lähes kaikkia maitotuotteita isoille päivittäistavaraketjuille.
Liikevaihto kasvoi kohinalla ja seurasi yrityspalkintoja. Yksityinen meijeri hankki omia maidontuottajia ja lanseerasi maidon, joka nimettiin Kukkosen vaimon mukaan Maireksi.
Vastoinkäymisiäkin on riittänyt. Kaslink Oy:n konkurssi otti koville, sillä lähellä oli, että Kaslink Foods Oy meni samalla nurin. Konkurssin lisäksi Kukkonen on kokenut tulipalon.
”Samassa rakennuksessa meijerin kanssa oli vuokralaisena Kymen Puunsorvaajat ry. Palo sai alkunsa heidän vioittuneesta lämpöpuhaltimestaan.”
Viidesosa meijeristä paloi kivijalkaan saakka.
”Kutsuin henkilökunnan kasaan. Ilmoitin, että ketään ei lomauteta. Sen sijaan rupesimme siivoamaan. Kahden viikon päästä tuotantotilat oli pesty ja puhdistettu.”
Metsässä ongelma ratkeaa
Raino Kukkosen koti Sotkamossa oli metsässä, ja kodista näkyi järvi. Samojen kriteerien piti täyttyä Kouvolassa.
”Täällä järvinäkymä oli aluksi puiden takana piilossa. Tilasin metsätyökoneen, joka poisti tontilta lähemmäs 150 mäntyä.”
Vähitellen Kukkonen siirsi omistuksen ja vastuun Kaslink Foodsista pojilleen Juha-Petterille, Tuomakselle ja Matille. Heidän johdollaan meijeri laajeni kauratuotteiden valmistajaksi, ja toissa kesänä yritys myytiin Karl Fazer Oy:lle.
Myös kiireisinä työvuosinaan Rainolla riitti aikaa puuhata metsässä.
”Kyllä minä metsässäkin pohdin työasioita, mutta samalla saattoi mielessä ollut ongelma ratketa.”
Puut kodin leivinuuniin ja takkaan tulevat omalta tontilta. Tarve on kymmenisen kuutiota vuodessa. Kukkosen klapikoneena toimii moottorisaha ja kirves. Niillä hän työstää vajaat neljäkymmentä senttiä pitkää polttopuuta.
”Pojat ovat sen verran osallistuneet talkoisiin, että ovat ottaneet joskus kuivia klapeja matkaansa.”
Eläkeläinen pitää metsätöitä hyvänä vaihteluna golfinpeluulle.
”Maire pyytelee välillä sauvakävelylle, mutta minä kävelen mieluummin metsässä raivaussahan kanssa.”
Siisti pitää olla
”Suomessa hoidetaan hyvin vain kolmasosa metsistä”, Raino Kukkonen harmittelee.
”Jos kaikki metsät pidettäisiin kunnossa, Suomessa ei olisi työttömyyttä. Työttömyystuessa tehtiin aikoinaan virhe, kun sitä alettiin myöntää vastikkeettomasti. Metsissä olisi paljon tekemistä.”
Jokin aika sitten häntä kismitti, kun läheisen Valtatie 15:n ympäristö oli yhtä ryteikköä kauniilla kohdalla Rapojärven pientareella. Hän kysyi ely-keskukselta, löytyykö rahaa maiseman raivaukseen vai pitääkö se tehdä omalla kustannuksella.
Metsurit saapuivat. Kukkonen kävi seuraamassa työn sujumista ja kyseli, voisivatko he karsia isoista männyistä alaoksat.
Ei kuulemma onnistunut, ei ollut oksasahaa. Kukkonen lupasi tuoda sellaisen lainaan, mutta lisäurakka ei sopinut.
”Itse pyyhkäisen alaoksat pois lyhyistäkin taimista. Siten metsästä kasvaa puistomaisempi.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2021.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
