Oma metsä ja metsänhoitotyöt tuovat pysyvyyden tunnetta ja hengähdystaukoa urheiluselostaja Pertti Tapolalle
Urheiluselostaja Pertti Tapola on ollut työssä metsässä rasteilla ja latujen varsilla, mutta eläkkeellä ollessaan hän haluaa paneutua omien metsiensä hoitoon.Tilaajalle
Urheiluselostaja Pertti Tapola haluaa pitää koivikkonsa edustuskunnossa. Kuva: Johannes WiehnPertti Tapolalla on ääni, jota kuunnellessa tulee ajatus, että on keskellä urheilutapahtumaa. Painikilpailussa kenties. Seuraamassa ampumahiihtoa tai kesäolympialaisia, tai futisottelua.
Tapola on selostanut radiossa monia urheilulajeja, ja nytkin hän raportoi paikan päältä, tosin omia tunnelmiaan Kouvolan Rautakorvessa kasvavasta koivikostaan.
”Kun metsänomistaja itse harventaa, puut ovat jääneet liian tiheään. Latvat osuvat kiinni toisiinsa”, Tapola arvostelee tekemäänsä työtä.
Hän kulkee koivujen seassa ja koskettelee runkoja.
”No, tämä kasvaa hyvällä paikalla. Tämä on liian lähellä muita. Kun metsä on tien varressa, pitää olla sen näköistä, ettei kukaan pääse sanomaan, että Tapola ei hoida metsiään.”
Koivikon viereinen metsä on murheenkryyni. Sen hoitaminen on jäänyt rempalleen.
”Syksyllä ja talvella on enemmän aikaa metsätöihin”, arvioi Tapola, joka on jo eläkkeellä mutta tekee selostuksia freelancerina. Seuraavaksi työn alla olisi Puolustusvoimain lippujuhlan paraatin selostus, uusi aluevaltaus. Ja sitten Jukolan viesti, vanha rakkaus. Eläkkeellä ollessa voi valita, mihin ryhtyy.
Lapsuudenkoti tukikohtana
Pertti Tapolan metsät sijaitsevat Rautakorvessa lapsuudenkodin lähellä. Vuonna 1921 rakennettu keltainen puutalo on kokenut täyden muodonmuutoksen. Lattiat on avattu ja uusittu, seinät eristetty ja ulkovuori tehty osittain oman metsän puista.
”Kaiken muun olen remontoinut itse, mutta kattohommiin eivät läheiset päästäneet.”
Talo ja metsät ovat olleet Tapolan omistuksessa vuodesta 1992.
”Isäni oli juuri kuollut Tampellan työtapaturmassa. Minulla oli omakotitalo Kouvolassa myynnissä, sillä olin siirtymässä pääkaupunkiseudulle Yle Urheiluun, mutta joku vinkkasi, että jätä kotitila tukikohdaksi.”
Tapola lunasti äidin ja kolmen sisarensa osuudet. Metsää kauppaan kuului 30 hehtaaria.
”Ei paljon, mutta ihan riittävästi.”
Tapolan ja hänen vaimonsa, Ylen radiotoimittajan Anu Packalénin varsinainen koti on 150 kilometrin päässä Vantaan Martinlaaksossa, mutta he viettävät Rautakorvessa mahdollisimman paljon aikaa.
”Ennen tänne oli olevinaan pitkä matka, mutta nyt saatan heittää Anun aamulla töihin ja ajaa tänne takaisin.”
Kuiskailua rasteilla
Tapolan työuran loppu kului pääosin ampumahiihdon parissa. Kari Männyn kanssa oli diili, että Tapola tekee talvet pitkää päivää ja viettää kesän vapaana.
”Ammattiini kuuluu, että kun selostus on tehty, se on taivaalla. Valmistunutta portinpieltä ja rappusen nurkkaa on kiva katsella, ne jäävät näkyviin.”
Omat metsät ovat olleet Tapolalle henkireikä.
”Syksyllä ennen ampumahiihtokauden alkamista nautin niistä erityisesti. Kuulakas aamu, pieni pakkanen ja vähän kuuraa maassa, nykäisen raivaussahan käyntiin, sahaan tankillisen, ehkä toisenkin, irrotan valjaat ja kaadan termospullosta kahvia ja otan leivän. Ei tarvitse ajatella mitään, ei senttejä, ei sekunteja, ei miettiä, osuuko Mäkäräinen tauluun.”
Jukolan viestiä Tapola on selostanut pitkään ja selostaa edelleen. Hän on nykyisin ”hämähäkkimies”, joka vie lähetystä eteenpäin. On hän ollut myös puomilla tekemässä urheilijahaastatteluja ja rasteilla kuiskailemassa.
”Kun puihin tulee lehti, pidämme Jukolan ratamestarin kanssa palaverin, jossa mietimme, mihin radiorastit sovitetaan. Testaamme ennakkoon kaukana takarinteissä sijaitsevat paikat. Jos testin tekee ennen kuin puussa on lehti, kesällä voi kuulua pelkkää kohinaa.”
Venlojen viestin ja Jukolan viestin suora radiolähetys kestää viisitoista tuntia.
”Sen jälkeen sitä ajattelee, että tämä on viimeinen kerta. Mutta parin kolmen päivän päästä mietin, että olipas se kivaa.”
Mahtava vuosikasvu
Tapolan rakkaus urheiluun syttyi lapsena. Hän pelasi jalkapalloa ja lentopalloa ja hiihti kouluun, jäädytti kotipihan ja löi mailalla palloa seinään ja välillä ikkunasta sisään.
”Muuten en vierasta mitään lajia, mutta en pidä vapaaottelusta. Se ei täytä rehellisen kamppailun määritelmää. Nyrkkeily on siinä ja siinä.”
Puhuessaan Tapola nostaa takakontista metsätyökaluja. Varusteinaan Stihlin työvaatteet, Jonseredin saha ja McCullochin kypärä hän käy raivaamaan kahden hehtaarin kuusentaimikon sekaan nousseita lehtipuita.
”On tää kyllä hyvännäköistä. Kyllä puu vain kasvaa”, Tapola sanoo ja miettii, kuinka Jukolan viestiä arvostellaan aina siitä, että suuri määrä juoksijoita aiheuttaa metsässä tuhoa.
”Kolmen vuoden kuluttua metsä on aivan ennallaan. No, ei ehkä sammal. Mutta metsä korjaa itsensä nopeasti.”
Tapola tarttuu mäntyyn, joka on kasvanut siemenpankista.
”Vuosikasvu melkein 70 senttiä. Jossakin lehdessä oli kilpailu suurimmasta vuosikasvusta, mutta en ehtinyt osallistua siihen. En olisi edes pärjännyt. Voittaja oli löytänyt metrin vuosikasvun.”
Metsämies ja latumies
Tapola on raportoinut 12 olympialaisista, kuusista talvi- ja kuusista kesäkisoista. Hän on selostanut niissä yleisurheilua, taekwondoa, ampumaurheilua ja painia, jossa hänen oppi-isänään oli toinen Rautakorven poika Antero Viherkenttä.
”Vipu sanoi, että ota paini, se on Suomen menestyneimpiä olympialajeja. Perin painiselostukset häneltä 90-luvulla, ja nyt olen itse siirtämässä selostusvastuuta Jarkko Ala-Huikulle.”
Hiihdon MM-kisoja selostaessaan Tapola oli kehittämässä selostuksen viemistä pois kopista.
”Ensin käytimme ladun varressa päivystävästä toimittajasta nimeä metsämies, sitten latumies.”
Latumiehellä on selkärepussa lähetin ja edessään lauta, jonka päällä on osallistujalistat ja väliaikakello. Tapolan ääni muuntuu selostustaajuudelle. Hän muistelee Falunin talven 2015 MM-kisoja, kun Kerttu Niskasen valmentaja halusi Kertulle ohjeen, että älä vedä letkaa vaan mene jonon jatkoksi.
”Olin latumiehenä ja lupasin välittää viestin. Juoksin 30 metriä loivaa nousua Kertun vieressä. Pelkäsin koko ajan, että sauva osuu minuun ja katkeaa. Olin ihan puhki, sillä lähetinreppu painaa hitosti. Norjan televisio näytti spurtistani kuvaa.”
Ilmainen puu ei kelpaa
Lapsuudenkodin yhteydessä on pieni metsäpalsta, mutta suurin osa Pertti Tapolan metsistä sijaitsee siitä noin kilometrin päässä. Tänä vuonna pitäisi poistaa ylispuut kuusikon päältä ja tehdä harvennus puolentoista hehtaarin koivikolle.
Seuraava suurempi toimenpide on kahdeksan hehtaarin harvennushakkuu 30–50-vuotiaalle kasvatusmetsälle.
”Viiden vuoden sisään se pitäisi tehdä”, Tapola suunnittelee.
Kaiken myyntipuuta pienemmän Tapola hakkaa ja kerää polttopuuksi. Parkkipaikan vieressä on kuivumassa tämänkeväinen saalis, 5–6 kuutiota klapia. Sen vieressä olevan vanhan traktorin ainoana tehtävänä on pyörittää halkaisuruuvia.
”Vaimo on mestari ruuvissa. Ja saa raivarin, jos jätän hyvät latvat tekemättä. Anu käyttää ne hellapuiksi.”
Tapola on kehottanut tuttaviaan hakemaan palstaltaan harventamiaan puita.
”Ne ovat sellaisia määriä, ettei niitä kannata mihinkään kaupata. Yllättävän vähän on ollut kiinnostusta. Kylällä viisi miestä myy klapeja, mutta on helpompi ostaa puukuorma pihalle kuin hakea ilmaiset rungot metsästä.”
Metsät jäävät jälkipolville
Mikäs on Tapolalla Rautakorvessa ollessa. Hirvet käyvät vieraisilla, äskettäin pihalla tepsutteli metso. Pörhisteli mutta päästi viiden metrin päähän. Keväällä pelloille laskeutuu kurkia ja hanhiparvia
Kotitaloa kiertää Sorsajoki. Joka kevät tavi, telkkä ja heinäsorsa aloittavat kisailunsa. Tavi häviää, muut pukarit tekevät sovun. Sorsa asettuu uoman toiselle kulmalle, telkkä toiselle.
Tänäkin kesänä Tapola ottaa vuokralampaat hoitamaan ruohonleikkuuta. Kylän lapset käyvät niitä katsomassa, ja on niistä iloa lapsenlapsillekin. Ja Tapolalle itselleen.
”Jos ei huvita lähteä säntäilemään, voin sanoa, etten pääse, kun on lampaita.”
Tapolalla on metsistään sellainen ajatus, että jälkipolvet saavat ne hoitoonsa. Ja onhan keskimmäinen tytär metsäinsinööri, vaikka työskentelee mainostoimistossa.
”Nokioita tulee ja menee, mutta metsä kasvaa, varsinkin kun sitä hoidetaan. Meillä ei niin muita luonnonrikkauksia ole, joten Suomen on pärjättävä puillaan.”
Omilla pienillä konsteillaan Tapola yrittää viestittää lastenlapsilleen metsien tärkeyttä.
”Metsään tulee uudistusalue, joka mätästetään. Lähden sitä lastenlasten kanssa istuttamaan. Sellaiset 700–800 tainta isketään maahan.”
Lastenlapsia on seitsemän. Kaikkein nuorimpia Tapola ei saa vielä avuksi, mutta varmasti ainakin Elmon ja Sofian, Tapolan tyttärien Sannan ja Tiinan toisella kymmenellä olevat esikoiset.
”Elmo ja Sofia puhuvat omasta metsästään. He tarkoittavat metsää, joka on istutettu heidän syntymävuonnaan. Ovat saaneet seurata sen kasvua.”
Pertin vinkit
- Ensiharvennuksesta on huolehdittava. Sen jos jättää tekemättä, metsästä ei saa täyttä hyötyä.
- Ojitukset kuntoon, varsinkin suon kupeessa olevissa metsissä! Metsiäni on ojitettu 60-luvulla, ja olen määrätietoisesti ojittanut lisää. Liika kosteus kun häviää, puun kasvu paranee.
- Arvostan metsän monimuotoisuutta. Hienot metsäkohteet kannattaa suojella.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2017.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
