Sahurit: Pienten tukkien sahaus täysin kannattamatonta

Pieniläpimittaisen tukin sahaus nykyisin tukista maksettavalla hinnalla on itsenäisen sahateollisuuden etujärjestön Suomen Sahat ry:n mukaan täysin kannattamatonta.

Mitä järeämpää tukki on, sitä kannattavampaa sen sahaus on. Järeiden tukkien sahauksella sahat kattavat nyt pieniläpimittaisten tukkien tappiollista sahausta.

Suomen Sahojen toimitusjohtaja Kai Merivuori toivoo, että tukin hinnoitteluun saataisiin joustoa järeyden ja myös laadun perusteella etenkin, kun tukin hankintamäärät harvennusleimikoista kasvavat.

Tukin latvaläpimitan vähimmäisraja on 15–16 senttimetriä kuoren päältä. Sitä ohuemmasta puusta metsänomistajalle maksetaan kuitupuun hinta ja järeämmästä tukin hinta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut pikkutukit tai parrut, joiden latvaläpimitan vähimmäisraja on yleensä 10–15 senttimetriä. Pikkutukkien tai parrujen hinta asettuu kuitupuiden ja tukin väliin.

”Pikkutukkien tai parrujen hinta joustaa sahojen maksukyvyn mukaan kohtuullisen hyvin, mutta kun läpimitta ylittää 15–16 senttimetriä, hinta pomppaa yli kaksinkertaiseksi. Siinähän ei ole mitään järkeä”, Merivuori sanoo.

Tukin hinnoittelua pitäisi Merivuoren mukaan kehittää niin, että se ottaisi paremmin huomioon sahauksen kannattavuuden.

Päijät-Hämeen metsänhoito­yhdistyksen johtajan Jari Yli-Talosen mukaan keskustelu tukin läpimittavaatimuksista on selvästi vilkastunut. Hän uskoo, että taustalla on metsäteollisuuden kasvava kuidun tarve ja sen heijastuminen tukin sahaukseen.

Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo esitti ennen joulua, että sahatukkien minimilatvaläpimitta nostettaisiin 15 senttimetristä 18 senttimetriin ja mittaus suoritettaisiin kuoren alta eikä kuoren päältä kuten nykyisin tehdään.

Yli-Talonen korostaa, että tukin vähimmäisläpimitan nosto leikkaisi metsänomistajan puukauppatiliin melkoisen loven, ellei samalla nosteta kuitupuun hintaa.

Tukin ja kuitupuun välillä vallitsevan jyrkän hintaportaan aiheuttama ongelma voitaisiin Yli-Talosen mukaan ratkaista helposti runkohinnoittelulla. Se tarkoittaa, että puusta ei enää maksettaisi erikseen kuitupuuosan ja tukkiosan hintaa.

”Ostaja maksaisi puusta yhden hinnan ja sen jälkeen hän voisi katkoa rungon vaikka tulitikuiksi.”

Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen alueella runkohintakauppoja ovat Yli-Talosen mukaan tehneet muun Versowood ja Koskisen Oy.

Runkohinnoittelua hän pitää selvästi parempana kuin sitä, että ensin olisi hinta pikkutukeille ja parruille, sen jälkeen omat hintaluokat erikseen pieniläpimittaisille ja järeille tukeille.