Puumarkkinat: Energiapuun kilpailukyky on vahvistunut

Päästöoikeuksien hinta on kohonnut voimakkaasti vuoden 2018 alusta lähtien. Tämän vuoksi turve on voimaloille entistä kalliimpaa poltettavaa, ja vaihtoehtoja harkitaan tarkkaan.

Viime vuodet energiapuu on ollut vain lisämauste puukaupassa. Näin käy aina, kun kuitupuun ja tukin markkinat ampaisevat huippuvauhtiin. Muiden puutavaralajien kysynnän hiipuessa energiapuun merkitys taas kasvaa, sillä sen ostot eivät paljon heilahtele.

Sellun hinnan laskiessa on takavuosina vähän paksumpaakin puuta päätynyt energian tuotantoon. Tilanne on muuttunut, kun uudet biotuotetehtaat ovat entistä tehokkaampia ja nielevät enemmän raaka-ainetta.

Voimaloihin sopivaa energiapuuta tulee markkinoille lähes yhdeksän miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mutta sen hinnoittelu on kovin kirjavaa. Jollakin tapaa jäsentymättömäksikin voi energiapuun kauppaa sanoa.

Suurimmille polttolaitoksille sopiva latvusmassa on määrällisesti tärkeä artikkeli. Sen kauppatavat vaihtelevat suuresti. Usein kauppaa käydään könttähinnalla, jolloin maksettava korvaus on sidottu pinta-alaan tai kertyvän ainespuun määrään.

Käyttökohteessa puun hinta on määritelty tarkkaan sen energiasisällön perusteella. Parhaisiin kauppoihin metsänomistaja yleensä pääseekin, jos hän voi myydä puun suoraan loppukäyttäjälle. Hinnat tienvarressa voivat silloin parhaimmillaan lähestyä kuitupuun hankintahintoja.

Puun saaminen tien varteen tietysti maksaa. Poltettavan puun korjuu on hidasta mutta yleensä omatoimiselle metsänomistajalle hyvin sopivaa työtä.

Voimakkaasti energiapuun markkinoihin vaikuttava tekijä on tukipolitiikka. Kemera-varoista on maksettu varsin anteliaita tukia pieniläpimittaisen puun korjuuseen. Tuesta ovat nauttineet niin puun myyjät, käyttäjät kuin korjaajatkin. Samalla on todellinen hinta päässyt hämärtymään.

Tukien pysyvyydestä ei ole takeita, sillä niiden määrärahoista päätetään vuosi kerrallaan.

Energiapuuta on vähätelty puun kasvatuksen sivutuotteeksi, jota saadaan hoidettaessa metsää ainespuun kasvatustarkoituksessa. Jos metsää on käsitelty ”virallisten” oppien mukaan ajoissa peraten ja harventaen, ei sieltä paljon energiapuuta korjata. Eniten korjattavaa löytyy kylvömänniköistä ja hoitamattomista, ylitiheistä nuorista metsistä.

Poltettavaksi tarkoitetulla puulla on väljät laatuvaatimukset. Karsitun rangan latvan läpimitan ei tarvitse olla kahta senttimetriä paksumpi, ja periaatteessa kaikki haketettavaksi sopiva aines käy. Pienet voimalat haluavat mahdollisimman kuivaa haketta. Isoille laitoksille kosteudellakaan ei ole väliä.

Pieniläpimittaisen puun talteenotossa kustannus nousee korkeaksi, ja sen myötä maksettava hinta jää alhaiseksi. Sekapuustoisen nuoren metsän hoidossa energiapuun keruu pitää kurissa korjuukustannuksia. Ajomiestä helpottaa kummasti, kun puita ei tarvitse erotella moneen eri pinoon.

Kokeilumielessä Tapiossa kehiteltiin aikanaan metsänkasvatusmallia, jossa ensimmäinen käsittely on energiapuuharvennus noin 20 vuoden iässä ja sen jälkeen tavoitellaan jo tukin mittoja. Kovin laajasti suosiota tällainen malli ei ole saanut. Toisaalta sellutehtaiden puun tarve on kohonnut niin suureksi, että energian tuottamiseen ei nykyään haluta erityisesti kannustaa.

Energiapuun poltto oli viime vuonna lievässä kasvussa, mutta huippuvuosien vauhtiin ei vielä päästy. Kasvu jatkuu tänäkin vuonna, kun käyttöön on otettu uusia bioenergiaa hyödyntäviä voimaloita muun muassa Lahdessa ja Naantalissa. Naantalin jättivoimalaan on puuta tarkoitus tuoda myös ulkomailta.

Hintakehitys ei hyvästä kysynnästä huolimatta ole ollut kovin vahvaa, ja alueellinen vaihtelu on suurta. Parhaimmat maksetut hinnat tien varressa ovat maan eteläosissa olleet 30 euron luokkaa, mutta monin paikoin jäädään alle 20 euron. Suhteelliset erot ovat siis suurempia kuin muilla puutavaralajeilla.

Karsitun rangan keskimääräinen hinta oli Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan viime vuonna melko tarkalleen saman verran kuin vuotta aikaisemmin. Latvusmassan hinta hankintakaupoissa laski hieman.

Valtaosa energiapuusta myydään pystykaupalla. Tästä aineksesta oli tilastojen mukaan viime vuonna latvusmassaa lähes 60 prosenttia ja karsittua rankaa kolmasosa. Latvusmassasta maksettiin Luonnonvarakeskuksen mukaan selvästi enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Karsitun rangan keskihinta laski viime vuonna neljä prosenttia.

Tuontipuu on iso haaste kotimaiselle energialle. Loppukäyttäjä on saanut energiapuusta samat tuet puun alkuperästä riippumatta. Tämän ansiosta tuontihake on saanut vahvasti jalansijaa erityisesti itäisessä Suomessa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2019.