Metsästysjousi on hyvä ase majavan pyyntiin

SULKAVA (MT)

”Jos en tällä majavaa saa, olen ilman”, sulkavalainen Heikki Joskitt sanoo varustellessaan metsästysjousta pyyntikuntoon majavapuron varrella.

Joskitt on pyytänyt majavaa jousella noin kymmenen vuotta. Majavajahdin mies arvostaa korkealle, heti hirvi- ja valkohäntäpeuran jahdin jälkeen.

Joskitt toivoo, että valkohäntäpeura tulee jousella metsästettäväksi lajiksi mahdollisimman pian. Nyt suurin mahdollinen riistaeläin on metsäkauris.

Hirvenkin Joskitt uskoo jousella kaatavansa, jos laki sen sallisi.

Hirveä pääsee riittävän lähelle vain silloin, kun koira kiinnittää hirven huomion itseensä ja peittää haukullaan lähestyvän metsästäjän äänet.

Majavan pyynnissä nuoleen on kiinnitetty siima. Majavan voi ampua veteen ja kelata siimalla talteen.

”Siimavehkeillä en ammu majavaa yli 15 metrin päästä”, Joskitt kertoo. Haulikkometsästäjänkin on päästävä lähelle majavaa, kiväärillä voi yrittää kauempaakin.

Nuolen lentoradan tiellä ei saa olla pienintäkään risua. Pusikkoisissa puronvarsissa ampumamatka jää väkisin lyhyeksi.

Majavan pyynti on odottamista hiljaa paikoillaan. Jousen virittäminen synnyttää liikettä ja ääntä sen verran, että se on tehtävä harkiten.

Jousi kannattaa virittää ampumavalmiiksi vain silloin, kun majava on sukelluksissa tai kääntynyt selin.

Viime torstaina Joskitt kyttäsi majavaa lampeen laskevan puron varressa. Syksyllä hän onnistui ampumaan lammelta yhden 17-kiloisen naarasmajavan. Maanomistaja vaatii, että toinenkin lammella asuva majava poistetaan.

”Lähes hehtaari nuorta kasvatusmetsää kuivuu pystyyn, ellei majavaa saa pyydystettyä pois”, Joskitt arvioi.

Hakovirran metsästysseurassa on muutama aktiivinen majavanpyytäjä, heistä kolme on jousimetsästäjiä. Kun majavien pyyntiin tarvittiin vielä pyyntilupa, seuralla oli tusinan verran lupia kaudessa.

Nykyisin seuran 13 000 hehtaarin alueelta saalistetaan noin kymmenen majavaa pyyntikaudessa. Seuran alueella on ainakin kuusi asuttua majavanpesää.

Joskitt aloitti kyttäysistunnon noin kello 18 lähellä lampea. Ampumahollilla oli kaksikin majavan ruokailupaikkaa, joissa oli täysin tai puoliksi kuorittuja koivu- ja haapapulikoita.

Majavan piti tulla uimalla lammelta puroa pitkin. Hajuhavaintoa se ei saisi, tuuli oli lammelta päin.

Kello 19.41 majava läiskäytti hännällään vettä metsästäjän selän takana purossa. Majava oli jo siellä ja haistanut pyytömiehen. Läiskäys toistui noin minuutin kuluttua.

Joskitt mietti taktiikkaa hetken ja siirtyi sitten noin sata metriä ylävirtaan majavapadon yläpuolelle. Pimeäntuloon mennessä majava ei näyttäytynyt, eikä enää läiskytellytkään.

”Majava on varovainen, kun ammuin sen kumppanin syksyllä”, Joskitt totesi kasatessaan kamppeet puronvarressa ja lähtiessään kahlaamaan lähes pimeässä autolle.

Keväinen majavapaisti jäi saamatta, mutta pyyntiaikaa on vielä huhtikuun loppuun.

REIJO VESTERINEN

Avaa artikkelin PDF