Ketolainen käyttää puuveneen osien hiomiseen sekä perinteistä käsihöylää että sähköhöylää. Kuva: Hanna Koikkalainen
Käsintehty puuvene kestää katseita ja aikaa ‒ veneenveistäjälle paatit ovat kuin omia lapsia: ”Kun joku lähtee trailerin kanssa pihasta, niin ikävä tulee”
Arvo Ketolainen on seurannut veneenveistämistä jo taaperona, kun isä rakensi veneitä kotitalon tuvassa. Perinteinen kädentaito on kulkenut hänen suvussaan jo ainakin parisataa vuotta.TilaajalleKitee
Jokainen puuvene on veneenveistäjä Arvo Ketolaiselle kuin oma lapsi. Työn suola on kiitosten ja hyvän palautteen kuuleminen asiakkailta. Kuva: Hanna KoikkalainenVastasahatun puun huumaava tuoksu täyttää sieraimet, kun puuveneiden veistäjä Arvo Ketolainen raottaa Kiteen Kesälahdella sijaitsevan verstaansa ovea ja pyytää astumaan sisään.
Katse kiinnittyy heti huoneen keskelle tukien varassa lepäävään ja viimeistelyä vaille valmiiseen puuveneeseen.
”Useita satoja”, Ketolainen laskee yhteen yli 40-vuotisen uransa aikana nikkaroimiaan puuveneitä.
Alussa veneen rakentaminen tuntuu aina valtavalta urakalta. Lopussa iskee kuitenkin haikeus.
”Kun joku lähtee trailerin kanssa pihasta, niin ikävä tulee. Kuin lapsen laittais maailmalle”, Ketolainen kuvailee.
Lasikuitu- ja muoviveneet ovat vähentäneet puuveneiden kysyntää.
Ketolaisen mukaan kysyntä ei ole kasvanut viime vuosina korona-ajan mökkibuumista huolimatta. Moni vannoo kuitenkin puuveneen nimeen muun muassa sen hiljaisuuden takia.
Veneitä Ketolainen tekee vain tilauksesta: alkuvuonna ja kesällä uusia, syksyisin vanhojen kunnostamista.
”Ehtii vähän kalastellakin. Kysyntä on ollut sopivan tasaista.”
Vanhojen veneiden kunnostaminen on tärkeä osa oppimista. ”Kunnostaessa veneentekijä huomaa veneen heikot kohdat.”
Yhden veneen rakentamiseen kuluu noin viikko, parhaimmillaan vain muutama päivä. ”Kun keväällä on lämmin päivä, alkaa puhelin soida.”
Ketolainen tekee valtaosan työstä itse, mutta välillä auttava käsipari on tarpeen.
”Pirjo-vaimo auttaa minkä ehtii. Siivoa, kyllästää, auttaa niittauksessa”, Ketolainen luettelee.
Oma poikakin on välillä ollut apuna verstaalla. ”Saa nähdä innostuuko hän jatkamaan.”
Suomessa on jäljellä enää muutamia kymmeniä veneenveistäjiä. Perinteisen kädentaidon tulevaisuus on Ketolaisen mukaan uhattuna, sillä alan koulutus on ajettu lähes nollille.
Tällä hetkellä Ketolaisella on työn alla lähes valmiin koivuvanerilaudasta tehdyn veneen lisäksi männystä veistettävä vene.
Vanerilauta on nykyään materiaaleista suosituin. Toisaalta männyn eläväisempi pinta voittaa monen silmissä tasaisen vanerin.
Ketolainen ostaa valtaosan käyttämästään puutavarasta. Vanerilaudat tulevat läheltä, Metsä Groupin Punkaharjun tehtaalta.
Muun muassa airojen, kokan ja kölin puut hän saattaa ottaa omasta metsätä, jos vastaan tulee sopiva runko. Välillä materiaalia tulee myös naapurin sahalta.
Puuveneelle pätee sama sääntö kuin muuhunkin puurakentamiseen: mitä lujempaa ja tiheämpää, sen parempi. Mäntyveneen kaaret hän suunnittelee tekevänsä oman metsän katajasta.
”Tekemällä oppii. On turha tehdä venettä, jos se ei kestä pitkään”, Ketolainen korostaa.
Niin hyvä pitää tehdä, että kehtaa sanoa omakseen, isä opetti hänelle jo nuorena.
”Toinen oppi oli, että kukaan ei kysy kauanko veneen tekemiseen on käytetty aikaa, vaan kuka sen on tehnyt.”
Hyvin hoidettu puuvene kestää jopa 30 vuotta. Korjaamalla voi saada vielä 10-20 vuotta lisäaikaa.
Käsinveistetyn puuveneen hinta liikkuu Ketolaisen mukaan noin 3 000-3 500 euron tietämissä.
Parhaimmillaan puuvene voi olla elinikäinen luottokumppani, jossa näkyy veistäjänsä yksilöllinen kädenjälki. Toista täysin samanlaista tuskin tulee vesillä vastaan.
Oman onnensa nojaan jätetyt veneet harmittavat veistäjää. ”Ihan pahhaa tekköö, kun ei hoideta.”
Puuvene viimeistellään tervalla ennen sen luovuttamista asiakkaalle. Alkuvaiheessa uusi vene olisi hyvätä tervata vuosittain. Kuva: Hanna KoikkalainenVeneenveistäjä vietti lapsuutensa Suitsansaaressa Kiteen Kesälahdella Venäjän rajan tuntumassa.
Veistämisen taito on kulkenut suvussa tiettävästi jo parin sadan vuoden ajan. Ketolaisen ukki, sedät ja isä olivat kaikki aikanaan taitavia veneenveistäjiä.
”Isä teki veneitä tuvassa. Kun tuli vieraita, piti lastujen keskelle lakaista käytävä.”
Ketolainen kasvoi työkalujen keskellä ja pääsi pienestä pitäen mukaan veneentekoon muun muassa airoja höyläämällä.
Ennen sotia Ketolaisen ukko kävi ahkerasti venekauppaa Laatokan rannalle Sortavalaan. Myös Ketolainen nikkaroi veneitä venäläisille ennen Ukrainan sodan syttymistä.
Mieleen on jäänyt erityisesti Äänisen reissulla tavattu venäläispariskunta. Juttutuokion jälkeen Ketolainen päätyi kahdeksi viikoksi Rautalahdelle pariskunnan kellariin venettä rakentamaan.
Ketolainen on veistänyt veneitä myös julkkiksille, jopa kaksin kappalein muun muassa Kesälahdella mökkeilleelle edesmenneelle muusikolle Pave Maijaselle.
Mäntyveneen kokka on rakennettu 11:stä vedenkestävällä liimalla yhteen liimatusta osasta. Vasemmalla näkyy lähes valmis koivuvanerilaudasta tehty puuvene. Kuva: Hanna KoikkalainenVuonna 1973 tie vei saaresta peltojen keskelle.
Tuolloin Ketolaiset pyörittivät Kesälahdella lypsykarjatilaa ja veneiden veistäminen oli pelkkä sivuelinkeino. Myöhemmin karjasta luovuttiin, ja nykyään lähes kaikki pellot ovat vuokralla.
Nykyinen verstas valmistui vuonna 1989. Sieltä löytyy muun muassa erillinen huone kyllästämistä varten.
Ketolainen käsittelee veneet yleensä kolme tai neljä kertaa pellavaöljy-tärpätti-terva-seoksella ennen lopullista tervausta.
”Lopuksi tappi pistetään vielä paikoilleen ja ainetta huljutellaan vielä veneen pohjalla. Alaosa on tärkein. Alussa vene kannattaa käsitellä tervalla vuosittain”, venetaituri opastaa.
Kullakin veneenveistäjällä on oma tyylinsä esimerkiksi reunojen muotoilussa. Puuveneiden mallit vaihtelevat jonkin verran myös eri puolilla Suomea. Kuva: Hanna KoikkalainenLue myös:
Vältä myrkkymaaleja, kun kunnostat veneen pohjaa – sisävesillä maalit on kokonaan kielletty
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
