Aarteen lukija käyttää metsän antimia monipuolisesti ‒ ”Järkevällä keräämisellä ja säilömisellä syksyn sato riittää pitkälle seuraavaan vuoteen”

Jo edesmennyt pappani oli metsuri ja innokas metsästäjä. Häneltä sain kullanarvoisia ohjeita ja vinkkejä metsän aarteista. Haluan opettaa niitä seuraavalle sukupolvelle ja muille metsässä kulkijoille.

Olen itsekin innokas metsässä liikkuja. Liikun metsässä kävellen, juosten, hiihtäen ja pyöräillen sekä metsän satoa poimien. Pyöräillessäni liikun merkittyjä reittejä myöten. Näin en pääse eksymään enkä turhaan rasita luontoa.

Olen oppinut kunnioittamaan metsää. Tämä tarkoittaa sitä, että en turhaan katko puiden oksia enkä vuole pystyssä olevan koivun rungosta tuohta. Roskien paikka ei ole luonnossa. Tulet teen vain sinne tarkoitetulla paikalla ja lajittelen jätteeni. Vältän myös turhaa puun taimien päälle tallaamista enkä rupea käsittelemään taimia, ellen ole hoitamassa niitä. En myöskään säikyttele eläimiä vaan annan niiden olla rauhassa.

Marjoja poimiessani poimin marjat järjestyksessä ja katson, että ne ovat riittävän kypsiä. Pyrin poimimaan käsin, sillä se on hellävaraisempaa varvuille kuin koneella poimiminen. Sukuni on täynnä innokkaita marjastajia, ja olen oppinut heiltä omavaraisuutta. Järkevällä keräämisellä ja säilömisellä syksyn sato riittää pitkälle seuraavaan vuoteen. Sienistä kerään vain varmasti tuntemani ruokasienet.

Metsän siimeksestä saattaa löytää upeita näköalapaikkoja, joista on mahtavaa ihailla puhdasta Suomen luontoa. Olen oppinut, että jos puissa on naavaa, luonto voi hyvin.

Olen myös oppinut, että välillä pitää harventaa puustoa, jotta taimet mahtuvat kasvamaan.

Metsän antimia käytän myös askarteluun. Maasta poimituista kävyistä ja oksista saa ihania koristeita.

Luonto ja metsä ovat minulle kaikki kaikessa. Toivon muidenkin kunnioittavan metsää ja luonnon elämää.

Henna Aittomäki, Äänekoski

Kirjoitus on julkaistu Aarteessa 6/2023.