Motokuski ei pysty ihmeisiin: Syy huonoihin ensiharvennuksiin löytyy taimikonhoidosta

Liian isot koneet, kuitu- ja energiapuun huutava tarve, ahne konekuski tai metsänomistaja ja ammattitaidottomuus. Näitä kaikkia on tarjottu selitykseksi sille, että ensiharvennusten korjuujäljessä havaittiin puutteita.

Ongelma on todellinen. Liian harvaksi harvennettujen kohteiden puuston kokonaiskasvu, ja samalla hiilensidonta, pienenevät. Myös tulevaisuuden puunmyyntitulot kutistuvat. Taloudellisen vahingon kärsii metsänomistaja.

En ole vielä tähän päivään mennessä tavannut korjuuyrittäjää, jolla ei olisi lainkaan ammattimoraalia. Pääsääntöisesti hyvä korjuujälki on kunnia-asia ja varmistaa työllisyyden. En myöskään ole tavannut yrittäjää, joka tekisi kaikkein mieluiten pienikokoisen puuston harvennuksia normaaleilla harvennuskoneilla ainakaan yrityksensä kannattavuuden näkökulmasta. Metsäteollisuuskin sahaa omaan jalkaansa, jos kannustaa hakkaamaan liian harvaksi.

Merkittävä syy liian harvaksi hakattuihin ensiharvennuksiin löytyy liian varovaisesti tai kokonaan tekemättä jääneistä taimikonhoidoista. Tällaiset kohteet joudutaan ensiharventamaan liian aikaisin ja lähtöpuusto voi olla mitä vain. Jos kasvatuskelpoisia puita on niukasti, niin ei siinä motokuskikaan ihmeisiin pysty. Tilanne on sama kuin jos menisit parturiin pyytämään muumien Pikku Myyn tukkaa, kun lähtötilanne on Hemulin sivuhaivenet.

Paras keino varmistaa laadukkaat ensiharvennukset on hoitaa taimikot kuntoon oikea-aikaisesti. On ehkä trendikästä puhua ilmastokestävästä metsänhoidosta ja hiilensidonnasta, vaikka loppujen lopuksi kyse on vanhoista tutuista perusasioista. Hiiltä on osattu sitoa ennenkin, siitä ei vaan ole puhuttu sillä termillä. Ollaan vain hoidettu taimikoita ja sitten tehty ensiharvennuksia.

Toinen tärkeä asia on, että hakkuut tehdään Tapion hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti. Jos lähtötilanne on surkea, on silti parempi tehdä jotain kuin jättää tekemättä. Jätetään sitten vaikka haapaa, leppää, raitaa ja pihlajaa kasvamaan, jos muuta ei ole tarjolla. Nekin sitovat hiiltä ja ovat tärkeitä monimuotoisuuden kannalta.

Pienet koneet eivät itsessään ratkaise ongelmaa. Ajourat ovat ehkä kapeampia, mutta niitä tarvitaan enemmän. Koneenkuljettajan ammattitaito ajourien suunnittelussa ratkaisee enemmän kuin koneen koko. Me tarvitsemme päteviä metsureita ja koneenkuljettajia sekä heille asialliset korvaukset tehdystä työstä. Ensiharvennus on metsän tärkein hakkuu. Sen pitää olla motokuskeille ja yrittäjille mielekästä myös taloudellisesti.

Kirjoittaja on metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan toiminnanjohtaja.