Korpelan kosteikko Savitaipaleella on puustoinen paratiisi vesilinnuille

Korpelan kosteikko Savitaipaleella on omanlaisensa paratiisi.

Pasi Juopperi perusti kosteikon yhdessä veljensä Jouni Juopperin kanssa. He ostivat metsätilan vuonna 2015. Silloin paikalla kasvoi kehnohko puusto veden vaivaamassa niitty-ympäristössä ja tarkoituksena oli tehdä hakkuu.

Juopperi tapasi kuitenkin Pien-Saimaan suojeluyhdistyksen kosteikkoasiamies Antti Happosen ja kertoi tälle kohteesta.

Happonen innostui heti, eikä aikaakaan, kun suunnitelma kosteikon perustamisesta oli valmis.

Pasi Juopperi tarkkailee kosteikon tapahtumia kaukoputkella, johon pystyy liittämään kännykän, millä pääsee näkemään läheltä niin lintuja kuin putkipesien tapahtumia. Kuva: Hanna Koikkalainen

Patoamalla ja konetyöllä vuonna 2018 syntyi 2,5 hehtaarin laajuinen Korpelan kosteikko. Kohteen yksi erityisominaisuus on runsas puuston määrä, veteen jätettyjen hakkuutähteiden lisäksi esimerkiksi pajukkoa on paljon avoveden ohella.

Pelkkä vesi ei riitä kosteikolla, jos vesilintujen poikasille ei ole ruokaa.

”Täällä kosteikolla tarjolla on superruokaa vedessä olevan puuston ansiosta ja kalojen puuttuminen vähentää vielä ravinnosta kilpailua”, hehkuttaa Metsästäjäliiton Sotka-levähdysalueverkoston hankevastaava Veli-Matti Pekkarinen kohdetta.

Puuaineksen pintaan syntyy biofilmiä, limakerroksen ympäröimä mikrobiyhteisö, joka puhdistaa vettä sekä tarjoaa kasvualustan veden alla asuville eliöille.

”Tästä tuli yllättävän hyvä”, Juopperi toteaa vaatimattomasti.

Kosteikon lajikirjoon kuuluvat muun muassa tavi, telkkä, sinisorsa, lapasorsa ja heinätavi. Tältä keväältä on jopa uivelohavainto. Kuva: Hanna Koikkalainen

Savitaipaleen kosteikko on myös ensimmäinen Metsästäjäliiton ja Birdlifen Sotka-yhteishankkeen perustama levähdysalue.

”Hyvä poikastuotantoalue tarjoaa hyvin ruokaa myös syksyllä”, sanoo Pekkarinen.

Juopperi on innokas metsästäjä, mutta kosteikko haluttiin levähdysalueverkostoon mukaan, jotta alueen metsästysrauhoituksesta saatiin sovittua kerralla pitkäksi aikaa.

”Tällä alueella on yhteensä kymmenisen kosteikkoa ja metsästysseura on päättänyt metsästysrauhoituksesta niillä vuosittain vuosikokouksessa.”

Pekkarinen kannustaa metsästäjiä kilpailemaan hyvien vesilintuympäristöjen määrissä eikä niinkään ravinnoksi tarjottavan viljan määrissä. Hyvät elinympäristöt tuottavat paremmin.

Kustannustehokkain keino lisätä paikallisia vesilintukantoja on viedä sopiviin paikkoihin putkipesiä. Veden yläpuolelle asetetut putkipesät tarjoavat suojaa maapedoilta sekä suurten lintujen pesäryöstelyiltä.

Korpelan kosteikolla putkipesiä on yhteensä 13. Ne on pyritty sijoittamaan niin, että niitä olisi helppo tarkkailla, jos niissä on pesintöjä.

Juopperi kertoo, että hänestä on tullut innokas kosteikon tapahtumien tarkkailija. Hän on hankkinut kaukoputken, johon pystyy liittämään kännykän, millä pääsee näkemään läheltä niin lintuja kuin putkipesien tapahtumia.

Ja tapahtumia pesillä on riittänyt. Heti kosteikon perustamista seuraavana vuonna 2019 ensimmäinen sinisorsa kelpuutti putkipesän pesäpaikakseen. Sen jälkeen pesintöjä on ollut yhä useampia joka vuosi. Tänä keväänä ainakin yhdeksästä pesästä tuli poikaset.

Untuvikot kirjaimellisesti hyppäävät putkesta veteen melko pian kuoriutumisen jälkeen emon uidessa ja komentaessa niitä liikkeelle ravinnon hankintaan.

Kun veteen pääsee heti, pesinnän onnistuminen pomppaa vähintään 80 prosenttiin. Jos emo on pesinyt maapesään ja joutuu kuljettamaan pesueensa vesille, vievät pedot ja liikenne omansa, eikä onnistumisprosentti ole kummoinen.

Entisestä leikkimökistä valmistui miesluola kosteikon laitaan Pari Juopperille. Kuva: Hanna Koikkalainen

Juopperin ei tarvitse värjötellä sateessa tai tuulessa tarkkailemassa kosteikkoa. Kosteikon laidalla korkeiden jalkojen varassa nököttää miesluola eli entisestä leikkimökistä rakennettu paikka luonnon tarkkailuun.

”Kyllä täällä tulee vietettyä aika paljonkin aikaa näin keväisin”, hän kertoo. Ei mikään ihme, tuuli tai sade ei haittaa, kun istuu mukavasti nojatuolissa luontoa ihaillen.

Kosteikon lajikirjoon kuuluvat tavi, telkkä, sinisorsa, lapasorsa ja heinätavi. Tältä keväältä on jopa uivelohavainto.

Juopperi kertoo pohtineensa putkipesiä ja niiden sijoittelussa onnistumista. ”Vertaisin putkipesiä ja loukkupyyntiä. Tavoitteet ovat päinvastaiset, mutta toiminta hyvin samanlaista. Molemmissa tärkeintä on löytää pesälle tai loukulle hyvä paikka, se on ratkaisevaa onnistumisen kannalta. Toinen tärkeä tavoite on saada eläin tai lintu houkuteltua helposti loukkuun tai putkeen.”

Pesien huollon on oltava helppoa. ”Metsästysseuran alueella pesiä on 50, niitä ei siirretä talveksi mihinkään, vaan niiden annetaan olla paikoillaan talven yli. Huolto, eli lähinnä heinän lisäys tehdään maaliskuussa, jotta ihmisen haju ehtii haihtua ennen lintujen tuloa.”

Pesän viemisen kanssa ei ensimmäisenä vuonna ole kiire, koska linnut valitsevat pesäpaikkansa jo edellisenä vuonna.

Vaikka Korpelan kosteikolla ei lintuja metsästetä, minkkejä varten on loukkuja ja supikoiria on pyydettävä. Juopperi kertoo, että metsästysseuran noin 5 000 hehtaarin alalla supikoiria pyydetään vuosittain yhteensä 50‒100.

Metsästäjäliiton lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen opastaa Farmari-messuilla putkipesien valmistuksessa ja kertoo levähdysaluehankkeesta. Kuva: Hanna Koikkalainen

Messut ja erityisesti Farmarin kaltaiset messut ovat levähdysalueista, putkipesistä ja kosteikoista puhumiselle ja niiden esittelylle otollisia paikkoja, sanoo Pekkarinen.

”Farmarissa korostuu maanomistajien ja vesialueiden omistajien tavoittaminen. Omistajilla on päätösvalta ja he päättävät maillaan tehtävistä toimista.”

Putkipesiä on opeteltu tekemään ja asettelemaan oikeille paikoille jo useamman vuoden ajan. Seuraava etappi olisi hankkia lisää tietoa siitä, mitkä lajit ovat niissä pesineet, millaisia poikueita on syntynyt ja millaisissa elinympäristöissä on onnistuttu.

”Messut tarjoavat oivan avun tämän tiedon hankkimiseen”, sanoo Pekkarinen.

Messuilta, turuilta ja toreilta hankittujen tietojen lisäksi tietoja hankitaan nyt myös kirjallisessa muodossa ja kootusti eri puolilta Eurooppaa.

Waterfowlers’ Network on vuonna 2019 perustettu kumppanuusorganisaatio, johon kuuluu tällä hetkellä kumppaneita Iso-Britanniasta, Irlannista, Tanskasta, Suomesta, Saksasta, Ruotsista ja Alankomaista.

Vuonna 2020 organisaatio käynnisti hankkeen, jonka tavoitteena on seurata sorsien pesintämenestystä ja keinotekoisten pesien käyttöä. Tämän jatkoksi nyt on tavoitteena kerätä tietoa sorsanpesien käytöstä. Tietojen kartuttamiseen voi osallistua täyttämällä verkossa lomakkeen osoitteessa https://www.waterfowlersnetwork.com/2246.

Sorsien keinopesät - työnäytös Metsälavalla torstaina kello 12.30. SOTKA-levähdysaluehanke ja Metsästäjäliiton vieraspetohanke osastolla M329.

Lue myös:

Lintuparatiisiin pääsee nyt tutustumaan jaloin ‒Sammalistonsuon uusi luontopolku avataan kävijöille Riihimäellä

Vuokralle tarjotaan: yksiöitä sorsalinnuille vesistöjen äärellä