

”Puumäärä on turvonnut tässä kahdessa vuodessa”, toteaa metsänomistaja Timo Rautanen rehevien kuusivaltaisten metsien äärellä.
Se on hyvä puoli tilanteessa, jossa hakkuuta on kauppojen sopimisen jälkeen pitänyt odottaa sopivien korjuukelien puutteessa. Etelä-Suomessa edellisen talven pakkasjakso jäi lyhyeksi, joten useimmat tänä vuonna käynnistyneet hakkuutyömaat ovat tämän palstan tavoin edellistalvelta lykkääntyneitä kohteita.
Rautasen ja hänen puolisonsa mailla puunkorjuu on kolmatta päivää käynnissä. Ajokonekin pinoaa jo puuta tien varteen. Leimikkoon kuuluu kaksi harvennuskuviota ja ylispuuhakkuu.
Päälle tuli vielä Hannes-myrskyn kaatama alue naapurimetsän aukon reunalla.
”Kävi tuuri, että koneet oli muutenkin tulossa paikalle”, Rautanen sanoo. Muuten muutaman kymmenen kuution erää olisi vaikea saada kaupaksi ainakaan kunnolliseen hintaan.
Kuvioiden erikoispiirteet ja metsänomistajan toiveet on kirjattu suunnitelmaan.
Rautanen kilpailutti puukaupan Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen kautta. Vuodenvaihteesta asti se on sulautunut osaksi uutta Etelä-Suomen metsänhoitoyhdistystä.
Fuusion yhteydessä henkilöstön vastuualueet ovat osin muuttuneet. Niinpä mukana on tänään kaksi metsäasiantuntijaa. Leimikon on kilpailuttanut ja suunnitellut Elina Virtanen, korjuun valvonnasta huolehtii Jonas Breiling.
”Tässä on kuusikon ensiharvennusta, siksi tämä on luokiteltu talvikohteeksi. Lisäksi varastopaikka on sähkölinjan takia tien toisella puolella. Silloin on parempi toimia talvella, ettei tie vahingoitu”, Virtanen selostaa.
Kuvioiden erikoispiirteet ja metsänomistajan toiveet on kirjattu suunnitelmaan. Siitä on helppo tarkistaa korjuun koittaessa, mitä on sovittu.
Rautasen leimikon erikoispiirre ovat lehtikuuset, joita hän istutti vanhan korpimetsän tilalle muutama vuosikymmen sitten. Ne pitäisi jättää pystyyn, mikäli eivät osu ajourille.
Korjuun valvontaan kuuluu varmistaa, että puut mitataan oikein.
”Soitan kuljettajalle, että sammutatko koneen. Sitten käydään mittalaitteet läpi”, Breiling kertoo.
Hakkuukoneen mittalaitteet tulisi kalibroida vähintään kahdesti vuodessa. Mittauksen oikeellisuudesta kannattaa huolehtia varsinkin silloin, kun lämpötila sahaa nollan molemmin puolin.
Breiling on varmistanut hakkuukoneenkuljettaja Seppo Siikaojalta, ettei edellisestä kalibroinnista ole kulunut liian pitkä aika.
Yleinen tapa on kalibroida mittalaitteet vähintään kerran viikossa tai joka työmaalla.
”Tämä on sellainen osuus, jota metsänomistaja ei ehkä itse osaisi tehdä”, Virtanen toteaa.
Ammattilaisen tekemää korjuun valvontaa puoltaa sekin, että moni metsänomistaja ei ehdi omien töiden tai muiden menojen takia ajoissa paikalle. Se on yleistä varsinkin silloin, kun metsä sijaitsee kaukana kotoa.
Korjuuohjeet kerrataan kuljettajan kanssa.
”Ohjeet ovat yleensä aika selviä. Jos jotain epäselvää on, mieluiten heti yhteys ja soittaa ennen kuin tekee”, Siikaoja kommentoi.

Breiling tarkastelee jo tehdyn työn jälkeä: Miten metsää on harvennettu, onko ajourat hakattu sopivan leveiksi ja sopivalle etäisyydelle toisistaan.
Myös korjuujälki tarkistetaan. Yhden uran varrelta löytyy pari ajokoneen kolhimaa puuta, mutta mitään merkittäviä puutteita työmaalla ei ole.
Jos vaurioituneita olisi yli viisi prosenttia jäävistä puista, siitä pitäisi jo huomauttaa. Räikeimmissä tapauksissa Breiling neuvottelisi metsänomistajan kanssa, vaaditaanko vahingosta korvauksia. Sellaista sattuu erittäin harvoin.
”Siihen, että tulee hyvä korjuujälki, raivaus etukäteen on minusta avaintekijä”, Rautanen muistuttaa.
Routaantuneessa maassa urien syvistä painumista ja juurivaurioista ei ole huolta. Korjuu ja ajo sujuvat, eikä valvojalle tule huomautettavaa.
Toisin on märkänä aikana, kun monella työmaalla joudutaan punnitsemaan, voiko koneella edes mennä metsään. Korjuun valvonnasta vastaava saattaa joutua myös keskeyttämään työt, jos keli huononee äkillisesti.
Tukkimetsässä oleellista on katkonnan valvonta eli se, että puun arvokkainta tukkiosaa ei katkota sopimuksen vastaisesti kuitupuupinoon.
Korjuun valvonta sisältyy aina osaksi metsänhoitoyhdistyksen valtakirjakauppoja. Jos metsänomistaja huolehtii puukaupasta itse, palvelun voi ostaa yhdistykseltä tuntityönä. Tällöin metsänomistaja vastaa itse korjuuohjeiden laatimisesta.
Valvontakäyntejä tehdään vähintään kaksi: Yksi korjuun alettua ja toinen lopuksi.
”Tarkistan silmämääräisesti, että puupinot vastaavat mittauspöytäkirjaa”, Breiling kertoo.
Kokonaisuuteen kuuluu myös sen varmistaminen, että tie jää vähintään yhtä hyvään kuntoon kuin se oli ennen hakkuuta.
Korjuun valvontaan kuuluu vähintään kaksi metsäasiantuntijan käyntiä: yksi hakkuun käynnistyttyä ja toinen korjuun jälkeen.
Asiantuntija tarkistaa, että...
– hakkuusuunnitelman korjuuohjeita on noudatettu.
– hakkuukoneen mittalaitteet on kalibroitu.
– harvennusvoimakkuus, ajourien ja varastopaikkojen sijoittelu on kohdallaan
– jäävässä puustossa, maastossa ja juuristossa ei ole liikaa vaurioita
– runkojen katkonta on puukauppasopimuksen mukaista
– puun määrä vastaa mittauspöytäkirjan tietoja
– mahdolliset ympäristökohteet on huomioitu
– metsäsertifioinnin kriteereitä on noudatettu (esim. säästöpuut ja tekopökkelöt)
– tie jää asialliseen kuntoon puutavara-auton ajon päätyttyä
Palvelu kuuluu metsänhoitoyhdistyksellä valtakirjalla kilpailutettuihin puukauppoihin. Korjuun valvontaa voi myös erikseen ostaa yhdistyksiltä ja yksityisiltä palveluntarjoajilta.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
