Erkki Lähde selätti ”metsämafian”
Professori emeritus Erkki Lähde syyttää avohakkuukäytäntöä ja metsäteollisuutta paljosta.”Jatkuvan kasvatuksen menetelmällä saadut tulot ovat moninkertaiset verrattuna avohakkuihin ja uudistuksiin. Niillä on menetetty uskomaton määrä silkkaa rahaa, ja sitä voidaan pitää suurena syynä koko lamaan”, Lähde kertoo.
”Soiden ojitus ja niistä irronnut turve ovat johtaneet siihen, että Itämeri on saastunut hyvin pahalla tavalla. Maatalouden päästöt ovat siihen myös syynä, mutta soiden ojitus on ratkaisevin tekijä.”
Lähteen kirjoittama kirja Suomalainen metsäsota maalaa metsänhoidon viime vuosikymmenistä dramaattisen kuvan.
”Metsäteollisuus päätti, että tarvitaan jokin konsti kuitupuun saamiseksi halvemmalla. Tämä johti metsäammattilaisten yhteiseen päätökseen aloittaa halpojen, nuorien metsien hakkaaminen”, Lähde taustoittaa.
”Avohakkuihin perustuva metsänhoito ei ole metsänhoitoa, vaan puunkäsittelyä. Metsänomistaja ei saa alaharvennuksista juuri mitään tuloa, vaan ne tehdään vain teollisuuden raaka-aineen saannin varmistamiseksi.”
Kirjassa pureudutaan metsäsotaan hyvin henkilökohtaisella tasolla. Siinä Lähde kertoo metsän ”virallisen totuuden” edustajien liittoutuneen häntä vastaan metsäalan tutkimuksessa, opetuksessa sekä ministeriössä että Metsähallituksessa.
Erityisen paljon kritiikkiä saa Metlan tutkimusjohtajana toiminut Jari Parviainen. Kirjanjulkaisutilaisuudessa Lähde kertoi Parviaisen todenneen: ”Lähde pitäisi hitaasti kuristamalla hirttää.”
”Parviaisella oli todistetusti kielteinen ennakkoasenne, jota hän toisti tarkastusten aikana ja sen jälkeen julkisuudessa. Asiallisesti ottaen hän oli epäpätevä ja jäävi”, Lähde kirjoittaa kirjassaan.
Metlan entinen ylijohtaja Eljas Pohtila kuvaillaan kirjassa vaatimattomaksi tieteellisiltä ja hallinnollisilta taidoiltaan sekä varsin viinaan meneväksi.
”Ei hän ymmärtänyt sitäkään, että Metlan ylijohtajalta edellytetään jo jonkinlaista arvokasta käyttäytymistä eikä suinkaan humalapäissä örisemistä ja kitaran rämpytystä pikkurivojen laulujen kera, vaikka sekin hauskuutti suuresti samankaltaisia ammattiveljiä.”
Lähde kirjoittaa Pohtilan kunnostautuneen myös suhdetoiminnassa ministeriön kanssa. ”Iltahämärissä hän käveli hotellin puistossa käsikynkkää ministeriössä työskentelevän tyttöystävänsä kanssa. Siinä yhdistyivät laitoksen ja valvovan ministeriön voimat.”
Yhteinen pesä parille ei toteutunut, mutta Lähde kertoo Pohtilan löytäneen uusia ihastuksia tutkimuslaitoksen sisältä edustamaan ulkomaanmatkoille.
Maaseudun Tulevaisuus ja Metsälehti saavat kirjassa kuulla kunniansa. Jatkuvaa kasvatusta ei pidetty medioissa tasapuolisesti esillä ja kirjoittelut olivat leimaavia.
”Toki Metsälehti, Maaseudun Tulevaisuus ja Metsäradio, jotka ovat vihkiytyneet vuosikymmenten ajaksi yksipuolisesti tehometsätalouden auguureiksi, osasivat pitkäaikaisella kokemuksellaan ja muun mafian avulla solvata, että tarkastuksessa Lähteen jatkuvan kasvatuksen tutkimus todettiin tieteellisesti kelvottomaksi, vaikka niin ei ollut missään sanottu”, kirjassa painotetaan.
Kirjassa kerrotaan MTK:n epäonnistuneen edunvalvonnassa. Se ei pitänyt tilallisten puolta, kun he eivät halunneet käsitellä metsiään tehometsätalouden edellyttämillä voimallisilla ojituksilla ja vesakkomyrkytyksillä.
”Metsäoikeudenkäynneissä ei ole kyse tietysti metsästä, vaan henkilöiden, kriittisen ja jukuripäisen metsänomistajan ja vallanhimoisen metsäpoliisin henkilökohtaisesta kiistasta”, Lähde kirjoittaa.
Hän sai toisinajattelijan roolistaan myös runsaasti kiitosta ja lahjoja. Vainoa kokenut metsäprofessori kutsuttiin Koiviston aikaan myös linnanjuhliin.
Terhi Pape-Mustonen
Erkki Lähde: Suomalainen
metsäsota – miten jatkuva
kasvatus voitti avohakkuun.
413 sivua. Into-kustannus.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
