Rajavartijan työ on muutoksessa – etenkin korpirajojen valvonnassa miestyön määrä vähenee ja tekniikka lisääntyy
Viime vuosina rajavartijan työnkuva on muuttunut. Varsinaisen rajavalvonnan lisäksi on tullut uusia tehtäviä. Koirapartiota ei silti mikään tekniikka korvaa.Tilaajalle
Mika Ihalainen (vas.), Jouni Karvonen ja saksanpaimenkoira Nelli lähellä Manner-Euroopan itäisintä pistettä Ilomantsissa. Kuva: Harri Mäenpää”Ääni oli kuin olisi mennyt ilmaa isoon torveen, kun se veti keuhkot täyteen. Sitten pää hävisi, ja se pyörähti niiltä sijoiltaan. Kuului pikkuinen töminä ja vain muutama risu heilahti, vaikka siinä oli tiheä metsä”, kertoo Mika Ihalainen kohtaamisestaan karhun kanssa Suomen ja Venäjän rajalinjalla.
Matkaa miehen ja karhun välillä oli kohtaamishetkellä alle kymmenen metriä.
”Toista kertaa en toivo karhua niin läheltä näkeväni.”
Vanhempi rajavartija Ihalainen ja tämän kollega Jouni Karvonen työskentelevät Pohjois-Karjalan Rajavartiostossa. Lähdemme heidän kanssaan Ilomantsin rajavartioasemalta partiomatkalle rajavalvontatehtäviin.
Kontion näemme nytkin: aseman pihassa kulkijoita tervehtii puusta veistetty karhu, Rajavartiolaitoksen tunnuseläin.
Harmaisiin univormuihin pukeutuneet rajavartijat kertovat, että suurpetojen kanssa sattuu kohtaamisia jatkuvasti. Kaksikko on törmännyt ilvekseen, suteen, ahmaan ja karhuun, Karvonen ahmaan viimeksi pari viikkoa sitten.
Rajamiehet saavat havaintoja etenkin karhuista. ”Kun kohtaa karhun, toimintamallin on oltava valmiina päässä, että hermo pitää”, Ihalainen sanoo.
Kelkka suksien sijasta
Tehtävänämme on kulkea moottorikelkoilla rajamerkiltä III/265 kohti pohjoista ja tarkastaa raja. Ohitamme Euroopan unionin manneralueen itäisimmän pisteen Virmajärvellä muutaman kilometrin päästä.
Ajamme maastoautolla Niemijärvelle, jossa käynnistämme kelkat. Suksille Karvonen ja Ihalainen pääsevät enää harvoin. Moottorikelkalla tehtävät rajavalvontareissut ovat 50 kilometrin luokkaa.
”Ei meillä nykyään ole töissä akikarvosia, jotka pystyisivät sellaisia matkoja päivässä hiihtämään, eikä se ole järkevääkään”, Ihalainen sanoo.
Talvella rajavartijat hyödyntävät valoisan ajan rajalla liikkumiseen. Kahdeksan tunnin työvuorosta vierähtää pelkästään automatkoihin helposti pari tuntia.
Ihalainen ja Karvonen päätyivät rajavartijoiksi osin siksi, että kummankin isät olivat töissä Rajavartiolaitoksessa. Miehiä yhdistävät myös samat harrastukset: kumpikin kalastaa ja metsästää.
”Tässä työssä on helpompi viihtyä, jos on luontoharrastukset taustalla. Meillä on töissä esimerkiksi innokkaita valokuvaajia”, Ihalainen sanoo.
”Olennaista on se, että viihtyy metsässä”, Karvonen sanoo.
Viime vuosina valmistuneet uudet rajavartijat eivät tosin ole maastorajoille päätyneet. Rajavartijoita on keskitetty rajanylityspaikoille, kun matkustajamäärät ovat paisuneet 2000-luvulla. Samalla maastopartiointia Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin korpirajalla on vähennetty.
Rajavalvonnan kutistuneita tuntimääriä on korvattu lisääntyneellä tekniikalla. Rajavartiolaitos seuraa liikennettä rajan tuntumaan asennettavilla liikeilmaisimilla ja kameroilla.
Tekniikka ei korvaa koiraa
Rajavartiolaitoksen palveluksessa on yli 200 rajakoiraa. Maastorajalla työskentelevät rajavalvontakoirat koulutetaan etsimään jälkiä, esineitä ja henkilöitä.
Sekä Ihalainen että Karvonen ovat koiranohjaajia. Tänään partion mukana on Mika Ihalaisen ohjaama kaksivuotias saksanpaimenkoira Nelli, jonka koulutus on vielä kesken.
Koirien merkitystä rajavalvonnassa ei kehittynyt tekniikkakaan uhkaa.
”Kesällä rajavalvonnan perusrunkona ovat koirapartiot. Mitenkään muuten ei rajaa pysty kattavasti kesäkeleissä valvomaan”, Ihalainen sanoo.
Koiran on pysyttävä tarkkana koko työvuoron ajan. Se voi joutua seuraamaan useamman vuorokauden ikäistä jälkeä useita kilometrejä.
Mihin hukkuivat auton avaimet?
”Käy koiralle työstä, kun pitää koko ajan käyttää kuonoa ja pystyä bongaamaan yksikin jälki. Koira pystyy tekemään maksimissaan neljän päivän työrupeaman ilman, että sen tarkkuus kärsii”, Ihalainen kertoo.
”Pitkän työvuoron jälkeen koira on kotioloissa melko huomaamaton pari päivää. Se haluaa olla omissa oloissaan ja ladata akkuja seuraavaan tehtävään.”
Koirat ovat avuksi myös esineiden löytämisessä. Etenkin syksyllä tavaroita hukkuu marjastus- ja metsästysreissuilla. Koiran avulla etsitään puhelimia, koiratutkan osia sekä autojen ja asuntojen avaimia.
”Ilomantsissa monien harrastukset ovat metsän keskellä. Kun ihmiset liikkuvat metsässä, tavaroitakin aina häviää. Kun kansalainen hoksaa pyytää meiltä apua esine-etsintöihin, niin hyvällä prosentilla niitä löydetään”, Ihalainen sanoo.
Naapuria tervehditään
Kymmenen metriä leveän raja-aukon reunassa kulkee vanha kelkkaura, jota pitkin on helppo ajaa. Aukon toisessa reunassa näkyy venäläisten rajavartijoiden jälki muutaman päivän takaa.
Joskus partiot kohtaavat toisensa. Sitä varten on määritetty protokolla valtioiden välisessä rajajärjestyssopimuksessa.
”Pysähdytään, tervehditään sotilaallisesti, ja jatketaan omia tehtäviä.”
Muita ihmisiä rajavartijat näkevät partiointien yhteydessä harvoin. Koko Suomessa havaittiin maastorajalla viime vuonna kymmenen luvatonta rajanylitystä syyskuuhun mennessä.
Rajan ympärillä on rajavyöhyke, jolla liikkumiseen kansalaiset tarvitsevat hyvän syyn ja kirjallisen luvan Rajavartiolaitokselta. Vyöhykkeen leveys on suurimmillaan kolme kilometriä, useimmissa paikoissa selvästi kapeampi.
Lupia saavat esimerkiksi metsäyhtiöiden työntekijät, kun he korjaavat alueelta puuta. Hyvien marja-apajien kokeminen ei riitä syyksi.
Rajamies auttaa poliisia
Jouni Karvonen on ollut rajamiehenä yli 25 vuotta. Etenkin viime vuosina työnkuva on muuttunut. Varsinaisen rajavalvonnan lisäksi on tullut uusia tehtäviä.
”Ennen otettiin reppu pykälään, lyötiin valkoiset Järviset jalkaan, hiihdettiin 15 kilometriä suuntaan A, syötiin eväät ja tultiin pois. Nykypäivänä työt ovat paljon muutakin. On ensivaste- ja poliisitehtäviä. Kun sotahistorian tutkijat kaivavat miinaharavalla tykinammuksen tai kranaatin, käymme poliisin pyynnöstä merkitsemässä sen ja olemme puolustusvoimien apuna, kun raivaajaryhmä hävittää räjähteen.”
Ilomantsissa rajavartijat saavat noin kerran viikossa HARVA-tehtäviksi kutsuttuja toimeksiantoja muilta viranomaisilta. Tyypillisesti poliisin pyynnöt koskevat epäillyn rattijuopon tarkistamista tai kadonneen henkilön etsintää.
”Poliisin resursseille on käynyt samoin kuin meillä, väki vähenee. Yhteen hiileen täällä on puhallettava”, Karvonen sanoo.
Kun Mika Ihalainen aloitti uransa Ilomantsissa 1990-luvulla, miehistön vahvuus oli yli sata. Nyt alueella on valvontatehtävissä 27 rajamiestä. Rajavartioasemia on lakkautettu ja kiinteistöt myyty. Ilomantsissa niitä on muun muassa hoitokotina, matkailukäytössä sekä kaivosyhtiön toimistona.
Automatkoilla vastaan tulee tukkirekkoja ja muutama henkilöauto.
”Kun kirkonkylältä lähtee ajamaan rajalle päin, melkeinpä me kaikki kuskit tunnistamme, jos ei joku ihan viime viikolla ole autoa vaihtanut”, Karvonen sanoo.
”Kun tien sivussa on auto parkissa, pysähdymme juttelemaan ja kyselemään kuulumisia, jos ei ole kiireisempiä tehtäviä”, Ihalainen lisää.
Paikallisten asukkaiden apu on rajamiehille korvaamattoman arvokasta.
”Rajaseudun asukkaat ovat meidän silmät ja korvat. Jos liikenteessä on joku outo kulkija, kyllä asukkaat panevat sellaisen merkille.”
Rajavalvonta Suomessa
- Suomen rajojen pituus on 3 940 km, josta Venäjän kanssa yhteistä rajaa 1 340 km.
- Vastuuviranomainen on sisäministeriön alainen Rajavartiolaitos, jonka tehtäviä ovat myös rajatarkastukset, rikostorjunta, merialueen turvallisuus, kansainvälinen yhteistyö ja maanpuolustus.
- Raja- ja merivartioasemia on 37. Henkilöstöä on 2 700 ja rajakoiria 213.
- Sisämaassa rajoja valvotaan partioimalla jalkaisin, hiihtäen, maastoajoneuvoilla, moottorikelkoilla ja -veneillä.
- Valvonnassa hyödynnetään myös helikoptereita, lentokoneita sekä maastoon asennettuja teknisiä valvontajärjestelmiä.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 1/2016.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
