Tunnistatko ilveksen jäljen?

Kun lunta on maassa, on helppo tutkailla elinten jättämiä jälkiä. Ilveksen jälki on melko helppo tunnistaa, sillä se on muodoltaan pyöreämpi kuin esimerkiksi sudella tai koiralla.

Ilveksellä on neljä varvasanturaa, ja keskimmäiset niistä sijoittuvat epäsymmetrisesti jälkipainaumaan. Tästä voi myös päätellä kummanko puolen tassunjäljestä on kyse. Ilveksen jäljessä ei yleensä näy kynnen jälkiä varvasanturoiden etupuolella.

Ilvekset jättävät lumeen usein samanlaisen jälkikuvion kuin ketut, mutta mittakaava on suurempi. Jälkien välinen etäisyys on yleensä pidempi kuin ketulla ja jokainen tassunjälki on myös suurempi.

Ilvekset liikkuvat lähes aina kävellen. Saalistaessaan se ottaa yleensä muutamia pitkiä loikkia, jonka jälkeen loikat vaihtuvat taas käyntiin. Ilveksen käyntijäljen askelpituus on 80–110 cm, joka on selvästi lyhyempi kuin sudella. Ravatessa ilveksen askelpituus on 130–150 cm.

Ilveksen käyntijäljen askelpituus on 80–110 cm. Kuva: Erkki Makkonen

Tassun koko on 7–12 senttiä anturoiden etummaisesta osasta anturan takareunaan. Takatassun erottaa siitä, että anturassa on kolme erottuvaa lovea tai lohkoa. Jos lumikerros syvä, jälki näyttää suuremmalta, koska tassussa oleva karva tuo lisää kokoa. Jos lunta on vain ohut kerros, näkyvät pelkkien anturanjäljet.

Ilveksen ulosteiden löytäminen on epätavallista, mutta ne virtsaavat sitäkin enemmän. Kuten ketut, ilvekset liikkuvat yleensä yksin maastossa laajaa reittiä, mutta naaraat viettävät suuren osan vuodesta pentujensa kanssa pienemmällä alueella.