Juha Ojala: Metsälakien on elettävä ajassa – ei menneessä

Metsien hoidosta ja hakkuista keskustelu on ollut kiivasta. Julkisuuteen on lanseerattu väitteitä, että ”metsien hiilinielu on romahtanut” ja ”metsiä uudistetaan liian nuorina”. Näillä mielikuvilla on perusteltu metsälain tiukentamista.

Metsälaki on ohjannut metsien käsittelyä jo yli 100 vuotta ja metsien merkitys kansantaloudelle on suuri. Lain muutoksia ei voi tehdä mielikuvien perusteella.

Kun metsälainsäädännön laajaa uudistusta tehtiin noin 10 vuotta sitten, alan tulevaisuuden näkymät olivat täysin erilaiset kuin nyt. Metsien kasvu oli lisääntynyt voimakkaasti, mutta metsäteollisuus oli vähentämässä kotimaan puunkäyttöä. Alan tulevaisuus huolestutti poliittisia päättäjiä ja metsänomistajia. Ajateltiin jopa, että metsäteollisuus on kokonaan vetäytymässä Suomesta.

Metsänomistajat olivat tyytymättömiä metsälakien tiukkoihin rajoituksiin metsien käsittelyssä. Muun muassa yläharvennukset ja jatkuva kasvatus olivat käytännössä kielletty. Taimikoiden perustamisilmoituksia, ei niinkään tuloksia, vahdittiin virkamiesvoimin. Metsänomistajia turhautti liiallinen valtion holhous, joka johti myös taloudellisesti epätarkoituksen­mukaiseen metsien hoitoon ja hoitamattomuuteen. Myös puumarkkinoiden toiminta oli epävakaata.

Metsälain muutoksien valmistelu alkoi vuonna 2010 maa- ja metsätalousministeriön laajapohjaisen työryhmän selvitystyöllä, jossa arvioitiin metsänkäsittelyn monipuolistamisen mahdollisuuksia. Työryhmä teki selkeät ehdotukset lain uudistustarpeesta ja -linjauksista. Työtä jatkettiin 2011–2012 jatkotyöryhmällä, joka teki ehdotukset pykälätasolla. Valmistelutyötä tehtiin kahdella eri hallituskaudella.

Lakimuutoksen päätavoitteet olivat lisätä metsänomistajien päätösvaltaa ja vastuuta sekä erilaisia metsänkäsittely­vaihtoehtoja, vähentää säätelyä, parantaa metsäalan kilpailukykyä ja vahvistaa metsätalouden ekologista ja sosiaalista kestävyyttä.

Metsälaki valmisteltiin työryhmien ehdotusten pohjalle ja se tuli voimaan vuoden 2014 alussa.

Maa- ja metsätalous­ministeriö on teettänyt lain vaikutuksista useita arvioita ja tilastot kertovat, mitä on tapahtunut. Niiden mukaan valinnanvapaus on lisännyt metsänomistajien tyytyväisyyttä nykyisiä metsänhoito- ja hakkuutapoja kohtaan ja se motivoi metsänomistajia omien tavoitteidensa mukaiseen metsien hoitoon. Metsien hoito, hakkuut ja investoinnit metsätalouteen ovat osin lisääntyneet lakimuutoksen jälkeen eikä uudistamisen järeyskriteerien poistaminen ole johtanut uudistamisen varhentumiseen.

Metsiä toki uudistetaan nuorempina, koska metsien hyvän hoidon ansiosta puusto järeytyy nuorempana. Lain sallimat jatkuvan kasvatuksen hakkuut ovat lisääntyneet vain vähän.

Valtakunnallisen metsien inventoinnin tulosten perusteella taimikonhoitorästit ovat vähentyneet ja ensi­harvennushakkuiden määrät kasvaneet. Metsäkeskuksen tekemän harvennushakkuiden laatuarvioinnin mukaan harvennusvoimakkuudet ovat kasvaneet. Tämä ei kuitenkaan johdu metsälaista, koska lakiin ei harvennusvoimakkuuksien osalta tehty muutoksia.

Metsäalan kehitys on viime vuosina ollut hyvin positiivista, johon metsälain muutokset ovat toki vain välillisiä. Puuntuotannon reaalituotto omistajalle on ollut hyvä 4–5 prosenttia. Metsätalouden arvonlisä on 10 vuodessa kasvanut noin kolmanneksella ja on nyt noin 4,5 miljardia euroa vuodessa. Metsätilojen arvo on kasvanut noin 50 prosenttia ja isojen metsätilojen koko on kasvanut.

Hakkuut sekä puunkäyttö ovat kasvaneet tavoitteiden mukaisesti, metsäteollisuuden liikevaihto kotimaassa on kasvanut ja investoinnit puuta käyttävään teollisuuteen ovat olleet ennätyksellisen suuria.

Metsälain muutoksien tavoitteet ovat siis toteutuneet varsin hyvin. Metsänomistajat ovat tyytyväisiä nykylainsäädäntöön, metsätalouden tuotto on hyvä ja sen ohella puuta jalostava teollisuus on hyvin kilpailukykyistä ja se on investoinut vahvasti kotimaahan. Metsiä hoidetaan aikaisempaa aktiivisemmin. Tilanne oli aivan toinen noin 10 vuotta sitten.

Pinnalla on nyt myös muita isoja haasteita. Niihin on reagoitava viisaasti. Se ei onnistu palaamalla tiukkaan viranomaisohjaukseen ja valvontaan.

Edelleen on syytä luottaa metsänomistajiin ja heidän päätöksentekokykyynsä oman omaisuutensa hoidossa ja omien monipuolisten tavoitteidensa mukaisesti. Jos nyt palattaisiin säätelemään esimerkiksi uudistamisjäreyttä entiseen tapaan ja pidentämään kiertoaikoja, osa metsänomistajista pakotettaisiin toteuttamaan heidän tavoitteitaan huonommin toteuttavaa omaisuuden hoitoa. Kierto­ajan jatkaminen tarkoittaisi omaisuuden tuoton alentamista ilman korvausta.

Valtion ei ole tarkoituksenmukaista ohjata omaisuuden hoitoa, ainakaan taloudellisesti huonompaan suuntaan. Ohjauksen lisääminen vaatisi myös lisää virkamiesvalvontaa. Sitä ei metsäalalla tarvita.

Juha Ojala

toimitusjohtaja

TTS Työtehoseura

Kirjoittaja vastasi metsälakien kokonaisuudistuksesta 2010-luvun alussa.