Latvustoihin pesiytyvä saarnensurma iski Wytham Woodsin kuuluisaan tutkimusmetsään

Oppaani, biologi ja tohtori Keith Kirby, 71, johdattaa minut maailman tutkituimpiin metsäalueisiin lukeutuvan Wytham Woodsin lehtoihin.

Tohtori Kirby on tutkinut metsän kasvua, ekologiaa ja hiilen sitoutumista metsämaahan jo 40 vuoden ajan. The Old Man of Wytham -blogia säännöllisesti pitävä Kirby kirjoittaa tieteellisiä julkaisuja vielä nyt eläköityäänkin.

400 hehtaarin laajuisesta alueesta vajaan hehtaarin kokoinen alue on luonnontilaista tutkimusmetsää (Site of Special Scientific Interest). Tuossa ”Nalle Puh” -metsässä yliopisto teettää vuosikymmenien seurantatutkimusta laidasta laitaan: lepakoista, mäyristä, linnustosta, sienirihmastoista, hyönteisistä, ilmaston muutoksesta ja metsän ekologiasta.

”Metsä muuttuu alati. Vuoden tai kaksi omia tutkimuksiaan tekevät yliopiston opiskelijat eivät opiskellessaan välttämättä sitä huomaa. Vuosikymmenten aikana otetut valokuvat paljastavat muutokset”, Kirby vakuuttaa.

Keith Kirby osoittaa latvustoja, joissa sienitauti nimeltä saarnensurma tappaa lehtipuita. Tauti levisi metsässä vasta 4–5 vuotta sitten. Kuva: Kimmo Lundén

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kasvustoon ja eläimistöön. Kun Wythamin tutkimusmaatila lopetti karjan kasvatuksen ja laiduntamisen, karhunvatukat ottivat vallan lehdoissa. Kun peurat yleistyivät metsässä, ne söivät aluskasvillisuutta, ja uudet puut ja kasvit saivat tilaa.

Wythamin puusto on pääosin lehtipuita, tammia ja saarnia. Havupuita, kuusia ja mäntyjä, on istutettu metsään 1900-luvulla. Tammista suurimmat ovat arviolta 150–200 vuotta vanhoja. Korkeat douglaskuuset kohoavat 40 metriin ja ylikin.

Koivut ovat maailmansodan jälkeen istutettuja. Silloin metsää kaadettiin sotatalouden tarpeisiin ja polttopuuksi.

Saarnin lehti. Kuva: Kimmo Lundén

Astumme polulta syrjään. Keith Kirby näyttää noin sadan neliön merkittyjä ja tarkasti numeroituja tutkimusalojaan puiden keskellä. Alalta haravoitiin lehdet vuosittain ja sijoitettiin ne vastaavasti seuranta-alueen pinnan peitoksi.

Vaikuttiko lehtipeiton poisto ja sen kasaaminen toisaalle maan hiilensidontakykyyn vai ei?

”Alkuvuosina havainnot tukivat olettamusta, että hiiltä sitoutui lehtien maatuessa enemmän alueella, jolle niitä kasattiin. Viime vuosien havaintojen perusteella vaikutusta ei enää ole ollut.”

Tohtori Kirby arvioi osa syyksi ilmaston lämpenemisen: puut tulevat aikaisemmin keväällä lehteen. Lehdet lisääntyvät kasvun kiihtyessä, ja maatuessaan ne tuottavat enemmän hiilidioksidia ilmaan kuin sitoutuisi maaperään.

Tutkimusta viimeisten 4–5vuoden ajalla sekoittaa myös saarnia kohdannut sienitauti, saarnensurma, Ash Dieback.

Artikkkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 19.11.2023.

Tutkija Keith Kirbyllä on tarkaan rajattuja tutkimusaloja metsässä. Hän kerää mittauksin tietoa siitä, vaikuttaako lehtien haravointi maaperän kykyyn sitoa hiiltä. Kuva: Kimmo Lundén

Siellä täällä nuoret ja vanhat saarnet ovat latvastaan lehdettömiä. Kun lehtiä ei tutkimusneliölle enää kerrykään aiempien vuosien tapaan, tulosten vertailtavuus häiriintyy. Saarnensurmalle ei ole löydetty hoitokeinoa. Puut kuolevat.

Saarni on Englannissa kolmanneksi yleisin lehtipuu. Suomessa saarni esiintyy luonnonvaraisena vain lounaisessa Suomessa ja Ahvenanmaalla.