
Metsiensuojeluohjelma Metso ja soidensuojeluohjelma Helmi ovat osoittaneet, että metsien suojelua ja luonnon monimuotoisuutta voidaan edistää parhaiten vapaaehtoisuuden pohjalta.
Tarjontaa suojelukohteiksi on ollut runsaasti, eivätkä kaikki maanomistajien tarjoamat kohteet ole mahtuneet valtion rahoittamiin suojeluohjelmiin. Myös kohteiden käsittelyajat ovat olleet luvattoman pitkiä.
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK on avannut Luontoarvot.fi-sivuston, jossa metsänomistajat voivat tarjota suojeltaviksi sellaisia kohteita, jotka eivät ole saaneet vaikkapa Metso-rahoitusta. Kansalaiset ja yhteisöt voivat puolestaan ilmoittaa palvelussa kiinnostuksensa suojelun rahoittamiseen.
Uuden palvelun avulla MTK haluaa synnyttää Suomeen avoimet luontoarvomarkkinat.
”On paljon luonnonsuojelusta kiinnostuneita ihmisiä, joilla itsellään ei ole metsää. Uuden kauppapaikan myötä he voivat tehdä luontotyötä ja pitää huolta monimuotoisuudesta. Myös yritykset voivat osallistua arvokkaiden metsäkohteiden säilyttämiseen”, sanoo Luontoarvot.fi-sivustoa kehittänyt MTK:n kenttäpäällikkö Seppo Niskanen.
Arvokkaiden luontokohteiden säilyttämisestä kiinnostuneet ostajat voivat luoda palveluun oman profiilinsa, joka kertoo, millaisten kohteiden suojelemisesta he ovat kiinnostuneita.
”Luontoarvot.fi laajentaa metsänomistajien mahdollisuuksia metsiensä elinkeinolähtöiseen hyödyntämiseen ekosysteemipalveluiden kautta”, Niskanen sanoo.
Luontoarvokaupan kohteena olevien metsäalueiden ei tarvitse täyttää virallisten suojeluohjelmien kriteereitä, jolloin luontoarvoiltaan arvokkaan alueen suojeleminen on metsänomistajalle helpompaa.
Kun metsänomistajan ja luontoarvojen säilyttämisestä kiinnostuneen ostajan tavoitteet kohtaavat, alueesta on tehtävä sopimus, jossa sovitaan suojelun hinnasta. Joskus neuvottelut saattavat johtaa myös kiinteistökauppaan.
Ainakaan alkuvaiheessa Luontoarvot.fi ei mahdollista varsinaisen sopimuksen tekemistä tai rahansiirtoja ostajan ja myyjän välillä.
”Palveluun tulee kuitenkin sopimusmalleja, joiden avulla ostaja ja myyjä voivat tehdä sopimuksen luontoarvokaupasta. Luontoarvosopimuksessa voidaan sopia vaikkapa siitä, että metsänomistaja lisää alueellaan linnunpönttöjen määrää.”
Seppo Niskanen painottaa, että nyt ollaan tekemässä jotain aivan uutta. Hän vertaa tilannetta energiapuukauppaan. Viime vuosituhannella energiapuuta pidettiin lähinnä jätteenä. Kun energiapuulle löydettiin käyttökohteita ja markkinatavat vakiintuivat, energiapuustakin alkoi saada rahaa.
”Emme puutu markkinapaikalla luontokohteiden hinnoitteluun, mutta annamme siihen vinkkejä. Suojelusopimuksen hinnan voi johtaa esimerkiksi puuston arvosta. Valtion Helmi- ja Metso-korvaukset ovat yksi hyvä pohja lähteä miettimään hintaa”, Niskanen sanoo.
Luontoarvokaupan lisäksi parhaillaan kehitellään mallia maisema-arvokauppaan. Maisema- ja virkistysarvokaupan tavoitteena on säilyttää matkailuelinkeinon ja metsien virkistyskäytön kannalta tärkeät metsäalueet ja -maisemat.
Maisema-arvokauppaa voivat käydä myös yksittäiset mökkiläiset ja mökkitontin naapuritilan omistavat metsänomistajat.
Suomen metsäkeskus ja Luonnonvarakeskus toteuttivat EU-rahoitteisen Cincere-tutkimushankkeen, jolla etsittiin uusia toimintamalleja maisema-arvokaupan toteuttamiseksi 11 Euroopan maassa.
”Hankkeen tavoitteena oli luontomatkailun toimintaympäristön turvaaminen. Hankkeessa kartoitettiin, onko matkailuyrittäjillä ja turisteilla kiinnostusta maksaa maisemien säilyttämisestä”, kertoo Luken tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen.
Tyrväisen mielestä maisema-arvojen suojelulle olisi tärkeää löytää yhteisesti hyväksytty malli, jossa sovitetaan yhteen metsätalous ja matkailukäyttö.
Kokeilualueella Kuusamossa alueen metsänomistajat, matkailuyrittäjät ja kotimaanmatkailijat suhtautuivat maisema-arvojen suojeluun hyvin myönteisesti.
”Matkailuyrittäjät eivät kuitenkaan olleet kovin innokkaita maksamaan maisema-arvoista. Suomalaiset turistit sen sijaan lahjoittivat mielellään rahaa maisemien säilyttämiseen. Ulkomaalaisten turistien lahjoitushalukkuutta emme päässeet korona-aikana testaamaan”, Tyrväinen kertoo.
Metsänomistajat eivät saa noin vain kerätä rahaa aluettaan käyttäviltä ihmisiltä, sillä rahankeräyslaki rajaa tarkasti sen, mihin tarkoituksiin rahaa voi julkisesti kerätä. Luvat keräyslippaisiin ja sähköisiin lahjoitusnappeihin ovat kiven alla. Tämä tuli pienenä yllätyksenä myös maisema-arvokauppahankkeen tutkijoille.
Suomen metsäkeskuksen asiakasneuvoja Risto Mulari oli mukana Kuusamon hankkeessa kartoittamassa maisema-arvokauppaan sopivia kohteita.
”Metsäkeskuksen metsävara- ja luontotiedoista poimittiin kohteet, jotka sijaitsivat suojeluohjelmien ulkopuolella, maisemallisesti keskeisissä uudistamiskypsissä metsissä. Alueet olivat myös sidosryhmien esille tuomia keskeisiä kohteita Rukalla sekä matkailuteiden ja Karhunkierroksen retkeilyreitin varsilla. Mukana oli esimerkiksi Valtavaaran laelta näkyviä maisemia”, Mulari selostaa.
Kymmenen vuoden maisemahyvityssopimukset tehtiin vain muutaman metsänomistajan kanssa, koska vapaaehtoisten maksujen tuotto jäi vähäiseksi.
”Hehtaarikorvaus hakkuutulojen menetyksestä oli keskimäärin 300 euroa. Kaikki hankkeessa mukana olleet metsänomistajat suhtautuivat myönteisesti malliin, jossa suojelun rahoitus tulee alueen käyttäjiltä.”
Risto Mulari kertoo, että Metsäkeskus on jo aikaisemmin kehittänyt sopimusmalleja maisema-arvojen suojeluun. Mallisopimuksia ei ole kuitenkaan tällä hetkellä vapaasti saatavana verkossa.
Hankkeen kokemusten perusteella Mulari katsoo, että valtion olisi hyvä olla jollakin panoksella mukana arvokkaiden maisema-alueiden säilyttämisessä. Hän ehdottaa, että maisema- ja virkistysarvokauppa otettaisiin mukaan uuteen metsätalouden tukijärjestelmään (Metka).
Liisa Tyrväisen mielestä tavoitteet maisema-arvojen säilyttämisestä ja hiilinielujen lisäämisestä tukevat hyvin toisiaan.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 6/2022.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
