Metsää vai osakkeita? Sijoittajan voitot riippuvat ostoajankohdasta

Metsä- ja osakesijoituksen kannattavuusvertailu ei ole yksinkertaista. Osakesijoituksessa ajoitus on ratkaiseva: samanakin vuonna yksittäisen osakkeen kurssi voi vaihdella kymmeniä prosentteja. Metsän hinta vaihtelee vaimeammin, ja tällä vuosituhannella kiinteistöjen keskihinta on ollut pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta nouseva.

Metsä tarjoaa tuottoa vain aktiivisesti hoidettuna, ja metsänomistukseen liittyy myös kustannuksia. Vuoteen 2014 saakka perittiin veroluonteista metsänhoitomaksua. Pakollisia menoja aiheutuu usein ainakin tiemaksuista. Tuotto kertyy puunmyynneistä, ja niiden ajoituksella on merkitystä toiminnan kannattavuuteen.

Metsäpalstojen hintaa eivät puun hintamuutokset ole juuri heilutelleet. Viime vuosina markkinoille tulleet uudet metsäsijoittajat ja metsiin sijoittavat rahastot ovat pitäneet metsäkiinteistöjen kysynnän korkeana.

Osakesijoitusten positiivinen puoli on niiden vähäinen hoidontarve. Monelle yleisin strategia on pitkäjänteinen omistaminen. Osinko sujahtaa omistajan tilille säännöllisesti, ja hoitokustannukset ovat suhteellisen pienet.

Aina ei osinko kuitenkaan ole varma. Pörssin metsäyhtiöistä Metsä Board (aikaisemmin M-real) ja Stora Enso ovat joinakin vuosina jättäneet osingon maksamatta. UPM on muistanut omistajiaan tällä vuosituhannella joka vuonna.

Tein laskuharjoituksen siitä, miten 20 000 euron sijoituksen arvo olisi voinut kehittyä ajanjaksolla 2001–2016. Vaihtoehtoina oli rahan sijoittaminen Keski-Suomessa sijaitsevaan metsäpalstaan tai sijoitus pörssissä noteerattuihin metsäteollisuuden osakkeisiin.

Metsäpalstan hehtaarihintana käytin Maanmittauslaitoksen todellisista kaupoista laskettua yli 10 hehtaarin tilan keskihintaa vuonna 2001. Osakkeiden hankintahinnaksi arvioin vuoden 2001 keskikurssin.

Vuonna 2001 saattoi 20 000 eurolla saada Keski-Suomesta suunnilleen 11,5 hehtaarin metsäpalstan. Sama rahasumma olisi vuoden keskikurssilla riittänyt 580 UPM-Kymmenen, 1 590 Stora Enson tai 2 870 M-realin osakkeen hankintaan. Oston ajankohdasta riippuen osakkeita olisi samana vuonna voinut saada myös enemmän tai vähemmän.

Aika paljon on tapahtunut näinä vuosina metsässä, niin myös metsäteollisuudessa.

UPM-Kymmene on nyt pelkkä UPM, ja ilmaisannin jälkeen ostettu osakemäärä on kasvanut kaksinkertaiseksi. M-realin nimi on nyt Metsä Board, ja osakkeenomistajalla on ollut mahdollisuus osallistua maksulliseen antiin vuonna 2004. Tässä laskelmassa antiin osallistumista ei kuitenkaan ole otettu huomioon.

Metsässä on kasvanut varovaisestikin arvioiden noin 500 kuutiometriä lisää puuta. Tuottolaskelman yksinkertaistamiseksi oletetaan, että hakkuita on tehty vain sen verran, että tulot ovat kattaneet metsästä aiheutuneet kustannukset. Metsä on siis nyt huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ostettaessa.

Metsätilojen hinta on kehittynyt niin, että vuonna 2001 Keski-Suomesta ostettu 11,5 hehtaarin palsta olisi maakunnan keskihinnan mukaan ollut vuonna 2016 arvoltaan 42 119 euroa.

Laskelma kertoo suuruusluokan, miten metsäsijoituksen arvo on voinut alueella kehittyä. Kehitys on kautta Suomen ollut lähes yhtä vahvaa, monissa maakunnissa vielä vahvempaa.

Metsäteollisuusosakkeiden kurssit eivät ole kehittyneet ihan yhtä hyvin, ja metsänomistaja olisi voinut valita parempiakin ajankohtia sijoitukselleen kuin vuoden 2001.

Alkuperäisen sijoituksen osakepotin hinta ylittäisi hankintahinnan viime vuoden päätöskurssilla vain UPM:n osakkeilla. Metsä Groupin ja Stora Enson vuonna 2001 hankittujen osakkeiden arvosta oli vuoden 2016 lopulla jäljellä vain 97,6 ja 82,7 prosenttia (samassa järjestyksessä).

Osingot korjaavat tilannetta niin, että kaikki osakesijoitukset päätyvät plussalle tällä ajanjaksolla.

Metsä Board on maksanut osinkoa 5 940,90 euroa, Stora Enso 8 315,70 euroa ja UPM 10 614 euroa. Kun nämä lasketaan yhteen pörssiarvon kanssa, päästään siihen, että UPM:ään tehty sijoitus on ajanjaksolla 2001–2016 realisoitaessa tuonut tilille 88,4 prosenttia hyvää, Metsä Boardiin tehty sijoitus 27,3 prosenttia ja Stora Ensoon 24,3 prosenttia.

Verotuksen vaikutuksesta todelliset tuotot olisivat jääneet pienemmiksi.

Jokainen metsätila on yksilö, ja sen arvon kehitykseen vaikuttavat monet tekijät. Yksi keskeinen tekijä on sijainti. Tilastojen perusteella metsäsijoituksen arvo on eri maakunnissa kehittynyt hieman eri tavalla.

Vuosien 2001 ja 2016 välisenä aikana olisi laskennallisesti kannattanut sijoittaa itäisimpiin ja pohjoisimpiin osiin maata. Metsähehtaarin keskihinta on kohonnut eniten Kainuussa, Lapissa ja Pohjois-Karjalassa.

Sijaintia kannattaa harkita myös siinä mielessä, että puulla on kysyntää. Suunnitteluvaiheessa olevien tehtaiden sijainnin perusteella voi metsään tehdä riskisijoituksia, jos haluaa.

Tavoitteellisen ja aktiivisen metsäsijoittajan kannalta keskeinen asia on metsän tuottokyky. Hyvässä kasvukunnossa oleva palsta on sijoituksena turvallisin.

Osakesijoituksessa kannattaa valita yhtiöt huolellisesti. Tämän laskelman mukaan UPM on tällä vuosituhannella ollut selvästi kannattavin metsäosake. Jollakin toisella ajanjaksolla tuottokehitys olisi voinut olla erilainen. Esimerkiksi Metsä Boardin osakkeen ostaminen hinnan ollessa alimmillaan olisi antanut yllättävän hyvän tuloksen.

UPM on metsäyhtiöistä paras myös kokeneiden sijoittajien Kim ja Tom Lindströmin vuosilta 2002–2015 tekemissä laskelmissa. Heidän julkaistuista selvityksistään paljastuu myös se, että metsäyhtiöt eivät ole pärjänneet kovin hyvin moniin muihin pörssiyhtiöihin verrattuna.

Lindströmit kehittivät mielenkiintoisen laskentatavan pörssiyhtiöiden keskinäiseen vertailuun. Heidän selvityksissään on oletettu, että yhtiöstä vuosittain saatavat osingot käytetään kokonaan yhtiön osakkeiden ostoon.

Metsä Board, Stora Enso ja UPM eivät ole näiden laskelmien mukaan kovin hyviä pörssisijoituksia. Paljon paremmin raha olisi tällä ajanjaksolla saatu poikimaan esimerkiksi Koneen, PKC Groupin tai Olvin osakkeilla. Metsäalan osakkeista hyvin on pärjännyt Ponsse.

Ratkaiseva tekijä sijoituksen kannattavuudelle on ostojen ja myyntien ajoitus.

Tällä vuosituhannella sijoitus metsään on ollut sikäli varma, että kaupan kohteena olevien metsätilojen hehtaarihinnat ovat jatkuvasti nousseet. Pörssissä taas on voinut tehdä huonojakin sijoituksia, sillä kurssit vaihtelevat niin paljon, että epäonnistuneella ajoituksella sijoittaja on voinut tehdä tappiota.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 2/2017.

Avaa artikkelin PDF