Suomessa valmistettu laude, mutta raaka-aine haapa on peräisin Baltiasta. Kuva: Sanne Katainen
Suomalaiset saunovat tuontilauteilla, ja niistä tuli hurja pula ‒ ”Suomi on haavan ja tervalepän suhteen sataprosenttisesti tuontipuun varassa”
Tuotantokustannusten ja erityisesti energian kallistuminen kallisti sahatavaran hintaa merkittävästi jo viime syksynä, mutta varsinaisen piikin toi Ukrainan sota.Tilaajalle
Tervalepän ja haavan huonon saatavuuden vuoksi saunasisustuksessa on siirrytty tänä keväänä yhä enemmän lämpökäsiteltyyn havupuuhun. Kärävä Oy:n tuotantoinsinööri Mikko Soini siirtämässä lämpökäsiteltyä lautaerää höyläykseen. Kuva: Sanne KatainenSuomi on metsien maa, mutta saunassa istumme tuontipuun päällä. Saunasisustuksessa eli lauteissa, paneeliverhouksissa ja penkeissä käytettävä tervaleppä tai haapa tulee lähes täysin ulkomailta, lähinnä Baltiasta mutta usein vieläkin kauempaa Euroopan Amatsoniksi kutsutulta Polesian metsäalueelta Valko-Venäjän ja Ukrainan rajalta.
"Suomi on haavan ja tervalepän suhteen sataprosenttisesti tuontipuun varassa", tiivistää Jorma Soini, pirkkalalaisen Käravä Oy:n perustaja ja hallituksen jäsen.
Perheyritys on Suomen suurimpiin kuuluva saunasisustuspuutavaran tuottaja – ja muiden alalla toimivien tavoin riippuvainen ulkomailta saatavasta tervaleppä- ja haapalaudasta. Molempien saatavuus on viime kuukausina heikentynyt, mikä näkyy laudepuun hinnassa kymmenien prosenttien nousuna ja jopa tyhjentyneinä hyllyinä rautakaupassa.
Suomen metsissä kasvaa kyllä järeitä tukiksi kelpaavia haapoja, mutta niiden jatkojalostamiseen erikoistunutta teollisen mittakaavan sahaa maassa ei ole.
"Se on nurinkurista, sillä varsinkin haapaa Suomessa olisi saatavissa kotimaan kulutusta vastaavia määriä 30 000–50 000 kuutiometriä, millä koko suomalainen saunateollisuus olisi pelastettu", Soini sanoo.
Jorma Soini tuntee saunapuutavaran markkinat, hän aloitti puutavaran hankinnan Baltiasta jo 1990-luvulla. Kuva: Sanne KatainenHänellä on pitkälle valmistettu suunnitelma saunapuun omavaraisuuden korjaamiseksi, mutta palataan siihen myöhemmin.
Jo vuosia suosituimpien saunapuiden tervalepän ja haavan saatavuus on ollut Suomenlahden eteläpuolelta tulevan tuonnin varassa. Latvia on Baltian suurin sahatavaran tuottaja, ja lehtipuuta sahataan maassa merkittäviä määriä. Lehtipuiden osuus vuosittaisesta noin kahdeksan miljoonan kuution sahauksesta on puolitoista miljoonaa kuutiometriä.
Lehtipuun sahakapasiteettia on viime vuosina rakennettu myös muualle Baltiaan lisää. Koivu on siellä vallitseva puulaji, mutta tervalepän ja haavan sahaamisella on maissa huomattavaa taloudellista merkitystä.
Suomessa kaiken lehtipuun teollinen sahaaminen on ollut vähenemään päin, eivätkä suunnitelmat koivusahojen perustamiseksi ole ottaneet tulta alleen. Kun Koskinen Oy lopetti 2018 Hirvensalmen koivusahansa, jäi Suomeen yksi lehtipuusaha: suomalais-virolaisessa omistuksessa oleva Haka Wood Viitasaarella. Antti Korpikallion ja Tuomo Saarisillan ja vähemmistöosakkaana mukana olevan virolainen Ecobirchin omistama saha käyttää noin 50 000 kuutiometriä koivutukkeja vuodessa. Koivua ei kuitenkaan päädy laudepuuksi sen ison lämmönjohtavuuden vuoksi.
Kuusi oli haavan ohella pitkään saunojen yleinen sisuspuu. 1960-luvulla laudepuuna tuli hetkeksi muotiin Länsi-Afrikan vuoristoalueilla kasvava kevyt apassi, joka ei polttanut saunojan takalistoa kuumanakaan.
"Jossakin vaiheessa kaikki vähän hienommat saunat tehtiin apassista", vuodesta 1948 toimineen Lauta Oy:n Hallituksen puheenjohtaja Hannu Kallonen muistelee.
Seuraava muutos tapahtui 1990-luvun alussa, kun saunat alkoivat muuttua arkisesta pesutilasta kodin viihtymishuoneeksi. Kun aikaisemmin hieman kärjistetysti saunaan pantiin se puu, mikä muun rakentamisen yhteydessä jäi yli, nyt haluttiin panostaa näyttävyyteen. Punertavansävyinen ja huonosti lämpöä johtava tervaleppä sopi niin teknisiltä ominaisuuksiltaan kuin tunnelmaltaan loistavasti saunaan.
"Sisustuslehdet alkoivat kirjoittaa tervalepästä. Niitä lukivat naiset ja panivat miehet tekemään saunan tervalepästä. Kysyntä räjähti muutamassa vuodessa aivan valtavasti", Kallonen muistelee.
Kotimaisen tervalepän saatavuus tuli hyvin nopeasti vastaan. Suomessa leppien osuus metsien puustosta on noin 0,4 prosenttia, josta taloudellisessa mielessä tärkeämmän tervalepän osuus on runsas kolmannes.
Määrät ovat vähäisiä, kun niitä verrataan kolmeen Baltian maahan, joissa leppien osuus metsien puustosta vaihtelee 10–13 prosentin välillä. Kyse ei ole vain suhteellisesta osuudesta, vaan myös absoluuttisista puumääristä. Virossa, Laviassa ja Liettuassa leppäpuuta on yhteensä 181 miljoonaa kuutiometriä eli lähes seitsemän kertaa enemmän kuin Suomessa.
"Meillä ei vain kasva tarpeeksi tervaleppää, olemme havupuuvyöhykkeellä. Vanajajaveden ympärillä Valkeakoski-Toijala-Lempäälä-kolmiossa löytyy suurempia tervaleppäalueita, mutta ne kasvavat pitkälti suojelluilla alueilla", Kallonen tiivistää.
Suomalaista tervaleppämetsää Vanajaveden rannalla. Kuva: Markku VuorikariMyös Lauta Oy ostaisi tervaleppää kotimaasta, mutta määrät ovat vähäisiä teollisen mittakaavan tuotantoon.
"Pieniä kymmenen kuution eriä tarjotaan, mutta niitä ei kannata hakea. Pienin ostettava erä on 30–60 kuutiometriä", Kallonen sanoo.
Baltiassa sahataan paljon tervaleppää ja haapaa. Edullisimmin hyödynnettävien lehtipuumetsien harventuessa sikäläiset sahat ovat siirtäneet tukkihankintansa painopistettä yhä enemmän itään Valko-Venäjän ja Ukrainan suuntaan.
Raakapuu on kallistunut, ja samaan aikaan Baltian sahateollisuudessa on ryhdytty nostamaan tuotteiden jalostusarvoa. Paikallista höyläämö- ja jatkojalostuskapasiteettia on tullut lisää.
"He eivät enää tyydy myymään pelkkää sahalautaa, vaan mahdollisimman pitkälle jalostettua tuotetta. Noin 90 prosenttia Baltiassa tuotetusta saunapuusta menee Keski-Euroopan markkinoille, jonne rahtikustannukset ovat alhaisemmat kuin tänne pussin perälle Suomeen", 1990-luvulta asti saunapuuta Baltiasta ostanut Jorma Soini sanoo.
Tervaleppä- ja haapalaudan saatavuus on heikentynyt ja hinta noussut. Sitä edelleen nostaa puunvälittäjien tuleminen Baltian markkinoille. Baltiasta kaadettuja lehtipuutukkeja viedään jalostamattomana konteissa maksukykyisille Kiinan tai Persianlahden öljymaiden markkinoille.
Puutavaraerät myydään suoraan huutokaupalla sille, joka maksaa eniten.
Tuotantokustannusten ja erityisesti energian kallistuminen kallisti sahatavaran hintaa merkittävästi jo viime syksynä, mutta varsinaisen piikin toi Ukrainan sota. Se katkaisi raakapuun saatavuuden Ukrainan länsiosiosta Valko-Venäjän puolelle ulottuvalta Polesian metsävyöhykkeeltä. Alue on tuottanut merkittävän osan Baltian puolella sahatusta tervalepästä.
Ukrainan metsäteollisuudelle tervaleppä on ollut tärkeimpiä vientipuulajeja. Nyt hakkuut ovat lamautuneet sodan vuoksi, eikä tilanteen kestosta oikein kukaan voi ennustaa mitään. Valko-Venäjän puolella kaadettu tervaleppä tai haapa on nyt puolestaan konfliktipuuta, jota vastuullisesti toimiva yritys ei voi käyttää.
Ollaan tilanteessa, jossa saunapuuta ei tahdo saada höylän kuttereiden purtavaksi edes riihikuivalla rahalla.
"Tilanne on pahimmillaan se, että ostajat ovat rekkoineen aamulla latvialaisen sahan pihalla ja puutavaraerät myydään suoraan huutokaupalla sille, joka maksaa eniten. Se on johtanut materiaalipulaan, jossa elämme puutoimitusten suhteen kädestä suuhun", toimitusjohtaja Jaakko Soini Käravä Oy:stä sanoo.
Kärävä Oy:n toimitusjohtaja Jaakko Soinin mukaan tervalepän ja haavan saatavuus on romahtanut. Kuva: Sanne KatainenSaunasahatavaran hinta on noussut lyhyessä ajassa 100–200 euroa kuutiolta myyntihinnan liikkuessa 800–1 000 euron vaiheilla kuutiolta.
Karavan tehtaalle Pirkkaan rekka on tuonut tervaleppälautaa Suomen lahden eteläpuolelta joka toinen viikko ja haapaa kerran viikossa. Se ei riitä. Lehtipuun saatavuus on ollut alkuvuoden niin nihkeää, että ilman lämpökäsitellyn havupuun höyläämistä tuotannossa olisi pitänyt siirtyä lyhennettyyn työviikkoon.
"Haavan saatavuus oli romahtanut ilman sotaakin. Takavuosina meillä oli viisi haapasahatavaran toimittajaa, nyt enää yksi. Tavaraa tuli 300 kuutiota kuukaudessa, mutta nyt on hyvä jos saamme 50 kuutiota", Jorma Soini sanoo.
Haapa ei ole hänen mukaansa Latviasta loppunut, enemmänkin vientihalut. "Paikallinen teollisuus haluaa höylätä tuotteet itse Keski-Euroopan markkinoille."
Haapalaudan hinta on kohonnut sille rajalle, että nousevien rahtikustannusten kanssa kamppailevan suomalaisen teollisuuden on vaikea pysyä mukana.
Saunasisustus valmistuu puuseppä Paavo Huovilan käsissä Karavan verstaassa. Kuva: Sanne KatainenMielenkiinto on kääntynyt suomalaiseen haapaan. Sitä kasvaa Soinin mukaan metsissämme riittävästi saunapuuteollisuuden tarpeisiin, vaikka metsien monimuotoisuustavoitteet otetaan huomioon.
"Meillä on kymmenen miljoonaa kuutiota sahakelpoista haapaa eli enemmän kuin Baltian maissa. Sitä riittää kaikille", Soini sanoo.
Haapaa saadaan lähinnä sivutuotteena sekametsien hakkuussa, jossa sen osuus on noin kaksi prosenttia puustosta. Itä-Suomen vanhoilla kaskimailla haapaa kasvaa keskimäärin enemmän. Aikaisemmin haapaa käytettiin tulitikkuteollisuuden tarpeisiin ja sittemmin sellun- ja paperinvalmistukseen. Tätä nykyä haapa on metsäyhtiöille marginaalinen puulaji, joka hyvin usein päätyy hakkuun jälkeen energiapuukasaan.
"On resurssien hukkaamista, että rinnankorkeudelta 30 senttistä tukkia menee sahaamisen sijasta energiakäyttöön".
Tähän liittyy Soinin suunnitelma, jonka mukaan kotimaisen haavan jalostusasetta voisi merkittävästi nostaa ja vapauttaa samalla suomalainen saunapuuteollisuus tuontiraaka-aineriippuvuudesta. Vaikka haavan osuus valtapuulajien joukossa on vähäinen, olisi sen teollinen korjuuketju mahdollinen rakentaa kannattavaksi. "Haapa pitäisi ottaa jo metsässä tukkilajittelussa omaksi puulajikseen. Yksi tai kaksi katkontapituutta riittäisi".
Soini on hahmotellut logistiikkaketjun, jolla sahaukseen kelpaavat haapatukit saadaan teollisuuden käyttöön. Kun sahauskelpoiset haavat on katkottu ja mitattu, ne tuotaisiin muun ainespuun tavoin laanille.
"Haapatukit lastattaisiin tukkiautossa alimmaisiksi. Kun puutavarayhtiöt purkavat kuitu- ja energiapuuta Väyläviraston terminaaleihin eri puolilla maata, siellä haapa otettaisiin erilleen".
Soini laskee, että nykyistä puunkorjuuketjua hienosäätämällä kotimaista haapaa voitaisiin saada sahaukseen se määrä, mitä kotimainen saunateollisuus tarvitsee. Kun haapatukin hankintaketju olisi kunnossa, avautuisivat edellytykset kannattavan sahaamisen aloittamiseen.
"Meillä on pitkälle valmistellut suunnitelmat lehtipuuta sahaavan sahan perustamiselle sijoituspaikkaa myöten. Suurin haaste on siinä, että haapaa pidetään arvottomana puuna. Kun sitä aletaan kohdella arvopuuna, asiat etenevät."
Tuontihaapaa odottamassa höyläämöön menoa. Suomessa ei haapaa sahata teollisesti toisin kuin Baltiassa. Kuva: Sanne KatainenAvainasemassa ovat Soinin mukaan metsänomistajat. Heidät pitäisi saada heräämään haapapuussa piilevään arvoon. Järeän tukkikokoisen haapapuun ohjaaminen sahaukseen tuottaa kaksinkertaisen lisäarvon metsänomistajalle energiakäyttöön verrattuna.
"Kun metsänmyyjät alkavat vaatia haapatukista korkeampaa hintaa, tulee metsäyhtiöille kannustin ryhtyä etsimään sahakelpoiselle haavalle muutakin käyttöä kuin ohjata materiaali energiakäyttöön".
Teollisen korjuuketjun rakentaminen tervalepän suhteen ei ole yhtä helppoa, sillä hyödyntämiskelpoiset tervaleppämetsiköt kasvat haapaan verrattuna hajallaan ja harvalukuisina. Tervalepän saatavuutta heikentää se, että puu esiintyy runsaslukuisena yleensä alueilla, jotka ovat suojelun piirissä.
Tervalepän sekametsähakkuissa on vieläkin vähäisempi kuin haavan kohdalla, joten tervalepän erottelu ei useinkaan kannata.
Se on vahinko, sillä tervaleppätukista saatava hinta on hyvinkin kilpailukykyinen koivutukin kanssa ja arvostus saunapuuna korkealla.
Tutkijan mukaan tervalepän saatavuutta voisi lisätä istutuksilla erityisesti turvepohjaisilla mailla.
"Kosteat ja runsasravinteiset paikat soveltuvat tervalepälle. Jos puulajivalikoimaa niillä paikoilla halutaan monipuolistaa, niin tervaleppä voisi olla yksi vaihtoehto", tutkija Katri Himanen Luonnonvarakeskuksesta sanoo.
Suomessa tervaleppää istutetaan lähinnä koristepuuksi. Vuosittaiset istutusmäärät ovat noin 30 000 taimen luokaa eli muutama promille kaikista metsiimme istutetuista puista. Melko vähän siihen nähden, miten paljon suomalaiset tervaleppää laudepuuna arvostavat.
Juttua muutettu 3.5. klo 9.40. Haka-Woodin omistussuhteita koskeva lause korjattu. Haka-Wood ei ole enää europarlamentaarikko Tuvo Hakkaraisen suvun omistuksessa, eivätkä Hakkaraiset ole sahan toiminnassa mukana enää millään tavalla.
Lue lisää:
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
