Tattisirkus Polvijärvellä: Kiihkeimpänä sienikautena Dalla Vallen perheyrityksessä nukutaan vain parin tunnin unet aamuyöllä

Herkkutatti on italialaiselle yhtä tärkeä kuin jalkapallo ja Ferrari, Loreno Dalla Valle, 68, määrittelee. Hän pyörittää Pohjois-Karjalassa yritystä, joka alkoi herkkutateista ja on sittemmin laajentunut muihinkin sieniin ja marjoihin.

Dalla Vallen puhelin soi haastattelun aikana vähän päästä, vaikka kausi on vasta aluillaan. Hänen puhelinnumeronsa loistaa firman pakettiautojen kyljissä ja paikallislehtien ilmoituksissa, ja hän vastaa, kun soitetaan.

”Onhan se upeaa, mutta myös luonnollista, että tytöt Zelia ja Zara ovat mukana bisneksessä”, kiittävät Loreno ja Ulla Dalla Valle.  Kuva: Lari Lievonen

Yrityksen kaksi vuotta sitten remontoiduissa tiloissa Polvijärven Sotkumassa on keittiö, toimisto sekä ikkunaton lepohuone, missä voi käydä vetämässä parin tunnin unet aamuöisin kiihkeimmän sesongin aikaan.

”Kun keruukausi elokuussa varsinaisesti alkaa, niin se on tohinaa, varsinaista tattisirkusta. Tehdään pitkää päivää, ja välillä tuntuu, että tämä on ihan hullun hommaa”, hymyilee Dalla Vallen tytär Zelia, joka vastaa firman markkinoinnista ja taloudesta.

Toinen tytär Zara hoitaa ostoja ja laadunvalvontaa – hän on satokauden aikaan virkavapaalla sairaalan lastenneurologian psykologin toimesta.

Lauri-poika ei ole mukana firman operatiivisessa toiminnassa, mutta ”ei hänkään välty tältä”, siskot toteavat. Laurin ottamia kuvia näkyy yrityksen nettisivuilla.

Mamma Ulla Dalla Valle häärii keittiössä, sillä ilman häntä porukka ei muistaisi tai ehtisi syödä kunnolla. Kerran päivässä istutaan pöydän ääreen keittiötiloihin Ullan valmistamalle aterialle.

Kantarellit aloittavat sienikauden jo kesällä. Zara Dalla Valle (edessä) vastaa ostoista. Kuva: Lari Lievonen

Perhe, se on tärkeä kaikille, mutta erityisesti italialaisille. Dalla Vallen perheessä puhutaan italiaa, vaikka kaikki asuvat Suomessa ja lapsilla on jo omat perheet.Suomen kielen oppii kyllä koulussa ja kodin ulkopuolella, ajatteli Ulla Dalla Valle, kun lapsia alkoi syntyä.

Ullan ja Lorenon tarina sai alkunsa vuonna 1980, kun Ulla oli stipendiaattina lastensairaalassa Italiassa ja aikoi erikoistua lastenlääkäriksi.

”Siellä Venetsiassa San Marcon torilla Loreno istui viereeni. Hän oli työtehtävissä poliisina, etsivänä omissa vaatteissaan”, Ulla muistelee.

Tapaamisen jälkeen Ulla lähti kiertämään Italiaa ympäri, mutta nuoret tapasivat uudelleen ja sopivat, että Loreno tulee käymään Suomessa.

Ulla opiskeli lääkäriksi Oulussa, ja oli kotoisin Joensuusta.

Loreno Dalla Valle pyörittää bisnestä ympäri vuoden Zelian (vas.) kanssa. Zara on mukana vain sesongin ajan, jolloin hän on virkavapaalla työstään sairaalassa. Kuva: Lari Lievonen

Talvella Loreno matkusti ensi kertaa ulkomaille, Ullan luokse Ouluun. ”Kun laskeuduin Oulun lentokentälle, tuntui, että onpa täällä kylmä. Oli 29 astetta pakkasta eikä mulla ollut pipoa”, Loreno muistaa.

Lättähatulla nuoret matkasivat Ullan äidin luo ­Joensuuhun. ”Äiti puhui pohjoiskarjalaa ja Loreno italiaa ja he tulivat hirveän hyvin toimeen”, Ulla kehuu.

Kirjeet kulkivat Suomen ja Italian väliä tiuhaan ja ulkomaanpuheluita piti käydä puhumassa lennättimessä. Vuonna 1982 Ulla valmistui, ja nuoret päättivät mennä naimisiin.

Lorenolle se ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu. ”Menin papin luo Venetsiassa ja sanoin, että haluan mennä naimisiin suomalaisen tytön kanssa. Pappi katsoi mua: ’Mitä? – Suomi, Finland, Russia. On vaikeaa, pitää saada lupa paavilta, kestää pari, kolme vuotta.’ Lisäsi vielä, että vaimot ja naudat omasta kylästä!” Loreno nauraa.

Kun mies sen jälkeen meni Joensuussa kysymään suomalaiselta papilta lupaa, siinä ei ollut mitään ongelmaa, vaan pappi kirjoitti itselleen vielä vihkimisseremonian repliikitkin italiaksi Lorenon avustuksella.

Lorenon piti kysyä avioliittolupa myös työpaikaltaan ministeriltä, sillä elettiin terroristiaikaa. ”Suomi oli silloin sama kuin Venäjä. Kouluaikanani Euroopan kartta loppui Ruotsiin, Suomesta ei tiedetty mitään.”

Ulla muutti aluksi Italiaan, mutta koska hänen oli vaikea saada lääkärin pätevyyttä siellä, pariskunta päätti asettua Suomeen.

Loreno Dalla Valle on asunut Suomessa 42 vuotta. Noin neljä kertaa vuodessa perhe on käynyt Italiassa, muttei yleensä kesällä, sillä ”Suomen kesästä ei raaski olla pois”. Kuva: Lari Lievonen

Italialaisella upseerikoulutuksella ei Suomessa oikein saanut töitä. Alkuun pari asui puolisen vuotta Sodankylässä Ullan terveyskeskusjakson takia ja Loreno kävi isäntien kanssa poroerotuksissa. Lopulta Dalla Vallet asettuivat Joensuun seudulle, kun Ulla oli saanut lastenlääkäriksi erikoistumisen valmiiksi Oulussa.

Joensuussa Loreno pisti ensin pystyyn vaateliikkeen, myi italialaisia vaatteita. Sisällä oleminen alkoi kuitenkin tökkiä.

Mies huomasi, että metsässä on paljon sieniä, jotka mätänevät sinne. Hän päätti opettaa suomalaiset keräämään tatteja, jotka hän sitten veisi Italiaan. Vuonna 1995 hän perusti firman ja alkoi järjestää tatti-iltoja.

Loreno aloitti Kiihtelysvaarassa Marja-Careliassa vuokralla. Pikkuhiljaa hän laajensi toimintaa. Periaatteena oli mennä kerääjien luo. ”Ei kaikilla ole autoa, jolla pääsisi tuomaan sieniä meille”, Loreno huomauttaa.

Joka vuosi hän kurvasi uusille alueille ja kehitti ostoreittejä. Ihmiset oppivat, että Dalla Valle ostaa sieniä.

Vuosi 2003 oli huippuvuosi: Italiaan lähti 83 rekka-autollista täynnä pakastettuja herkkutatteja. Dalla Valle osti yli 1,1 miljoona kiloa tatteja, kun normivuonna ylletään noin puoleen miljoonaan kiloon.

Dalla Vallen perhe on säilyttänyt yhteyden Italiaan, mistä Loreno on maatilalta kotoisin. Italian kieli soljuu kaikilta. Yhteisen pöydän ääreen kokoontuvat Zelia (vas.), Zara, Loreno ja Ulla Dalla Valle. Kuva: Lari Lievonen

Vuonna 2007 Dalla Valle osti Polvijärven Sotkumasta entisen kaupan kiinteistön ja rakensi siihen oikean tehtaan, missä on kaikki tarvittava: kylmiöt ja tunnelit. Tilat ovat siitäkin laajentuneet, samoin tuotevalikoima. Herkkutattien lisäksi Dalla Valle ostaa myös muita luonnonsieniä ja marjoja.

Kerääjistä on muodostunut yhteisö perheen ympärille. ”Meillä on uskollisia ja intohimoisia kerääjiä, jotka jaksavat kerätä koko kauden ajan”, Ulla kiittää.

”Yksikin on tilastoinut vihkoonsa kaikki määrät ja sääolot. Jotkut sanovat, että huomenna en tule, mutta niin ne vain tulevat. On niitäkin, jotka tulevat vain käymään, vaikkei olisi tuotavaakaan.”

Perheen lapset on pienestä pitäen viety sienimetsään. Zelia muistaa, miten he jo pikkulapsina kisasivat, kuka löytää ensimmäisen tatin. ”Sekä oman perheen että tämän puljun kausi alkaa siitä, että omat sienipaikat tarkastetaan”, Ulla täsmentää.

Tatin ulkomuodosta ei voi vielä tietää varmasti, onko sieni hyvä. Jos on kokemusta, tunnustelemalla voi tietää laadun. Kuva: Lari Lievonen

Herkkutatti ei ole mikään helppo raaka-aine, vaikka onkin helposti tunnistettava. Sen sato on huonosti ennakoitavissa.

”On otettava se, mitä luonto antaa. Työ vaatii nopeaa reagointia ja stressinsietokykyä. Sientä pitää osata käsitellä, sillä se pilaantuu helposti. Jos on hyvä kokemus, niin tunnustelemalla voi sanoa sienen laadusta paljon. Pelkkä ulkomuoto ei kerro laatua.”

Yrityksellä on vakiintuneet asiakassuhteet Italiaan ja nyt myös Saksaan tehtaisiin, jotka jalostavat sieniä. Suurin osa menee pakasteena, pieni osa tuoreena.

Tattikausi alkaa yleensä elokuussa ja rauhoittuu lokakuun puolella. Joskus on räntäsateessa ostettu viimeisiä sieniä.

”Joka sesonkia varten pitää ovet avata uudestaan ja kauden lopussa sulkea. Papalla on aina ollut idea, että myydään varastot loppuun. Itselle ei jätetä mitään”, Zelia kertoo.

Muut sienet tulivat ostovalikoimaan, kun Loreno ymmärsi, että kierros ja kustannus ovat sama, mutta tavaraa saa enemmän. Hän alkoi ostaa myös kantarelleja, suppilovahveroita, mustia torvisieniä ja haaparouskuja, joita hän välittää Suomen markkinoille.

Sitten mukaan tulivat myös marjat, sillä samalla kierroksella voi ostaa nekin. Marjojen osuus on jo 30 prosenttia.

Viime vuosina Dalla Valle Oy on laajentanut ostoja laajentanut ostoja myös marjoihin ja muihin sieniin kuin herkkutatteihin. Kuva: Lari Lievonen

Italialaiset rakastavat sieniä, mutta siellä niiden kerääminen metsästä ei kuulu jokaisen oikeuksiin.

”Italian vuorilla kasvaa sieniä, mutta pikkukunnat ottavat niiden poimimisesta lupamaksun. Jos käyt kaksi kertaa viikossa poimimassa kilon sieniä kerrallaan, joudut maksamaan jopa sata euroa. Vuoritien varressa on kyltti, että täältä saa sieniä”, Loreno kertoo.

Ulla kertoo, että sienet ovat niin arvostettuja Italiassa, että esimerkiksi Veneton alueella on ravintoloita, jotka sienten satoaikaan tekevät koko menun tateista. ”Sieniä juhlitaan siellä samaan tapaan kuin parsaa keväällä.”

Sienestysinto on Dalla Vallen perheessä tarttunut seuraavaankin sukupolveen. Zelia vei 3- ja 5-vuotiaat poikansa metsään heti, kun nämä oppivat kävelemään. Zaran puolitoistavuotias poika on innoissaan poiminut jo ensimmäiset kantarellinsa.

Yrityksen vakituiset poimijat ovat jo keskimäärin iäkästä porukkaa. ”Aika paljon pariskunnat keräävät yhdessä, mutta on myös kolmi-nelikymppisiä, jotka ajoittavat lomansa sienikauteen. Tässä voi ansaita vaihtelevasti, parista kympistä useampaan sataseen päivässä.”

Päivän hinnat näkyvät taululla. Dalla Vallen pohjoisimmat ostopisteet ovat Kuusamossa ja läntisimmät Huittisissa.  Kuva: Lari Lievonen

Perhe muistaa, että huippuvuonna 2021 joku pääsi jopa kuudensadan euron verottomiin päiväansioihin. Innokkaimmat lähtevät metsään aamuhämärissä ja toisen kerran illalla.

”Moni perhe kerää rahat purkkiin, lomakassaksi tai lasten säästökohteeseen. On niitäkin vuosia, jolloin lisätienesti on hyvin tarpeen ihan arjen elämään”, Ulla tietää. Tienestejä voi silloin sienestää.