Metsänomistajien pitää voida tuntea, että heidän työtään arvostetaan, sanoo Euroopan metsänomistajien järjestön asiantuntija Maria Pohjala

Miten Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muuttanut ilmapiiriä siellä EU:n ytimessä?

Sodan alkamisen jälkeen huoltovarmuuteen ja ruokaturvaan liittyvät kysymykset ovat nousseet vahvasti EU:n keskusteluihin. Sen sijaan EU-komission metsäaloitteisiin sodalla on ollut toistaiseksi melko vähän vaikutusta. Komissio ei ole lähtenyt jarruttelemaan vihreän kehityksen ohjelmaa (Green Deal), vaan siellä ajatellaan, että nyt on entistäkin tärkeämpää toteuttaa vihreä siirtymä nopeasti.

Pientä viivästystä poikkeustilanne voi silti aiheuttaa metsälainsäädännön valmistelussa. Esimerkiksi ennallistamislakiehdotuksensa komissio aikoo julkaista vasta juhannusviikolla.

Tuoreessa päätöslauselmassa europarlamentti vaati venäläisen energian tuonnin kieltämistä välittömästi. Onko vaihtoehtona jäsenmaiden puupohjainen energia?

Osa EU-päättäjistä kannattaa unionin ulkopuolisista maista tuotavan energian korvaamista puuenergialla. Osa komission ja parlamentin päättäjistä ei näe puun polttamista kestävänä ja pelkää ”kaikkien metsien polttamista”.

Uusiutuvan energian direktiiviä uudistetaan parhaillaan, ja se on tuomassa rajoitteita puubiomassan energiakäytölle.

Täällä ei oikein ymmärretä metsänhoidon prosessia ja sitä, että puupohjaista energiaa syntyy myös sivutuotteena muun muassa harvennushakkuiden seurauksena. Järjestömme tuo esille sitä, että puupohjainen energia on hyvä vaihtoehto fossiilisille polttoaineille ja venäläiselle energialle.

Kuinka hyvin Euroopan metsän­omistajien järjestöä (CEPF) kuullaan EU:n päätöksenteossa?

Kyllä meitä kuunnellaan ja pääsemme kertomaan asioistamme. Eri asia on se, halutaanko meitä ymmärtää.

EU:n metsäaloitteissa mennään vahvasti ilmasto- ja ympäristöasiat edellä. Me yritämme tasapainottaa keskustelua tuomalla esille metsätalouden sosiaalisia ja taloudellisia näkökulmia. Jäämme helposti jatkokeskustelun ulkopuolelle, koska emme pysty suoraan sanomaan ”kyllä” ja sitoutumaan ehdotuksiin ilman kokonaiskuvan luomista. Ennen sitoutumista haluamme tietää, millaiset vaikutukset uusilla ilmasto- ja ympäristöaloitteilla olisi metsänomistajille ja koko metsäsektorin kannattavuuteen ja kilpailukykyyn. Toivoisimme komissiolta kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa metsäasioihin.

Millä mailla on Euroopan metsänomistajien järjestössä eniten valtaa?

Valta riippuu aina vähän aihepiiristä. Kaikki maat saavat kyllä äänensä kuuluviin. Monesta asiasta olemme yhtä mieltä, mutta Etelä-Euroopassa korostuvat ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvät teemat, koska siellä ilmaston lämpenemisen vaikutukset näkyvät selvimmin muun muassa metsäpalojen yleistymisenä.

Mikä on kuluvana vuonna keskeinen vaikuttamiskohteenne?

Vaikutamme kaikkiin meneillä oleviin lainsäädäntöaloitteisiin. Vahvimmin agendallamme on kiistoja aiheuttava ennallistamislainsäädäntö.

Metsäsektorille hyvin tärkeä on myös Fit for 55 -ilmastopaketti, johon kuuluvat LULUCF, uusiutuvan energian direktiivi, metsäkatoaloite ja kestävän rahoituksen taksonomia-asetus. Pöydällä on nyt todella paljon metsiä koskevia lakialoitteita, ja lisää tulee.

Mitä hyvää näet EU:n metsästrategiassa?

Hyvää on se, että metsistä puhutaan ja nähdään niiden potentiaali ilmasto- ja ympäristötyössä. Olimme kuitenkin kokonaisuutena pettyneitä komission strategialuonnokseen, jossa biotalous nähdään enemmän riskinä kuin mahdollisuutena. Olisimme halunneet, että metsänomistajilla olisi suurempi rooli ilmasto- ja ympäristötavoitteiden täyttämisessä.

Siihen olemme tyytyväisiä, että jäsenmaat eli Euroopan neuvosto otti strategiaan kokonaisvaltaisemman kannan ja otti huomioon myös taloudelliset seikat. Euroopan parlamentin puolella metsästrategiatyö on vielä käynnissä.

EU:n tehtailemat metsäaloitteet ovat Suomessa nostaneet keskusteluun niin sanotut aavistushakkuut. Onko niihin mielestäsi aihetta?

Uskon, että täällä Brysselissä tehtävällä edunvalvontatyöllä on hyvät ja pitkäkantoiset vaikutukset ja pystymme turvaamaan metsän omistamisen tulevaisuuden.

Ymmärrän, että osa metsänomistajista kokee, että metsäaloitteita tulee aivan liikaa, eikä niiden todellisia vaikutuksia pystytä vielä ennustamaan.

Tätä työtä ei kuitenkaan voisi tehdä, jos ei uskoisi järjen voittoon. Haluan luoda uskoa siihen, että kestävä metsänkäyttö voi jatkua eikä tarvetta aavistushakkuisiin ole. Metsänomistajien pitää voida tuntea, että heidän työtään arvostetaan myös Euroopan unionin suunnalta.

Suomessa Luke ja Syke yrittävät nyt määritellä, mitä tarkoittavat vanha metsä ja luonnontilainen metsä. Miten sinä näet asian?

Määritelmien työstäminen on menossa myös EU-tasolla. Määrittelyissä tulisi voida ottaa huomioon erilaiset metsät, kiertoajat ja metsänhoitotavat. Sama määritelmä ei sovi pohjoissuomalaiseen ja eteläitalialaiseen metsään. On tärkeää, että määrittelytyötä tehdään myös kansallisesti. Jokaisen maan pitäisi voida itse määritellä omalle metsätaloudelleen sopivat mallit.

Parhaillaan EU:ssa määritellään myös käsitettä ”luonnonläheinen metsätalous”. Sillä viitataan jatkuvaan kasvatukseen, jota komissio pitää ratkaisuna metsien kunnon paranemiseen.

Tässäkin yritämme tuoda esille sen, että jatkuva kasvatus on vain yksi hyvä tapa hoitaa metsiä mutta että muitakin on.

Mikä on parasta työssäsi?

Kansainvälisyys. Pääsen työskentelemään eri maista ja erilaisista lähtökohdista olevien ihmisten kanssa ja kuulemaan eri jäsenmaiden ominaispiirteistä. Pääsen tapaamaan päättäjiä ja puolustamaan asioita, joita pidän tärkeinä ja joista voin suomalaisena olla ylpeä. Kerron mielelläni eteenpäin siitä, mitä Pohjoismaat ovat tehneet kestävän metsänhoidon eteen.

On hienoa olla tärkeän keskustelun ytimessä. Pidän hyvänä sitä, että metsäala vihdoin huomataan ja noteerataan. Meillä on tarjota ratkaisuja biodiversiteettiin ja ilmastoon liittyviin haasteisiin.

Milloin kävit viimeksi metsässä ja mitä teit siellä?

Viime viikolla vierailin vanhempieni luona ja kävin polkujuoksemassa Itä-Helsingin Jollaksessa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/2022.