Kuolinpesän metsäomaisuus kannattaa selvittää mahdollisimman nopeasti

Ensimmäisiin hoidettaviin asioihin kuuluvat perunkirjoitus ja metsän arvon selvittäminen perintöverotusta varten. Kun perintöön kuuluu metsäomaisuutta, perukirja kannattaa tehdä huolellisesti.

Perukirja pitää toimittaa verottajalle kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Perukirja kertoo, ketkä ovat perilliset, sekä listaa, mitä varoja kuolinpesä sisältää. Perukirja toimii käytännössä perintöveroilmoituksena verottajalle.

Kiinteistöasioihin erikoistunut metsäasiantuntija Timo Hannonen neuvoo tarttumaan asioiden hoitoon heti, kun se surulta onnistuu. Hannonen työskentelee Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen metsänomaisuuden hallintapalveluissa.

”Perukirjan määräaika on lyhyt”, hän muistuttaa. Tarvittaessa siihen voi hakea verottajalta jatkoaikaa.

Kuolinpesä muodostuu vainajan jälkeensä jättämästä omaisuudesta, varoista ja veloista. Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset, yleistestamentin saajat sekä omaisuuden ositukseen asti myös leski. Osituksella tarkoitetaan vainajan ja hänen leskensä omaisuuden laskemista ja sen jakamista lesken omistamaan osuuteen ja varsinaiseen perintöön.

Jos olemassa on testamentti, edunsaajan kannattaa miettiä, miten sen määräysten kanssa toimitaan. Joskus hyvää tarkoittava testamentti voi olla käytännössä rasite. Silloin on järkevämpää jättää ottamatta vastaan sen antama etu kokonaan tai osittain.

”Testamentista voi aina ottaa vastaan annettua vähemmän. Tämä on liian vähän hyödynnetty vaihtoehto”, Hannonen sanoo.

Hyvä esimerkki on hallintaoikeus. Esimerkiksi tilanteessa, jossa koko omaisuuden hallintaoikeus oli testamentissa annettu tilan vanhalle emännälle, tämä päättikin jättää hallintaoikeuden käyttämättä muuten kuin asuinrakennuksen asumisoikeuden osalta. Näin tilan hoito siirtyi suoraan siitä kiinnostuneille lapsille. Hallintaoikeuden voi myös ottaa vastaan vain määräajaksi.

Metsätilan arvon määrittämisessä tyypillinen virhe Hannosen mukaan on laskea tilan arvo perukirjassa niin matalalle kuin verottaja vielä hyväksyy, jotta perintövero saadaan mahdollisimman pieneksi. Siitä seuraa kuitenkin tappiota, kun omaisuutta myydään.

Jos metsän perukirjassa arvioitu arvo on yli todellisen arvon, maksaa liikaa perintöveroa. Jos taas alle, joutuu metsäpalstoja myöhemmin myydessään maksamaan luovutusvoitosta veroa, joka on huomattavasti perintöveroa korkeampi. Luovutusvoittoveroa maksetaan hankintahinnan ja myyntihinnan välisestä erotuksesta eli voitosta.

”Tilojen arvot kannattaa merkitä perukirjaan kiinteistöittäin, ei yhteissummana”, vinkkaa Hannonen. Silloin ei maksa liikaa luovutusvoittoveroa myydessään keskiarvoa alempiarvoista palstaa.

Hannonen muistuttaa myös, että perukirjassa annettuja tietoja esimerkiksi omaisuuden arvoista on mahdollista korjata vuoden ajan sen jättämisestä. Tämän vuoksi omaisuuden myyntejä kannattaa, jos suinkin mahdollista, ajoittaa ensimmäiseen vuoteen. Jos myyntihinta nousee arvioitua korkeammaksi, summan voi korjata perukirjaan ja välttyä näin luovutusvoittoveron maksulta. Jos myydyn metsäpalstan myyntiarvo on arvioitua alempi, se alentaa puolestaan perintöveroa.

Metsäomaisuuden arvon määrittämiseen saa apua esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksistä ja joistakin metsäpalveluyrityksistä. Tilan ajantasainen metsäsuunnitelma auttaa määrittämisessä. Moni kiinteistöpalveluja tarjoava metsänhoitoyhdistys voi myös tehdä perukirjan perikunnan puolesta.

”Metsäomaisuuden arvon määrittämiseen on syytä tehdä maastokäynti”, Hannonen sanoo. Esimerkiksi Metsään.fi-palvelun sisältämät metsävaratiedot eivät ole tarpeeksi ajantasaisia ja luotettavia.

Mikäli vainaja hoiti metsäasioita elinaikanaan hyvin itsenäisesti, perilliset eivät ehkä tiedä kaikkia metsään liittyviä sopimuksia, jäsenyyksiä, keskeneräisiä puukauppoja tai meneillään olevia kunnostusojitus- tai tiehankkeita.

”Keskeneräiset metsäasiat vaativat kuolinpesältä tarkkuutta, kun metsän arvoa määritetään”, Timo Hannonen muistuttaa.

Pystykaupassa ostajalla on jopa kolme vuotta aikaa hakata leimikko, joten tulossa voi olla sovittuja hakkuita. Hakkaamattomat puut saatetaan laskea metsätilan arvoon kaksi kertaa, sekä pystypuina että tulevan hakkuun arvona. Toisinaan hakattujen puiden arvo on puuttunut perukirjasta täysin. Sekaannuksen vaara on myös silloin, jos on saatu pystykaupassa ennakkomaksuja.

Mahdollisia kesken olevia hankkeita tai puukauppoja voi tiedustella tilan yhteistyökumppaneilta samalla, kun päivittää metsätilan yhteystietoja ja tietoa omistajan muutoksesta esimerkiksi metsänhoitoyhdistykseen ja metsäyritysten avainasiakkuustietoihin. Muuttuneet tiedot tulee päivittää myös metsävakuutussopimuksiin.

Henkilön kuolinvuoden verotus toimitetaan samalla tavalla kuin jos hän olisi elänyt vuoden loppuun asti. Kuolinpesän osakkaat ovat vastuussa veroilmoituksista ja verojen maksamisesta.

Jos metsänomistaja oli arvonlisäverovelvollinen, myös kuolinpesä on alv-velvollinen ja käyttää samaa Y-tunnusta kuin metsänomistajalla oli. Alv-velvollinen kuolinpesä jättää oman arvonlisäveroilmoituksen ja maksaa arvonlisäverot mahdollisista puukaupoista.

Alkutuottajana metsänomistaja ilmoittaa ja maksaa alvit kerran vuodessa. Jos metsänomistaja on alv-velvollinen, puun ostaja maksaa puukaupassa varsinaisen kauppahinnan lisäksi arvonlisäveron osuuden. Metsänomistaja tilittää alvit seuraavan vuoden helmikuussa verottajalle. Verottajalle maksettavista alveista hän voi vähentää omien ostojensa alvit. Kannattaa varautua siihen, että maksettavat summat voivat olla suuria.

Jos veroilmoitukset haluaa tehdä sähköisinä, kuolinpesän osakkaat tarvitsevat Katso-tunnukset metsäveroilmoituksen tai arvonlisäverojen ilmoittamiseen tarkoitetun OmaVero-palvelun käyttöä varten. Verottajalle voi ilmoittaa palvelussa myös uuden tilinumeron ja osoitetiedot. Ilmoituksen voi jättää myös paperilomakkeena.

”On tärkeää, että perukirjaan tulevat kaikki kiinteistöt ja niiden oikeat tunnukset”, sanoo Hannonen. Perukirjaa voidaan tarvita todisteeksi metsän omistuksesta esimerkiksi puuta tai kiinteistöä myytäessä.

”Suositan hakemaan Maanmittauslaitokselta selvennyslainhuutoa heti perukirjan valmistuttua, kun paperit vielä ovat tallella.”

Lainhuuto merkitsee kiinteistön omistuksen rekisteröintiä. Maanmittauslaitoksen lainhuutorekisteristä löytyy silloin tieto, ketkä ovat pesän osakkaat. Se on ainut julkinen paikka, jossa tämä tieto on. Jos lainhuutoa ei ole tehty, huonoimmassa tapauksessa tietoa omistuksesta ei löydy mistään.

Lainhuuto kannattaa hakea myös vanhoille kuolinpesille. Vain lainhuudatettu kiinteistö kelpaa velan vakuudeksi.

Usein perukirjaa jätettäessä ei olla vielä tehty päätöstä metsien lopullisesta omistusjärjestelystä.

Perukirjassa on nimettävä henkilö, joka valtuutetaan hoitamaan kuolinpesän veroasioita. Kuolinpesän metsien hoito käy sujuvammin, jos yksi metsistä kiinnostunut osakas valtuutetaan hoitamaan metsäasioita. Silloin jokaiseen päätökseen ei tarvita kaikkien osakkaiden hyväksyntää.

Metsien omistusta voi jatkaa myös kuolinpesänä, mutta muissa omistusmuodoissa on useita etuja kuolinpesään verrattuna.

Kuolinpesä voidaan muuttaa metsäyhtymäksi. Metsät voidaan perinnönjaossa myös lohkoa perillisten kesken erillisiksi metsätiloiksi. Jos suvun metsät halutaan säilyttää pirstomatta, yhtenäisinä, vaihtoehtoja ovat metsäyhtymän lisäksi yhteismetsän perustaminen tai metsien keskittäminen yhdelle perilliselle. Tämä voi ostaa metsät muilta perillisiltä, tai hänelle voidaan ohjata perinnönjaossa metsät ja jakaa muille vainajan muuta omaisuutta.

Ennen tilakauppoja kuolinpesä kannattaa purkaa, sillä kuolinpesäosuuksia käsitellään irtaimena omaisuutena. Irtaimen omaisuuden kaupasta ei saa metsävähennysoikeutta eikä voi hyödyntää lähiomaisen luovutusvoittoveron vapautta.

”Perinnönjaossa voi tuntua helpoimmalta jakaa ensin rahana oleva omaisuus perillisten kesken, mutta tämä saattaa hankaloittaa lopullista perinnönjakoa”, Hannonen varoittaa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/2018.

Avaa artikkelin PDF