Pörriäisiä viime vuotta enemmän – kimalaiskannat ovat toipuneet

Kimalaisia on tavattu selvästi viime vuotta runsaammin, kertoo Suomen ympäristökeskus Syke. Syken mukaan tämä on huojentava uutinen, sillä viime kesän sää oli pölyttäjille epäsuotuisa ja niiden määrä väheni selvästi.

Kimalaislajeista etenkin kartano- ja peltokimalainen ovat runsastuneet. Yhteensä Suomessa esiintyy 38 kimalaislajia.

"Viime viikkojen runsaat sateet ovat pitäneet kukkien medentuotannon hyvänä, mikä lupailee kimalaisille suotuisaa loppukesää”, sanoo Syken tutkija Janne Heliölä tiedotteessa.

Myös useimmat päiväperhoslajit ovat runsastuneet. Runsastuneita lajeja on ollut yli kaksi kertaa enemmän kuin vähentyneitä. Perhosten määrässä on kuitenkin alueellista vaihtelua, sillä etenkin etelärannikolla kuivuus on laskenut perhosten määrää.

Yleisimmistä lajeista tesma- ja lanttuperhonen runsastuivat selvästi. Selvimmin ovat vähentyneet nokkos- ja neitoperhonen.

Heliölä ennustaa tiedotteessa hyvää perhoskesää myös ensi vuodelle, sillä lämmin loppukesä suosii kehittymässä olevia perhostoukkia. Syken mukaan pitkällä aikavälillä pölyttäjälajiston muutoksiin vaikuttavat erityisesti sopivien elinympäristöjen väheneminen sekä ilmaston lämpeneminen.

Luonnonvarakeskus (Luke) kertoo, että kesän vesilintukannat ovat edellivuoden tasolla. Pitkällä aikavälillä monien vesilintulajien kannat ovat kuitenkin taantuneet erityisesti rehevillä vesillä.

Luken erikoistutkija Markus Pihan mukaan kantojen taantumista on aiheuttanut vesistöjen ylirehevöityminen metsäojituksen ja maatalouden ravinnekuormituksen vuoksi. Toinen syy ovat vieraspedot, kuten supikoira ja minkki, jotka tuhoavat lintujen pesiä.

"Eri viranomaisilla, lintuharrastajilla ja metsästäjillä on kaikilla yhteinen halu kasvattaa lintukantoja”, Piha sanoo STT:lle.

Erityisen uhanalaisista linnuista Piha nimeää punasotkan, jonka pesivien parien määrä on vähentynyt 96 prosentilla viimeisen 38 vuoden seurantajakson aikana. Myös esimerkiksi tukkasotkan ja haapanan kantojen pitkäaikainen kehitys on Pihan mukaan todella huolestuttava. Tukkasotkaparien määrä on pienentynyt seurantajaksolla 76 prosenttia, haapanan puolestaan 58 prosenttia.

"Yksi ratkaisu tähän on lintujen elinympäristöjen laadun parantaminen, johon pyritään esimerkiksi Helmi-ohjelmassa”, Piha sanoo.

Helmi on ympäristöministeriön elinympäristöohjelma, jonka tarkoituksena on vahvistaa luonnon monimuotoisuutta.

Myönteisiäkin esimerkkejä lintukantojen kehittymisestä on. Tutuin lajeista on laulujoutsen, jonka kanta on kasvanut 38 vuoden aikana yli nelinkertaiseksi. Myös kuikkaparien määrä on runsastunut 45 prosentilla viimeisen 10 vuoden aikana.