Teuva ajautui takavuosina tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen. Siitä selvittiin päättäjien hyvällä yhteishengellä, Rami Mattila kertoo. Kuva: Johannes Tervo
Intohimoinen metsänhoitomies valittiin kunnanjohtajaksi: raivaustöissä 70–80 päivänä vuodesta
Äärimmäisen intohimoinen metsänhoitomies Rami Mattila vaihtaa metsätalouden edistämisen kunnanjohtajan tehtäviin, mutta raivaussahasta hän ei luovu millään.TilaajalleTeuva
Rami Mattila on kasvattanut jo parikymmentä vuotta sekametsiä omilla palstoillaan. Kuva: Johannes TervoEteläpohjalainen Teuvan kunta valitsi maaliskuun alussa uudeksi kunnanjohtajakseen ilmajokelaisen Rami Mattilan. Hän oli juuri ehtinyt hyvään vauhtiin uudella urallaan metsätalousinsinöörinä, kun kutsu kävi takaisin kunnallishallintoon.
Metsänhoito on ollut Mattilan intohimon kohde jo vuosikymmeniä. Hän on vaihtanut tilusjärjestelyissä peltoa metsään, ostanut lisää metsiä, hoitanut niitä ja tehnyt metsänhoitokokeiluja.
Harrastuksen vakavuutta kuvaavat Mattilan ulkomaanmatkat. Hän tekee säännöllisesti metsämatkoja, joiden kohteina on kiinnostavia alueita eri puolilta maailmaa.
Viimeisimmän matkan piti suuntautua Uuteen-Seelantiin, mutta hurrikaanin vuoksi päämääräksi vaihtuivat Australia ja Malesia.
”Vietän 70–80 päivää vuodesta raivaussahan puikoissa. Se on myös osa fyysisen kunnon ylläpidon strategiaani.”
Vuosien itsenäisen metsäperehtymisen jälkeen kauppatieteiden maisteri Mattila jäi muutamia vuosia sitten virkavapaalle Ilmajoen kunnan yritysasiamiehen tehtävästä ja hakeutui metsätalousinsinöörin koulutukseen. Hän laati opinnäytetyön metsätilojen arvonmäärityksestä tuulivoima-alueilla.
Äärimmäisen ajankohtainen aihe on poikinut tuoreelle metsätalousinsinöörille lukuisia esitelmöintipyyntöjä. Hän päätyi myös palkkatöihin metsäalalle metsänhoitoyhdistys Lakeuden määräaikaiseksi projektipäälliköksi.
Kun kutsu nyt kävi Teuvan kunnan ruoriin, tyssääkö vauhdilla alkanut metsäammattilaisen ura alkuunsa?
”Metsäalan toimihenkilö- ja asiantuntijatehtäviä en tule jatkossa tekemään, sillä kunnanjohtajan työ on 110-prosenttista hommaa”, Mattila myöntää.
”Metsänhoitoa en silti jätä”, hän vakuuttaa.
”Vietän 70–80 päivää vuodesta raivaussahan puikoissa. Se on myös osa fyysisen kunnon ylläpidon strategiaani.”
Jatkossa Mattilaa nähdään siis vähemmän metsäalan tilaisuuksissa, mutta suuri osa omista metsistä sijaitsee kätevästi synnyinkunnassa Teuvalla, missä tuleva työpaikkakin on. Raivaushommiin voi lähteä vaikka suoraan kunnantalolta.
Toinen merkittävä metsien sijaintipaikkakunta on Leppävirta Pohjois-Savossa.
”Olen ostanut sieltä metsää ja käyn Leppävirralla 2–3 kertaa vuodessa.”
Mattila määrittelee itsensä erittäin aktiiviseksi metsänomistajaksi, jonka tavoitteena on pääoman tuoton maksimointi.
”Mutta pohdiskelen muitakin ulottuvuuksia. Ajatukseni suojelun suhteen ovat muuttuneet viime vuosina. Minulla on jo yksi vapaaehtoisen suojelun kohde ja toinen on tulossa.”
Hänen mielestään suojelu ei ole ristiriidassa taloudellisten ja puuntuotannollisten tavoitteiden kanssa.
”Tavanomaista metsämaata voi käyttää puuntuotantoon, arvokohteita suojeluun. Sen sijaan jatkuvaa kasvatusta en näe keskimäärin järkevänä menetelmänä. Jaksollista kasvatusta on tehtävä tulevaisuudessakin”, hän sanoo.
”Muuten päädytään 1900-luvun alun tilanteeseen, että metsät ovat lumemetsiä ja vajaatuottoisuus on ilmeinen uhka. Suomen ei pidä omilla toimilla tuhota puujalkaansa.”
”Jatkuvaa kasvatusta en näe keskimäärin järkevänä menetelmänä. Jaksollista kasvatusta on tehtävä tulevaisuudessakin.”
Jatkuvan kasvatuksen ohella metsäalan viime vuosien kuuma keskustelunaihe on ollut hiilensidonta. Tähänkin Mattilalla on selvä kanta ja suorastaan käytännön ratkaisuja tarjolla. Julkisuudessa vaaditaan vähän väliä hakkuiden vähentämistä hiilinielujen pelastamiseksi.
Edellinen ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) esitti metsien kiertoaikojen pidentämistä, jotta hakkuut lykkääntyisivät. Mattilan mielestä keskeinen taikasana on lannoitus.
”Sen sijaan, että heikennetään metsien kasvua viivyttämällä hakkuita, voitaisiin lannoituksella lisätä hiilensidontaa ja puuston kasvua. Olen itse lannoittanut puolet omista metsistäni, vaikka ne ovat aika nuoria metsiä. Koen, että lannoitus silti kannattaa.”
Mattila on laskenut, että teoriassa kaikki Suomen kasvihuonekaasujen päästöt voitaisiin kuitata, jos metsät lannoitettaisiin ja puuston kasvu kiihtyisi. Tietenkään kaikkien metsien lannoittaminen ei ole mahdollista, mutta merkittävällä lisälannoituksella saataisiin paljon aikaan.
”Massiivista viestintää ja markkinointia voitaisiin tehdä ja rahoitusta järjestää. Jos metsänomistajat innostuisivat ja näkisivät lannoituksen taloudellisen hyödyn, sivuvaikutuksena saataisiin merkittävä määrä hiilensidontaa.”
Toimistosihteeri Marjo Nevala tervehti tulevaa pomoaan, joka kävi tutustumassa kunnan tiloihin. Kuva: Johannes TervoKiehtovat hiilinielukysymykset jäävät kuitenkin lähikuukausina muiden ratkottaviksi, kun Mattila keskittyy hoitamaan teuvalaisten asioita. Teuva on vajaan 5 000 asukkaan kunta Etelä-Pohjanmaan lounaislaidalla, keskellä maaseutua. Seinäjoelle ja Vaasaan on molempiin matkaa noin 80 kilometriä.
Mattila tuntee läpikotaisin nykyisen asuinkuntansa Ilmajoen, joka sijaitsee Seinäjoen naapurissa. Ero on selvä.
”Täällä Teuvalla väestö vähenee, Ilmajoella se kasvaa.”
Positiivista sen sijaan on, että Teuvalla on korkeampi työpaikkojen omavaraisuusaste. Tämä on seikka, jota Mattila pitää ilman muuta Teuvan vahvuutena.
Kunnassa on paljon pk-yrityksiä, joista useampi on kohtuullisen suuri. Tunnettuja teuvalaisia yrityksiä ovat esimerkiksi Betoniluoma Oy, West Welding Oy ja Nipere Oy.
”Se on kunnallekin turvallinen rakenne, kun ei olla yhden ison työnantajan varassa.”
Juuri elinvoima-asiat innostivat Mattilaa hakemaan kunnanjohtajaksi. Niiden merkitys kasvaa nyt, kun sosiaali- ja terveydenhuolto eivät ole enää kuntien vastuulla.
Mattilan kotitila sijaitsee Kauppilan kylässä. Tilalla asuu hänen äitinsä. Kuva: Johannes TervoSen jälkeen kun Mattila valittiin kunnanjohtajaksi, häneltä on heti kysytty, muuttaako hän Ilmajoelta Teuvalle. Kirjansa hän on luvannut vaihtaa heti ensi vuoden alusta Teuvalle, mutta lasten koulunkäynti pitää perheen yhä Ilmajoella. Kunnanjohtajasta tulee toistaiseksi osa-aikainen teuvalainen.
Hän aikoo ryhtyä uudessa työssään heti miettimään, miten kunnasta tehdään houkutteleva uusille asukkaille. Kunnan vetovoimassa tärkeässä roolissa ovat erilaiset yhdistykset ja vapaaehtoistoiminta, Mattila tuumii.
Teuvalaisilla on lisäksi arvokas energiaässä hihassa. Hiljattain Fingrid ilmoitti, että ruuhka-Suomeen ei riitä sähköä uusille investoinneille.
Teuvalla ei tällaista ongelmaa ole: länsirannikolle on rakennettu roimasti tuulivoimaa. Kärppiön 1000 megawatin sähköasema tarjoaa hyvät mahdollisuudet teollisille investoinneille.
”Suomesta ei saa tulla valtio, joka vie maasta pois halpaa sähköä ja raaka-aineita.”
Rami Mattila
49-vuotias kauppatieteen maisteri, metsätalousinsinööri ja metsänomistaja.
Osti ensimmäisen metsäkiinteistönsä vuonna 1997, kotitilan sukupolvenvaihdos tehtiin 2005.
Virkavapaalla Ilmajoen yritysasiamiehen työstä. Työskentelee metsänhoitoyhdistys Lakeuden projektipäällikkönä ”Elinvoimaa lakeuden metsiin” -hankkeessa.
Valittiin synnyinkuntansa Teuvan kunnanjohtajaksi maaliskuussa.
Harrastaa metsäntutkimusmatkoja maailmalle.
Asuu Ilmajoella, mökkeilee Ruovedellä.
Perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi poikaa.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
