Analyysi: Sopu tuli, saldona 112 kallista päivää ‒ takaako se tehtaiden säilymisen?

Numerosarja 112 sai tänä keväänä uuden merkityksen, joka muistetaan metsäalalla pitkään. Esimerkkinä siitä, mihin ei haluta enää ajautua. Paperiliiton ja UPM:n perjantaina päättyneestä työsopimusmittelöstä onkin vaikea löytää selviä voittajia. Historiallisessa 16 viikkoa kestäneessä työtaistelussa ja tuotannon pysäyttämisessä menetettiin paljon työtunteja, tuotantotonneja ja yhteistä arvostusta.

Aiemmin työntekijöiden uhatessa lakolla, yritysjohto on nopeasti kaivanut julkisuuteen taskustaan luottamuskortin. Kallisarvoisia asiakassuhteita ei pidä vaarantaa. Nyt luottamuspääomasta asiakkaiden suuntaan ei oltu huolissaan koko pitkän sopimusväännön aikana.

Kukaan tuskin uskoi lakkotaistelun alkaessa, että mukaan kuvioon tulisi sota Euroopassa, joka ajaisi pannaan venäläispaperin käytön ja pahentaisi syntynyttä paperipulaa. Samalla sota toi aivan uudenlaisen huolikertoimen niin lukemattomiin yrityksiin, niiden työntekijöille kuin yleensä yhteiskuntaan. Siksi historiallisen pitkä taistelu työehtosopimuksista tuntui monesta entistäkin kummallisemmalta.

Lopulta osapuolet hyväksyivät samat neljä sopimusluonnosta, joita sovittelija tarjosi ennen pääsiäistä. Lisäksi perjantaina hyväksyttiin viides, se vaikein painopapereita koskenut, ja kummatkin osapuolet saattoivat kävellä pystypäin tilanteesta ulos.

Saldona 112 päivän urakasta Paperiliitto maksoi lakkokorvauksia 18 miljoonaa euroa ja lakkolaiset menettivät parisen tonnia kuussa lakkokorvausten ja keskipalkan erotuksena. UPM:n menetyksistä kuullaan jonkinlainen arvio tiistaina tuloskatsauksen yhteydessä, todennäköisesti kuitenkin varsin niukasti.

Tuotannon seisattuminen maksoi kuitenkin myös yhteiskunnalle todennäköisesti satoja miljoonia euroa, kenties enemmänkin. Se on nakertanut verotuloja, hiljentänyt toimintaa satamissa, vähentänyt töitä kuljetusyrityksiltä ja siirtänyt töitä metsissä korjuuketjuilta. Paperi- ja tarrapula ovat heijastuneet monelle alalle aina painotaloihin ja vaikkapa elintarvikkeiden pakkaamiseen asti.

Myös moni puunmyyjä on saattanut sympatiseerata UPM:n sijaan pienemmän osapuolen edustajaa. Aika näyttää kuinka pitkälle muistijälki ulottuu. Todennäköisesti rahan ja tavaran liikkuminen kuitenkin ratkaisevat, asiakasuhteet palautuvat nopeasti liki ennalleen.

Mittelön tuloksena UPM:kin sai läpi haluamiaan joustoja, vaikka tavoitteet 100-159 työtunnin vuosittaisesta ilmaisesta lisäyksestä eivät toteutuneetkaan. Joustojen avulla tuottavuutta toivottavasti saadaan kohennettua ja töitä pidettyä, kenties lisättyäkin joillain tehtailla Suomessa. Monilla aloilla on tehty hyvää tulosta nytkin, ja koneet käynnistyvät vilkkaaseen markkinaan.

Ennen lakon alkamista toimitusjohtaja Jussi Pesonen lupasi, että jos lakolta vältytään, yhtään tehdasta ei Suomessa suljeta uuden sopimuskauden aikana. Nyt sovussa painopapereiden neljällä suomalaistehtaalla työskenteleville luvattiin kahden vuoden palkkatakuu. Positiivinen tulkinta kirjauksesta on, ettei yhtään tehtaista lopetettaisi Suomessa kahteen vuoteen. Negatiivinen, että lopetuksesta taattaisiin työntekijöille palkka kevääseen 2024 asti.

UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos ehätti jo toteamaan, että, tes-ratkaisu parantaa merkittävästi painopaperin tuotannon edellytyksiä Suomessa. Se antaisi viitteitä myönteiseen tulkintaan palkanmaksutakuusta.

Lue myös:

Pääluottamusmiehen mukaan kumpikaan osapuoli ei voittanut UPM:n lakossa ‒ ”Tuleeko tästä Suomen malli? Opittiinko mitään?"

UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos kiittelee: ”Sopimukset ovat järjen voitto ‒ painopaperin tuotannon edellytykset paranevat Suomessa merkittävästi”

UPM ja Paperiliitto ovat hyväksyneet sovittelijan esitykset ‒ lakko UPM:n tehtailla loppuu