Tuomo Vilkkilän harmaasävyinen kuva ”Ajan painon alla taipunut” kertoo vanhasta kelopuusta. Sumuinen järvi luo mystistä tunnelmaa. Kuva: Tuomo Vilkkilä
Metsänomistaja ja luontokuvaaja Tuomo Vilkkilä haluaa kehittyä niin metsätaloudessa kuin kuvaamisessa ‒ perinteisten puulajien lisäksi hän kasvattaa visakoivua ja viljelee pakuria
Tuomo Vilkkilä on saarijärveläisen kaukolämpö- ja vesihuoltoyhtiön toimitusjohtaja ja innokas luontokuvaaja. Halu kehittää ja kehittyä ajavat häntä eteenpäin myös metsätaloudessa.Tilaajalle
Tuomo Vilkkilän valokuvausharrastus alkoi 2000-luvun alussa ja painottui myöhemmin luontokuvaukseen. Kuva: Hanne ManeliusLounaistuuli lietsoo itsensä lähelle myrskylukemia puhaltaessaan Summasjärven selän yli. Haikankärjessä tuuli joutuu nöyrtymään kilpikaarnamäntyjen rintaman edessä.
Tuomo Vilkkilä nostaa kameran silmilleen ja kohdistaa linssin Summasen laineisiin, joiden musteensineä vasten ruskan värjäämät lehdet näyttävät hehkuvan omaa sisäistä valoaan.
Vilkkilä on saarijärveläinen metsänomistaja ja luontokuvaaja, jonka Mannilan männikkö -niminen valokuva voitti viime vuonna Keski-Suomen liiton, Keskisuomalaiset ja Yle Jyväskylän järjestämän Keski-Suomen paras luontokohde -valokuvakilpailun.
Kuvassa sorsapari lipuu peilityynellä Saarijärvellä alkukesän aamu-usvassa. Tunnelmallinen teos oli sekä tuomariston että yleisön mielestä kilpailun paras.
Tuomo Vilkkilä
Ikä: 40
Kotikunta: Saarijärvi
Perhe: uusperhe, jossa vaimo ja neljä lasta
Koulutus: agrologi (YAMK)
Metsät: 43 hehtaaria Saarijärvellä
Harrastukset: luontokuvaus, salibandy, kalastus ja metsästys
Teokset: tulossa runovalokuvakirja yhdessä Minna Savelan kanssa vuonna 2024
Kaikki alkoi digipokkarista
Vilkkilän valokuvausharrastus alkoi 2000-luvun alussa miehen ollessa parikymppinen. Tuolloin hän hankki Canon Ixus -digipokkarin, jolla hän ryhtyi ikuistamaan syntymäpäiviä, kalareissuja ja muita tapahtumia.
”Ensi alkuun se oli dokumentaarista valokuvausta, mutta vähän myöhemmin kiinnostuin myös vanhoista rakennuksista ja maisemista.”
Kipinä luontokuvaukseen syttyi vuonna 2013, jolloin Vapon (nykyään Neova Oy) turvetuotannon tuotantovastaavana työskennellyt Vilkkilä ajoi aamuvarhaisella kohti työmaataan.
”Sumu oli juuri nousemassa, kun ohitin suon, jolla kasvoi vääntynyt puunkarahka.”
Suon, sumun ja karahkan muodostama kokonaisuus puhutteli miestä niin paljon, että hänen oli pysäytettävä auto tienvarteen.
”Se oli ensimmäinen onnistunut maisemakuvani. Teetin siitä canvastaulun.”
Kun sää on kohdallaan
Instagram-tilillään Tuomo Vilkkilä tuo luontoa esiin monin eri tavoin. Perinteisessä maisemakuvassa kuminapelto odottaa lähestyvän ukkosrintaman edessä. Yksityiskohta paljastaa pienet sydämet lupiininsilmussa. Mustavalkokuvassa pikkulintu päivystää oksallaan sakeassa räntäsateessa. Ruostesiiven karvainen toukka taittaa taivaltaan keväthangella.
”Tyylini taipuu taidevalokuvauksen suuntaan, mutta olen aina ollut kiinnostunut kuvaustekniikoista, ja moni aihe kiehtoo minua.”
Kuvausreissuille Vilkkilä pyrkii suuntaamaan silloin, kun sää ja olosuhteet luovat puitteet onnistuneelle kuvalle. Auringonnousut ja -laskut sekä sumu saavat hänen tarttumaan kameraan.
”Työssäkäyvän perheenisän aika on kortilla, joten peruskirkkaana päivänä en lähde kuvaamaan.”
Kuvassa ”Kultainen hetki” aamunhetki piirtyy ruskan värjäämiin puihin Saarijärven Haikankärjessä syksyllä 2021. Kuva: Tuomo VilkkiläTervaleppää ja lehtikuusta
Tuomo Vilkkilän kotitila sijaitsee Saarijärven Mahlun kylällä ja siirtyi hänen omistukseensa sukupolvenvaihdoksessa vuonna 2016. Tilaan kuuluu 12,5 hehtaaria peltoa, jotka ovat nurmiviljelyssä, sekä 43 hehtaaria metsää.
”Metsiä pyrin hoitamaan mahdollisimman paljon itse. Joskus toivon, että saisinpa viettää kolme viikkoa vuodesta metsässä, niin ehtisin hoitaa ajan tasalle raivuut ja muut hoitotyöt”, Vilkkilä naurahtaa.
Omana työnään hän tekee istutukset, taimikoiden heinäykset sekä raivaukset, mutta tätä isommat työt on hänen mielestään käytännöllisempää teettää ulkopuolisella.
Jos Vilkkilää valokuvaajana ajavat eteenpäin halu kehittää ja kehittyä, sama tarve uudistumiseen näkyy myös hänen metsätaloudessaan.
Perinteisten pääpuulajien lisäksi kotitilan mailla kasvaa esimerkiksi lehtikuusta, visakoivua ja tervaleppää. Lisäksi hän viljelee puolisonsa Hanna Lampinen-Vilkkilän kanssa pakuria noin puolen hehtaarin alalla puolison omistamalla metsätilalla.
”Ymppäsimme ensimmäiset rungot kolme kesää sitten, ja ensimmäiset merkit pakurikasvaimista alkavat nyt näkyä.”
Vilkkilän suosikkikuvauspaikkoja ovat Pyhä-Häkin kansallispuisto, Kulhan luonnonsuojelualue ja Summassaaren Haikankärki. Kuva: Hanne ManeliusDesigntuotteita visakoivusta
Visakoivua kasvattavat myös Tuomo Vilkkilän appivanhemmat omalla metsätilallaan. Appivanhempien visakoivuja Vilkkilä on yhdessä puolisonsa kanssa jalostanut erilaisiksi designtuotteiksi.
”Perustimme Wilawood Oy:n vuonna 2018 käytännön tarpeesta, sillä pieniläpimittaiselle visakoivulle löytyi heikosti ostajia.”
Wilawoodin tuotteet otettiin ensimmäisillä joulumarkkinoilla hyvin vastaan. Sen jälkeen iski korona, ja pari vuotta myöhemmin syttyi sota. Tällä hetkellä Wilawood on laitettu mietintämyssyyn, ja Vilkkilä puolisoineen harkitsee, miten jatkaa yritystoimintaa.
”Jo alusta lähtien haasteena oli löytää sellaisia puuseppiä, jotka pystyisivät tekemään alihankintana tuotteitamme, joiden raaka-aineet poikkeavat normaalista rautakaupan sahatavarasta.”
Paikallista lämpöenergiaa
Yhdeksän viime vuotta Vilkkilä on työskennellyt Saarijärven kaupungin lämmöntuotannosta vastaavan Saarijärven Kaukolämpö Oy:n toimitusjohtajana.
Yhtiö käyttää raaka-aineenaan metsähaketta ja turvetta, jotka se hankkii paikallisilta yrittäjiltä.
”Hakkeet tulevat meille 30 kilometrin säteeltä ja turve korkeintaan 60 kilometrin säteeltä.”
Pyrkimys tuottaa lähienergiaa on tietoinen valinta. Ennen Venäjän hyökkäyssotaa Vilkkilän työsähköpostiin saattoi tulla tarjouksia virolaisilta hakeyrittäjiltä. Niihin ei kuitenkaan koskaan tartuttu.
”Haluamme tukea paikallista yrittäjyyttä.”
Puuraaka-aineen Saarijärven Kaukolämpö ostaa karsittuna rankana.
”Pieni laitos on ronkeli raaka-aineen suhteen. Puun ongelma on se, että kuormakohtainen laatu heittelee. Tällöin myös prosessihäiriöiden riski kasvaa etenkin talven pakkasilla.”
Energiapuun saatavuus voi tulevana talvena olla haaste, Vilkkilä arvioi. ”Jo nyt osalla laitoksista on pulaa puuraaka-aineesta.” Kuva: Hanne ManeliusPuuraaka-aineesta on pulaa
Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan energiapuulla käytiin tämän vuoden toisella neljänneksellä kauppaa yhteensä 1,6 miljoonan kuutiometrin edestä. Vuoden takaisesta määrä kasvoi 57 prosenttia. Myös energiapuusta maksettava hinta jatkoi nousuaan.
Energiapuuta tarvitaan, sillä Ukrainan sodan myötä puun tuonti Venäjältä on tyrehtynyt ja samaan aikaan turpeen energiakäyttö vähentynyt.
”Puuraaka-aineesta on pulaa. Osa Itä-Suomen lämpölaitoksista joutuu hankkimaan energiapuuta Keski-Suomesta saakka”, Vilkkilä kertoo.
Saarijärven Kaukolämpö Oy:n puuraaka-aineen saanti on toistaiseksi turvattu. Yhtiön sopimus Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen kanssa jatkuu vielä nyt alkaneen lämmityskauden ja mahdollisen optiovuoden. Suurempi ongelma on hinta.
”Sodan seurauksena Saarijärven Kaukolämpö Oy:n käyttämän metsähakkeen hinta on kallistunut kolmanneksen.”
Alkanut talvi mietityttää
Vilkkilä ei näe tilanteelle nopeaa ratkaisua vaan arvelee energiapuun saatavuushaasteiden jatkuvan tulevaisuudessakin.
Alkanut talvi saa toimitusjohtajan mietteliääksi.
”Viime talvi oli onneksi leuto, mutta entä jos parinkymmenen asteen pakkaset jatkuvat kolme viikkoa? Se tietäisi ongelmia monelle lämpölaitokselle.”
”Ja koska puun saatavuudessa on jo nyt haasteita, silloin oltaisiin öljyn ja kivihiilen varassa.”
Vilkkilän näkemys on, että turpeen alasajo toteutettiin turhan nopealla aikataululla tilanteessa, jossa korvaavia vaihtoehtoja ei vielä ollut tarjolla.
”Mekin olemme tutkineet laajasti eri vaihtoehtoja, kuten geotermistä maalämpöä ja erilaisia lämpöpumppuratkaisuja. Ne ovat kuitenkin olleet taloudellisesti tehottomia, emmekä halua lämmön hintaan isoja korotuksia. Lämpölaitokset ovat kalliita investointeja. Järkevää olisi ollut ajaa olemassa olevat turvesuot ja lämpölaitokset loppuun.”
Vilkkilän haaveissa on päästä Posion Riisitunturille kuvaamaan tykkylumipuita. ”Kaamoksen aikaan ne näyttävät hienoilta.” Kuva: Hanne ManeliusRevontulien vuoksi
Kello lähenee neljää iltapäivällä, ja perheenisän on jouduttava hakemaan kuopus päiväkodista. Vilkkilä selaa ottamansa kuvat nopeasti läpi kameran näytöllä ennen kuin pakkaa kameran laukkuunsa. Kuvien viimeistely tapahtuu kotona tietokoneen ääressä.
”Joskus kuvaa käsitellessä tulee tunne, että tästä tasosta en enää pysty parantamaan. Ja sitten kuitenkin pystyy. Sen se kuitenkin vaatii, että kuvaamaan on lähdettävä vastakin.”
Haastattelua edeltäneellä viikolla Vilkkilä souti Lannevedelle saadakseen tallennettua revontulet, mutta kun hän pääsi selälle, sää pilvistyi.
”Vaikka tässä iässä ei muuten enää tahdo valvoa myöhään, revontulien vuoksi olen valmis sen tekemään.”
Tuomon luontokuvausvinkit
1. Ota aikaa kuvaamiseen, sillä luontokuvaus vaatii kärsivällisyyttä. Opi tuntemaan kohteesi.
2. Kiinnitä huomiota säähän, valon suuntaan ja valo-olosuhteisiin. Kokeile kuvata varhain aamulla tai myöhään illalla, jolloin valo on pehmeää.
3. Ota useita kuvia eri kulmista ja eri valotuksilla.
4. Kuvan taitavalla rajaamisella voit korostaa viestiäsi.
5. Käytä jalustaa, jolloin voit kuvata myös hämärässä esimerkiksi revontulia.
Vilkkilän kuvia:
- vtphotoart.com
- Instagram: @tuomovilkkilaphotography
- FB: facebook.com/tuomovilkkilaphotoart
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2023.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
