Kasvitieteen oppikirjat menevät uusiksi: Suomalaisjohtoiset tutkimusryhmät ratkaisivat 150 vuotta kestäneen kiistan kasvien paksuuskasvusta

Kaksi suomalaisjohtoista tutkimusryhmää on ratkaissut 150 vuotta jatkuneen kiistan kasvien paksuuskasvusta. Helsingin ja Cambridgen yliopiston kasvitieteilijät ovat tunnistaneet kasvien paksuuskasvun tärkeimmät säätelyverkostot, mikä voi tutkijoiden mukaan auttaa viljelemään entistä tuottoisampia juuressatoja ja nopeuttamaan puiden kasvua.

Asiasta kertovan Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan uuden tutkimustulokset johtavat siihen, että kasvitieteen oppikirjat on kirjoitettava uusiksi. Kirjoissa uusiksi menevät kuvaukset kasvien kahden johtosolukkotyypin nilan ja ksyleemin synnystä, eriytymisestä ja kasvusta. Ksyleemi eli puuaines kuljettaa vettä ja nila ravinteita.

Puiden jopa satojen vuosien elinkaari ei perustu pituus- vaan paksuuskasvuun eli rungon paksuuntumiseen. Kasvien ja puiden paksuuskasvu kestää usein koko niiden eliniän.

Kasvien ulkokuoren alla sijaitseva ohut solukerros, jälsi, tekee kasveista tukevampia ja tuottaa jokapäiväisten hyödykkeiden raaka-aineita, kuten puuta ja korkkia. Jälsi tuottaa erikoistuneita johtosolukkoja, jotka kuljettavat vettä ja ravinteita kasvin eri osiin.

Jälsi on puiden lisäksi vastuussa nauriin, porkkanan ja perunan sekä muiden juuri- ja mukulakasvien kasvusta.

Ennen kuin paksuuskasvu alkaa, juuren ja verson kärjessä olevan puuaineksen ja nilan väliin muodostuu ohut kasvusolukkokerros nimeltään esijälsi. Se havaittiin ensimmäisen kerran jo 1800-luvulla, mutta mekanismia, jolla esijälsi tuottaa kahdenlaisia johtojännesoluja ja kehittyy lopulta jälleksi, ei vielä tuolloin ymmärretty.

Kahden ryhmän tutkimustulokset on julkaistu Nature-tiedelehdessä. Niihin pääset tutustumaan tästä ja tästä.