Korkean suojeluarvon karttojen salailu mutkistaa metsätilakauppaa – ostajan ja myyjän oikeusturvasta huolestunut kiinteistönvälittäjä valitti aville: "Välittäjä ei voi tietää, onko kyseessä oikeasti HCV-kohde"

Metsäsertifiointijärjestelmä FSC:hen liittyvien HCV-karttojen salaaminen on ristiriidassa välityslainsäädännön kanssa, esittää padasjokelainen kiinteistönvälittäjä Jussi Salomäki.

Korkean suojeluarvon alueet (HCV) heikentävät metsätilakaupoissa sekä myyjän että ostajan oikeusturvaa.

Metsäteollisuus ry ja Sahateollisuus ry teettivät vuonna 2019 puunostajien käyttöön kartat mahdollisista korkean suojeluarvon alueista.

Välitysliikkeillä tulisi olla Salomäen mielestä yhtäläinen oikeus suojelutiedon jakamiseen ostajille. Tällä hetkellä välitysliikkeet ovat epätasa-arvoisessa asemassa, sillä kartat ovat vain puuta ostavien välittäjien, kuten metsänhoitoyhdistysten, käytössä.

"HCV-tiedon ei tarvitse olla julkista, mutta sen tulisi olla helposti metsätilan myyjän, välittäjän ja ostajan saatavilla", Salomäki sanoo.

Helmikuussa Salomäki lähetti kaksi HCV-tietoon liittyvää selvityspyyntöä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle (avi).

Hän kysyi, voiko viranomainen vaatia puuta ostavaa teollisuutta jakamaan HCV-kartat välitysliikkeille. Toisessa pyynnössään Salomäki tiedusteli, miten HCV-tietoa tulisi käsitellä kohteen markkinoinnissa.

Pitääkö esimerkiksi myynti-ilmoituksessa mainita mahdollisista hakkuurajoituksista, jos tiedon haltija on kieltänyt sen käytön kohteen markkinoinnissa?

Salomäki kertoo saaneensa toissa viikolla avilta vastauksen, jossa se pyysi esimerkkitapausta. Välityslakiin avi ei vielä ottanut kantaa.

Toissa viikolla Salomäki toimitti esimerkin metsätilakaupasta, jonka HCV-leima torppasi.

Pohjois-Karjalassa sijainneella 15 hehtaarin runsaspuustoisella kohteella ei ollut avoimen metsävaratiedon perusteella metsälakikohteita tai muita suojelumerkintöjä.

Tarjouksen tehnyt yhteismetsä sai kuitenkin tietää puukauppatarjouksen yhteydessä, että noin puolet tilasta oli merkitty HCV-alueeksi.

"Tieto tuli yllätyksenä myös myyjälle ja välittäjälle. Maastotarkastus ei onnistunut lumen vuoksi, joten ostaja perääntyi."

Tilanne ratkesi lopulta onnellisesti, kun palsta saatiin myytyä samaan hintaan suojelujärjestölle.

Viime syksynä julkaistun tutkimuksen mukaan HCV-karttojen pohjana käytetyt arviot lahopuusta ovat heikolla pohjalla.

Salomäki ei ota kantaa karttojen laatuun, mutta ihmettelee, miten kiinteistön arvoa alentavan HCV-leiman saa lyödä tilalle maanomistajaa kuulematta. "Jos hinta tippuu, niin pitäisi saada korvauksia."

HCV-kohteita voi tarjota vapaaehtoiseen suojeluun esimerkiksi Metso-ohjelman kautta.

Sen haasteena on määrärahojen rajallisuus. "Pelkästään Pohjois-Karjalassa on pitkä jono odottamassa rahoitusta."

Salomäki sanoo ymmärtävänsä, että FSC:stä riippuvaisen teollisuuden on pakko osoittaa kontrolloidun puun hankinnan kestävyys jollain tapaa.

"En kaipaa syyllisiä vaan avointa rajapintaa ja karttoja. On löydyttävä joku ratkaisu, millä vähintään välitysliikkeet saavat tiedot HCV-alueista."

Kiinteistökaupassa myyjä vastaa lähtökohtaisesti virheistä. Jos HCV-tietoa ei ole saatavilla, voiko myyjää silloin syytää?

Puunostajat ovat vedonneet siihen, että kartat näyttävät vain mahdolliset suojelukohteet, jotka tulee tarkistaa aina maastossa ennen puukauppaa.

"Kiinteistökaupassa ehdotus on yhtä kuin potentiaalinen arvonalennus", Salomäki muistuttaa.

Jos kohteella on epäily HCV-alueesta, tulisi metsänomistajalla tai välittäjällä olla mahdollisuus luotettavan luontokartoituksen teettämiseen.

"Tällaista ei kuitenkaan ole, koska kartat ovat salaisia. Myös leiman aiheettomaksi osoittaminen on ulkopuolisena vaikeaa."

Parhaimmillaan oikea HCV-merkintä ohjaa suojeluun sopivia metsiä metsätalouskäytön ulkopuolelle.

"En lähtisi romuttamaan nykyistä systeemiä, mutta se kääntyy helposti itseään vastaan salailulla. Olisi hienoa pystyä markkinoimaan tiloja myös luontokohteina. HCV voi olla myyntivaltti niille, jotka sellaisia etsivät."

Salomäki työskentelee kahden muun kiinteistönvälittäjän kanssa Ostametsää.fi-ketjussa. Tilakauppoja on kertynyt satakunta vajaassa kahdessa vuodessa.

Salomäen mukaan myyntiin tulevalla metsätilalla käydään aina kahdesti. Ensimmäisellä kertaa kohde rajataan, toisella tehdään metsäarvio.

Kauppakirjaan voi lisätä vastuurajoituslausekkeen. Yksi esimerkki on maannousema. Tällöin kauppakirjassa mainitaan yksilöidysti, että ostaja on tietoinen juurikäävän aiheuttamasta metsätuhoriskistä.

Mahdollisen HCV-alueen kirjaaminen varmuuden vuoksi kauppakirjaan ei ole kuitenkaan Salomäen mukaan kestävä ratkaisu.

"Välittäjä ei voi tietää sitä, onko kyseessä oikeasti HCV-kohde. Ja jos onkin, vaikuttaako se hakkuisiin?"

Lue myös:

HCV-kartat ovat riski metsäomaisuuden arvolle

• Korkean suojeluarvon aluieet kuuluvat metsäsertifiointijärjestelmä FSC:hen.
• Lyhenne HCV tulee englannin kielen sanoista high conservation value eli korkea suojeluarvo.
• Metsäteollisuus ry ja Sahateollisuus ry laativat keväällä 2019 puunostajien käyttöön kartat mahdollisista korkean suojeluarvon alueista.
• FSC-sertifoidun puun saatavuus on rajallinen. Puuta ostava teollisuus käyttää tuotteisiinsa siksi myös kontrolloitua puuta.
• Kontrolloitua puuta hankitaan metsistä, jotka eivät ole FSC-sertifioituja.
• FSC-sertifiointi edellyttää, että HCV-kohteita ei vaaranneta kontrolloidun puun hankinnassa.