Aarre: Hiihtovaellus muuttui ankaraksi selviytymiskamppailuksi, kun paleltuminen oli koitua Peltoloiden kohtaloksi: ”Jälkeenpäin ei ole jossiteltu”
Luonto tarjoaa rauhaa, mutta joskus se myös haastaa rajusti. Entisten kilpasuunnistajien Liisa ja Tuomo Peltolan hiihtovaellus Kilpisjärven tuntureilla kääntyi dramaattiseksi.
Liisa ja Tuomo Peltola viihtyvät keskenään niin kotona, metsässä kuin vaellusreissuillakin. Kuva: Vesa-Matti VääräSuunnistuksen maailmanmestari Liisa Peltola, tuolloin nimeltään Veijalainen, oli aikansa urheilujulkkis. Hänen tavaramerkkejään olivat juostessa puolelta toiselle keikkuva vaalea letti ja analyyttinen, hieman ujo puhetapa.
Myös Liisan puolisolla, Tuomo Peltolalla on takanaan menestyksekäs suunnistusura, mutta suuren yleisön tietoisuuteen hän tuli vasta kolme vuotta sitten pariskunnan dramaattisen hiihtovaellustarinan kautta.
Liisa Peltolan huippusaavutus suunnistusuralla oli henkilökohtainen maailmanmestaruus Skotlannissa vuonna 1976. Sen lisäksi hän on voittanut yksilömatkoilla kaksi MM-hopeaa ja viestijoukkueessa kolme MM-kultaa ja yhden MM-hopean. Tuomo Peltola on kolminkertainen Jukolan viestin voittaja, jolla on myös useita Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuksia viesteissä. Tuomo on piirtänyt elämänsä aikana yli 20 suunnistuskarttaa ja ollut järjestämässä lukuisia isoja ja pienempiä suunnistuskilpailuja.
Pariskunnan neljän vuoden takaisesta hiihtovaelluksesta Käsivarren erämaassa Suomen ja Norjan rajalla tuli selviytymiskamppailu ankarissa luonnonoloissa, kun maaliskuun lopun keväinen auringonpaiste muuttui hetkessä lumimyrskyksi. Määränpäänä ollutta Lossujärven autiotupaa ei löytynytkään, vaikka matkaa sinne oli maantieltä vain kymmenen kilometriä.
Myrskyn tuivertaessa hiihtäjät joutuivat yöpymään kaksi yötä lumikuopassa. Ruoka, juoma ja Tuomon voimat kävivät vähiin. Kolmannen päivän iltana Tuomo jäi makuupussissa odottamaan, kun Liisa jatkoi kämpän etsimistä. Illan hämärtyessä Liisa ei löytänyt takaisin miehensä luo. Lämpimänä pysyäkseen hän jatkoi hiihtämistä läpi yön ja oli varma, että Tuomo kyllä pärjää.
Seuraavana aamuna maisema oli jälleen kirkas. Parin tunnin hiihtämisen jälkeen Liisa osui Lossujärven porokämpälle. Samassa pihaan ajoi moottorikelkallaan norjalainen poromies Ole-Thomas Baal. Baal seurasi Liisan jättämää latu-uraa ja löysi Tuomon tajuttomana ja pahasti kylmettyneenä. Kun Tromssan sairaalan pelastushelikopteri haki Tuomon erämaasta, hänen ruumiinlämpönsä oli vain 22 astetta. Jaloissa ja käsissä oli pahoja paleltumia, suolistossa ja munuaisissa vajaatoimintaa.
Tuomo leikattiin Tromssan sairaalassa, josta hänet lennätettiin muutaman päivän päästä Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Sairaalahoito jatkui kuukauden ajan, ja toukokuussa Tuomolla oli jo kova hinku takaisin metsään.
Ankaran retken saldona oli neljä ja puoli menetettyä varvasta sekä lyhentyneet ohut- ja paksusuoli. Neljän vuoden jälkeen vakavasta paleltumisesta muistuttavat huonosti lämpötilan muutoksia tuntevat, voimattomat ja aamuöisin särkevät jalkaterät.
Jälkeenpäin Peltolat eivät ole jossitelleet tapahtumien kulkua. Mennyt on mennyttä ja elämä jatkuu.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
