Suomessa on jäljellä 800 katolisen ajan puuveistosta, joiden materiaaleja ja reittejä tutkimushankkeessa selvitetään. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Arkeologian professori arvioi, että keskiajalla Suomessa oli taitavia käsityöläisiä, joiden veistotaito vastasi keskieurooppalaisia mestareita
Arkeologian professori Visa Immonen johtaa poikkitieteellistä Muutoksen veistäjät -tutkimushanketta puun käytöstä keskiajan Suomessa.Tilaajalle
Turun tuomiokirkkomuseon esineet kertovat Suomen kirkon historiaa siitä lähtien, kun kristinusko tuli Suomeen. Esimerkiksi koukkunsa menettänyt piispansauva on 1300-luvulta.
Kiinnostavaa on se, että sauvan silkkipäällinen ja puinen sisus eivät ole samanikäiset. Tekstiilit ovat olleet harvinaisia ja arvokkaita, ja niinpä silkkipäällys on joskus 1600-luvulla saanut uuden puisen sisäosan.
Katolisen ajan piispansauva on säilynyt Turun tuomiokirkon sakaristossa, jossa se on saanut olla käyttämättömänä rauhassa.
”Pohjoismaissa on säilynyt laajasti katolisen ajan esineistöä, koska luterilaisuus ei suhtautunut niihin yhtä ankarasti kuin esimerkiksi kalvinismi. Täällä vanhat esineet siirrettiin syrjään eikä tuhottu kuten Keski-Euroopan maissa”, kertoo Turun yliopiston arkeologian professori Visa Immonen.
Suuri osa kirkkoaarteista tuli lahjoituksina. Kirkkoa ikään kuin sponsoroitiin: kun varakas kansalainen lahjoitti kirkolle jotakin, hän sai samalla näkyvyyttä.
Tuomiokirkkomuseo on ollut Visa Immosen työmaata jo pitkään. Vuonna 2018 Immosen johtama tutkimusryhmä sai Suomen Akatemian rahoituksen tutkimushankkeelle, jossa tutkitaan puun käyttöä ja merkityksiä 1100–1600-lukujen Suomessa. Muutoksen veistäjät -hankkeessa on mukana arkeologeja, historioitsijoita, taidehistorioitsijoita ja kasvitieteilijöitä.
Aihe vaihtui kullasta puuhun
Arkinen, katoavainen puu ei ole jättänyt paljon jälkiä itsestään. Aivan toisentyyppistä materiaalia Visa Immonen tutki väitöksessään, joka käsitteli Suomen kultaseppälaitosta keskiajalla.
”Pystyin väitöstutkimuksessani todistamaan, että Suomessa tuotettiin aivan yhtä korkealaatuisia ylellisyysesineitä kuin Keski-Euroopassa. Eliitti oli tuolloinkin kansainvälistä, eikä huonompi laatu olisi kelvannut.”
Sama hypoteesi on mukana Muutoksen veistäjät -hankkeessa. Immonen arvioi, että keskiajan Suomessa on ollut taitavia käsityöläisiä, joiden veistotaito on vastannut keskieurooppalaisia mestareita. Ilmeisesti puuta on myös tuotu materiaalina Suomeen ja työstetty täällä.
Suomi on ehkä ollut merkittävässä asemassa puuesineiden viejänä. Vakka-Suomi-nimityksen on katsottu viittaavan puutuotteiden valmistukseen. Muutoksen veistäjissä tutkitaan, löytyykö viitteitä siitä, että puuesineitä olisi viety Suomesta jo keskiajalla. Tässä apuna ovat tulliluettelot, joita on säilynyt Itämeren etelärannan kauppakeskuksissa, Lyypekissä ja Danzigissa eli nykyisestä Gdanskissa.
Hankkeessa myös halutaan selvittää, millaisia metsiä Turun ympärillä kasvoi ennen kuin ne kaadettiin käyttöpuuksi.
”1800-luvun valokuvissa Turkua ympäröivät kukkulat on jo parturoitu paljaiksi. Kasvien makrofossiilien eli maaperässä säilyneiden osien, kuten siementen ja siitepölyn, avulla voidaan selvittää, mitä puulajeja kaupungissa on aikoinaan ollut saatavilla.”
Tammi oli keskiajalla merkittävä puutuotteiden materiaali. Tämä tammi kasvaa Turun Ruissalossa. Kuva: Vesa-Matti VääräPyhimyspatsaat olivat värikkäitä
Hankkeen yksi tutkimushaara käsittelee keskiaikaisten kirkkojen pyhimyspatsaita. Myös niitä on säilynyt hyvin nimenomaan Suomessa – kokonaista 800.
”Kasvitieteilijän avulla pystymme selvittämään, mitä puulajeja patsaissa on käytetty ja onko niihin valittu paikallisia puulajeja vai onko ne valmistettu täällä tuontipuusta.”
Vanhimmat patsaat ovat tuontitavaraa 1200- ja 1300-luvuilta. Niitä on tuotu Suomeen Saksasta ja Baltiasta. 1400-luvun patsaat ovat jo enimmäkseen kotimaista tuotantoa. ”Kesti siis pari vuosisataa, ennen kuin täällä kehittyivät käsityöläisperinteet ja taito tehdä yhtä laadukkaita veistoksia.”
Keskiaikaisten puuveistosten tekijät ovat suosineet helposti työstettäviä puulajeja kuten lehmusta. Paljon käytettyä tammea kasvaa Suomessa, mutta sitä tiedetään myös tuodun. Koivua on käytetty jonkin verran, mäntyä ei, koska se halkeilee kuivuessaan. Puupatsaat olivat alttiita materiaalin elämiselle, joten niistä oli järkevää tehdä onttoja.
Puuta on käytetty myös muihin kirkollisiin esineisiin. Puinen, soikeanpyöreä astia on maalattu punaiseksi ja istutettu kullattuihin kuparikehyksiin. Siinä on ilmeisesti säilytetty pyhäinjäännöksiä. Esineessä on kiinnostavaa sen jäljittelevä luonne.
”Punaisella värillä ja muodolla on jäljitelty kookosta, joka oli harvinaisuutensa vuoksi hyvin arvostettu materiaali”, Immonen kertoo.
Miellämme helposti, että esimerkiksi pyhimyspatsaat ovat olleet paljasta puupintaa. Nykydesigneri ehkä toteuttaisikin ne maalaamatta, mutta ei keskiaikainen veistäjä.
”Patsaat ovat olleet hyvin värikkäitä, jopa räikeitä. Puupinta pyrittiin peittämään ja maalaamaan esine koristeelliseksi.”
Patsaat edustivat kirkossa pyhimystä, mikä tarkoitti, että niihin suhtauduttiin kuin ihmisiin. Patsaita jopa vaatetettiin, ja Neitsyt Marian hiuksissa saattoi olla koruja.
Puusta veistettyjä vaakunasauvoja käytettiin juhlakulkueissa ja säilytettiin kirkoissa. Kuva: Vesa-Matti VääräSuomen ensimmäinen tuohikirje
Muutoksen veistäjät -hankkeessa ovat mukana käytännössä kaikki suomalaiset keskiajan esinekulttuurin tutkijat.
Suomen vanhoja puuesineitä on tutkittu arkeologiassa vain vähän. Kirkkoinstituution säilyttämät esineet ovat olleet merkittäviä tutkimuskohteita. Arkiset puuesineet on kulutettu loppuun, heitetty pois ja korvattu uusilla. Toisaalta 1980-luvulla aloitetuissa Turun kaupunkikaivauksissa on löydetty melko paljon keskiaikaisia puuesineitä.
”Turussa maaperä on joen vuoksi kostea ja hapeton, ja siksi puuesineet ovat säilyneet. Loppuun käytettyjä puuesineitä on käytetty esimerkiksi kaduilla ja pihoilla kuivikkeena”, Immonen selittää.
Turun kaupunkilöydöissä on esimerkiksi puuastioita ja huonekalujen osia. Tutkijoiden haasteena on konservoida löydöt niin, että ne säilyvät museo-olosuhteissa.
Yksi mielenkiintoinen löytö on Turun ja Suomen ensimmäinen tuohikirje. Löytäjä on Immosen kollega Janne Harjula, eikä Immonenkaan vielä tiedä kirjeen sisältöä. Tuohirulla löytyi keskiaikaisen katedraalikoulun läheltä, ja veikkaus on nyt se, että kirjeen teksti liittyy koulun toimintaan.
Keskiaikaista puurakennuskantaa on Suomessa jäljellä yksi ainoa rakennus, Pyhän Henrikin saarnahuoneeksi kutsuttu aitta Kokemäellä.
Monen vanhan kivikirkon paikalla on kuitenkin aikoinaan ollut puukirkko, joka on ehkä palanut, ehkä muusta syystä korvattu kivisellä. Myös Turun tuomiokirkko oli vihkimisensä aikaan vielä puukirkko.
”Puulla ja kivellä ei ole rakennusmateriaalina ollut arvostuseroa. Enemmän on ollut kyse käytännön ratkaisuista”, Visa Immonen sanoo.
Arkeologiaa suorana lähetyksenä
Esinetutkimus, ihmisen suhde esineisiin eri aikoina, on Visa Immosen ominta alaa. Hän on kartuttanut osaamistaan muun muassa Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa. Ennen Turun professuuria hän työskenteli Helsingin yliopistossa kulttuuriperinnön tutkimuksen apulaisprofessorina.
Arkeologia ei ollut ainoa uravaihtoehto, kun nuori Immonen tutki yliopiston esitettä ja ilmoittautui pääsykokeisiin.
”En ole niitä, jotka ovat lapsena saaneet kipinän arkeologiaan Indiana Jones -elokuvista. Oppiaine olisi voinut olla myös historia tai filosofia, mutta tutkijana olen aina halunnut työskennellä.”
Arkeologian oppiaine on pieni ja tiivis yhteisö, jossa on pari-kolmekymmentä aktiivista opiskelijaa ja hyvät kahvihuonekeskustelut. Professorin työ sisältää paljon hallintoa ja jonkin verran opetusta, se on ”kulttuurituottajan työtä”, kuten Immonen luonnehtii.
”Yritän rajata aikaa myös tutkimukselle. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että teen tutkimusta viikonloppuisin ja kesälomilla.”
Immonen pyrkii kuitenkin rajaamaan viikosta edes yhden päivän, jolloin ei tee työtä. Silloin on taideharrastuksen vuoro. ”Käyn taidegallerioissa, seuraan nykytanssia ja olen intohimoinen elokuvien katsoja.”
Humanistinen tutkimus kiinnostaa yleisöä. Muutoksen veistäjissä halutaan vastata tähän kiinnostukseen ja viestiä aktiivisesti ulospäin. Siitä seuraa professori Immoselle lisää tuottajan töitä.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/2019.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
