Koko kylä kohahti, kun kontio kellistyi

Ohton ottajat ja karhunkaatajat ovat olleet suomalaisten metsästäjien aatelia. Karhu on ollut sekä himotuin saalis että pelätyin metsän eläin menneinä vuosikymmeninä ja -satoina.

Pyyntimiehestä tuli saamamies vasta sen jälkeen, kun hän oli kellistänyt kontion. Pentti H. Tikkasen Karhunkaatajia ja erämiehiä -kirjassa todetaan, että karhun kellistäminen on aina ollut teko, josta kylä kohahti.

Tämä ajatusmaailma on porautunut päähäni niin tiivisti, että en ole koskaan kuvitellutkaan ilmoittautuvani karhupassiin.

Joka syksy tulee metsästysseuran sihteeriltä sähköpostiviesti, jossa ilmoitetaan missä pitää kokoontua, jos mielii osallistua karhunmetsästykseen. Ja joka syksy mietin, että en ole riittävän kylmäpäinen ja hyvä ampumaan, jotta pärjäisin tilanteessa kuin tilanteessa karhumetsällä.

Pääsen kuitenkin työn puolesta osallistumaan karhunmetsästyksen avauspäivän tunnelmiin. Lähdin viime torstaina juttukeikalle karhujahtiin aamuyön tunteina odottavalla mielellä.

Noin 15 kilometrin päässä kotoa oli kantatien varressa kyltti ”karhunmetsästys käynnissä.” Miten voikaan ihminen innostua pelkästä kyltistä? Kyltti sekä nosti tunnelmaa että ilahdutti, sillä se viesti vastuullisesta metsästyksestä.

Yllätinkin itseni torstaina pohtimasta ensimmäistä kertaa, että ehkä se karhupassiin asteleminen ei olekaan aivan mahdoton ajatus.

Syynä lennokkaisiin ajatuksiin lienee se joukkohurmoksellinen tunnelma, joka liittyy päivämäärään 20.8. ja vastannee joulun ja juhannuksen viettämistä samana päivänä.

Pyyntimies tai saamamies, hurmoksella tai ilman, jokaisen metsästäjän olisi syytä välttää muiden metsästäjien luokittelua. Omaan tekemiseen liittyvät ”rankingit” ovat jokaisen oma asia.

Älä mittaroi saalismääriä tai arvota toisten tekemisiä. Saama- ja pyyntimiehiä voi lokeroida pienellä tutulla porukalla huumorimielellä, ei julkisesti.

Pääasia, että on mukana ja yrittää, on kulahtanut klisee mutta niin totta. Mitä enemmän yhteiskunnassa on metsästystä harrastavia, sitä enemmän myös muilla ihmisillä on yhteyksiä metsästäjiin ja he saavat tietoa harrastuksesta.

Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja.

Ja joka syksy mietin, että en ole riittävän kylmäpäinen ja hyvä ampumaan.