

Paksua tykkylunta oksillaan kantava vitivalkoinen metsä kehystää jyhkeät puitteet pellolaisen Tuomas Mäen, 27, kevättalven ketunpyynnille.
”Uutta lunta satoi niukasti pitkien pakkasten takia, ja kehnoja pyyntikelejä riitti vuoden vaihteesta helmikuun loppuun. Jalkanaru vaatii parikymmentä senttimetriä pehmeää lunta”, jalkanarua pyyntiin virittävä Mäki kertoo.
Syyskaudella nuorukaisen pyydyksiin haksahti 15 punaturkkia. Ketun kevätjuoksun käynnistyminen ja maaliskuun alun lumisateet kohensivat pyynnin tulosta parin kuukauden hiljaiselon jälkeen.
”Kovat pakkaset aiheuttivat myös sen, että kapikettuja ei näkynyt lainkaan. Ilmeisesti ne ovat paleltuneet.”
Mäki pyydystää kettuja kotikylän takamailla, perheen tiluksille perustetun haaskan ympäriltä. Tämä on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi, sillä kettu on perso helpolle ravinnolle. Haaska houkuttaa, kunhan ketut saavat siitä syötävää.

”Asennan pyydykset haaskaa ympäröivän metsän laitaan jokaiselle jälkijonolle, jolloin parhaassa tapauksessa voin saada useita kettuja samana päivänä.”
Mäki aloitti ketunpyynnin yläkouluiässä. Hän tietää, että nuorille metsästäjille helpoin paikka ketunpyynnin aloittamiseen on kodin lähistöllä sijaitsevan metsätien penkka. Jos tietä aurataan talvisavotoille, pyyntiin voi karauttaa pyörällä tai mopedilla.

”Muutamalla pyydyksellä pääsee alkuun.”
Ketunmetsästäjältä vaaditaan metsästyskortti ja metsästysoikeus sinne, missä aikoo kettukantaa harventaa. Kolmas vaatimus on lopetusase, joka Mäen tapauksessa on kaliiperin .22 LR pienoispistooli.
”Pistooliin on hankala saada lupaa, mutta pienoiskivääri ajaa saman asia.”
Mäki neuvoo asentamaan jalkanarun neljänteen ketunjälkeen auravallin reunalta lukien. Muussa tapauksessa kettu helposti kiertää pyydyksen.
”Hajuttomuus on tässä hommassa erittäin tärkeää. Jos pyydyksen tai sen lähialueen lumeen jää ylimääräisiä hajuja, kettu huomaa tämän ja kiertää pyydyksen.”
Mäki hajustaa jalkanarut kuusenhavuista keitetyllä vedellä ja nostaa ne pakkaseen kuivumaan. Myös pyyntihanskat säilytetään hajuttomassa tilassa.
”Käytän kasvomaskia, ettei nenästä valu pisaroita lumelle.”
Tärkeä seikka on sekä pyydyksen, että metsästäjän jättämien jälkien huolellinen naamionti niin, ettei kettu havaitse lumen pinnalla mitään epäilyttävää tulosuunnastaan.
Mäki viimeistelee naamioinnin ketun hännästä tekemällään huiskalla. Viimeinen silaus tapahtuu pakkaslunta varistelemalla.
Ketun jalkanarut ovat elävänä pyytäviä pyydyksiä, joten ne on koettava joka päivä. Paras hetki kokemiseen on aamuhämärissä, jolloin narutettu kettu ei joudu olemaan kauan satimessa.

”Jos pyydykseen jää kapikettu, se poltetaan metsässä, ettei kapi pääse tarttumaan ja leviämään edelleen.”
Vaikka punaketun nahka on nykyään lähes arvoton, Mäki hyödyntää hyvälaatuiset nahkat vaatenahkoiksi. Kettu sopii kintaitten ja karvalakkien materiaaliksi.
”Ketun metsästys on riistanhoitotyötä.”
Mäki toteaa, että ketun metsästys on riistanhoitotyötä, jonka tulokset näkyvät jo samana vuonna maalintupoikueiden menestymisenä.
”Olisi paikallaan, että jokainen linnunmetsästäjä metsästäisi vastaavasti myös kettuja, jotka käyttävät lintuja ravintonaan.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
