Metsä sitoo hiiltä luultua vähemmän
väitös
Metsän todellinen kyky sitoa hiiltä ilmakehästä on pienempi kuin on aiemmin ajateltu. Metsän sieppaamaa hiiltä siirtyy runsaasti vesistöihin ja sieltä edelleen takaisin ilmaan.
Metsän kasvillisuus sitoo yhteyttämisen avulla hiiltä ilmakehän hiilidioksidista. Metsää on yleensä tarkasteltu omana hiiltä sitovana kokonaisuutenaan. Biologi Terhi Rasilo patistaa kuitenkin ajattelemaan asioita laajemmin.
”Metsä ei ole ympäristöstään irrallinen yksikkö. Osa metsissä sidotusta hiilestä virtaa veden mukana vesistöihin, ja vesistä merkittävä määrä hiiltä palautuu edelleen ilmakehään.”
Hän väitteli aiheesta Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa perjantaina.
Jos hiilen sitomista koskevissa laskelmissa otetaan huomioon pelkkä metsä, sen roolia hiilinieluna tulee helposti yliarvioitua myös kansainvälisellä tasolla.
”Metsän ja vesistön vaikutusta hiilen sitomiseen on tarkasteltava yhdessä. Emme voi tuudittautua siihen, että meillä on näin ja näin paljon metsää, ja se laskennallisesti toimii hiilinieluna tietyllä tavalla.”
Myös ilmastonmuutos voi tuoda muutoksia metsän ja sen vesiympäristön kykyyn sitoa hiiltä.
”Ilmaston lämmetessä kasvit sitovat enemmän hiiltä, mutta samalla ne myös hengittävät sitä ulos rivakammin. Yleistyvät rankkasateet pyyhkivät hiiltä mukanaan, ja vaikutus näkyy varsinkin puroissa.”
Rasilo pitääkin jo pitkään käytössä olleita rantojen suojavyöhykkeitä tärkeinä myös siksi, että ne säätelevät hiilen kulkeutumista vesistöihin.
”Metsä tasaa vesistöihin valuvien vesien määriä. Suomen järvet ovat keskimäärin melko niukkaravinteisia, ja mahdollisesti kasvava hiilen määrä saattaisi aiheuttaa niissä hapettomuutta.”
MT
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
