Kulotus oli Barbara Huber-Ahoselle mielenkiintoinen kokemus, mutta myös stressaavaa. ”Kevät oli kuiva, joten aluetta piti käydä katsomassa usein.” Kuva: Jaana Kankaanpää
Kulotus karkottaa kilpailevat kasvit – tumma kasvualusta voi kuitenkin olla taimille tappavan kuuma ilman maanmuokkausta
Kulotuksesta saadaan paras hyöty, kun maata muokataan jollain tapaa, muistuttaa metsäkeskuksen Pekka Kuitunen.
Metsäkeskuksen Kulotuskoulu-hankkeen opintoretkeläiset tutustuivat syyskuussa keväällä kulotettuun uudistusalaan Iitissä. Kulotus helpottaa taimien kasvua, sillä niiden ei tarvitse kilpailla ensimmäisinä elinvuosinaan muun kasvillisuuden kanssa. Kuva: Jaana KankaanpääHiiltyneen maanpinnan päällä kohoava usva luo kauhuelokuvaa muistuttavan tunnelman. Kulotusaukealle kerääntyneiden retkeläisten katse suuntaa kuitenkin alaspäin. Mustassa maaperässä kasvaa paikoin elinvoimaisia mutta paikoin ruskeiksi rapistuneita kuusentaimia. Mitä täällä on tapahtunut?
”Osa taimista istutettiin heti kulotuksen jälkeen ilman maanmuokkausta. Kesästä tuli kuuma, tumma maanpinta lämpeni liikaa ja osa taimista kärähti ja kuoli. Toisenlaisena kesänä olisi tulos voinut olla parempi”, metsänomistaja Barbara Huber-Ahonen kuvailee metsän uudistamisen onnistumista keväällä Iitissä kulotetulla aukolla.
Toinen syy nuupahtamiseen on tukkimiehentäi, jonka syömäjälkiä näkyy taimien varsissa.
Kulotus helpottaa metsänviljelyä, mutta ei kokonaan korvaa mekaanista maanmuokkausta, muistuttaa metsänhoidon asiantuntija Pekka Kuitunen metsäkeskuksesta.
Poltetussa maaperässä taimien ei tarvitse kilpailla muun kasvillisuuden kanssa ensimmäisenä kasvukautena eikä vielä toisenkaan alussa. Lisäksi kulotus parantaa ravinneolosuhteita ja maaperän emäksisyyttä.
Kuitunen suosittelee kulotusalalle männylle kylvöä ja kuuselle istutusta, maanmuokkausta unohtamatta.
”Kivennäismaapintaiseen muokkausjälkeen istutettu taimi on paremmin suojassa sekä kuivuudelta että tukkimiehentäin tuhoilta” , sanoo Kuitunen.
Myös Jaalan yhteismetsällä on kokemusta kulottamisesta.
”Istutus meni pommiin, kun ei äestetty ja sille vuodelle osui kuiva kesä”, metsuri Pentti Lahti sanoo.
Vuonna 2002 kulotettu yhteismetsän kohde äestettiin ennen kuuselle istuttamista. Siellä puusto on tiheää, sillä istutettujen taimien lisäksi mäntyä syntyi luontaisesti äestysvakoihin.
”Seuraava toimenpide on mahdollisesti integroitu energiapuuhakkuu”, Lahti arvelee.
Jaalan yhteismetsässä on kulotettu uudisaloja vuonna 2002 ja 2012. Metsuri Pentti Lahti, että 2000-luvun alussa istutettuun kuusimetsään voisi seuraakvaksi tehdä integroidun energiapuuhakkuun. Kuva: Jaana Kankaanpää
Kouvolan Jaalassa metsää omistava ja metsätalousyrittäjäksi opiskeleva Karoliina Ilonoja on kiinnostunut metsänhoidollisesta kulotuksesta, jos omalta tilalta löytyisi sopiva kohde. Kuva: Jaana KankaanpääBarbara Huber-Ahosen ja miehensä Markus Ahosen palsta kulotettiin toukokuussa metsäkeskuksen luonnonhoitohankkeena.
2,7 hehtaarin aukko kasvoi aiemmin uudistuskypsää kuusikkoa. Puissa oli jonkin verran lahovikaa, ja osa rungoista oli kaatunut.
”Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntija ehdotti alueen sopivan kulotuskohteeksi. Olin heti innostunut, että sen kamalan näköisen metsän saisi poltettua pois”, Huber-Ahonen kertoo.
Hakkuutähteet leviteltiin metsän pohjalle. Tavoitteena oli polttaa suurin osa tähteistä sekä osa varpuja kasvavasta kunttakerroksesta.
Optimitilanteessa kuntta olisi palanut paremmin, metsäkeskuksen Kuitunen arvioi. Palo eteni välillä liian nopeasti, minkä vuoksi palojälki jäi paikoin pinnalliseksi.
Kuplamörsky viihtyy palaneessa maassa. Sieni tuhoaa erityisesti kulotetuille metsäaloille istutettuja männyntaimia, mutta häviää 2–3 vuodessa kulotuksen jälkeen. Kuva: Jaana KankaanpääAlueen uudistamista kuuselle Huber-Ahonen epäröi, sillä noin 15 prosentissa kaadetun kuusikon kannoista löytyi tyvilahoa. Hän päätyi kuitenkin kuuseen metsänhoitoyhdistyksen suosituksesta. Osalle kuviota istutettiin lisäksi mäntyä.
Huber-Ahonen toivoi polton hillitsevän juurikäävän leviämistä. Metsäkeskuksen Kuitusen mukaan poltto voi estää kuusenjuurikäävän itiölevintää kantopinnoille, mutta juuristossa jo esiintyvään rihmastoon se ei vaikuta.
”Juurikääpä siirtyy kuitenkin heikommin istutettuihin taimiin kuin luontaiseen alikasvokseen. Jos kuusikossa on ollut lahoa noin 10–15 prosenttia, lahon määrä uudessa puusukupolvessa todennäköisesti kasvaa, mutta ei nouse hurjaa vauhtia”, hän kertoo.
Juurikäävän saastuttamilla kohteilla puulajin vaihto on kuitenkin perusteltua, jos kasvupaikka sen sallii, Kuitunen muistuttaa.
”Sekä koivu että mänty ovat mahdollisia puulajeja kuusenjuurikäävän vaivaamille kohteille.”
Tuli ja palanut puu ovat merkittäviä metsäluonnon monimuotoisuuden lisääjiä.
Suuri osa paloriippuvaisista lajeista on uhanalaisia. Sekä luontaiset metsäpalot että metsän uudistaminen kulottamalla ovat vähentyneet 2000-luvulla.
”Luonnon paloja matkivat kulotukset, joissa poltetaan myös säästöpuita, ovat erittäin tehokas keino palauttaa uhanalaista lajistoa ja lisätä talousmetsien monimuotoisuutta”, kertoo Kulotuskoulu-hankkeen projektipäällikkö Sara Lankinen-Timonen metsäkeskuksesta.
Kulotuksen hyödyt näkyvät nopeasti, vaikka metsänomistaja ei niitä paljaalla silmällä huomaisikaan. Savu ja lämpö voivat houkutella jo muutamassa tunnissa kulotuksen aloittamisesta paikalle paloriippuvaisia kovakuoriaisia.
Lankinen-Timonen huomauttaa, että kaikki palanut puu ei ole samanarvoista.
”Palolajistolle tuore palon vaurioittama puu on vanhempaa hiiltynyttä puuta arvokkaampaa. Alueelle jäävä kuollut puuaines ja säästöpuusto hyödyttävät kuitenkin pitkään esimerkiksi lahopuusta riippuvaista lajistoa.”
Lue myös:
KULOSTUSKOULU
Kulotuskoulu - taitoa tulenkäyttöön metsissä -hankkeen tavoitteena lisätä kulotuksia ja luonnonhoidollisia polttoja Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa.Päämäärinä myös kulotusosaamisen säilyttäminen, nykytekniikan hyödyntäminen sekä metsäpalojen torjuntavalmius.Hanke jatkuu vuoden 2022 loppuun saakka.Toteuttajana metsäkeskus.Monimuotoisuutta edistävä kulotus on kemeralain mukainen luonnonhoitohanke.Kulotuskohteita voi ehdottaa maanomistaja tai toimija. Kemeratuki maksetaan metsäkeskuksen valitsemalle toteuttajalle. Metsänomistajalle ei tule kustannuksia.Rahoittajat: Manner-Suomen maaseutuohjelma, Metsämiesten Säätiö ja yksityiset tahot.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
