Video: Monta kertaa villisikaa kokkailemaan päässyt Jukka Räsänen kertoo, mitä asioita saaliin houkuttelussa kannattaa huomioida, jos tuloksesta haluaa parhaan mahdollisen

Sika tykkää tutusta ruoasta, sanotaan. Eri alueille saattaa olla eroja siinä, mikä sapuska paikallisia possuja parhaiten tuo hollipaikalle. Jukka Räsänen on tutkinut oman alueensa possujen pöytätapoja jo vuosikausia, ja alkaa olla aikamoinen asiantuntija. Siitä kertoo myös se, että hän on jo päässyt kokkailemaan itse kaatamaansa villisikaa useampaan otteeseen.

Liljendahlissa itäisellä Uudellamaalla sijaitsevalla metsästysalueella on kasvava villisikakanta. Räsänen on tehnyt pitkäjänteistä työtä selvittääkseen eri vaihtoehdoista parhaan. Perushoukutteluruokana hän käyttää vehnää. Se toi kokeiluvaiheessa parhaiten sikoja paikalle toistuvasti.

Sikahavaintoja tehdään Räsäsen alueella tihenevään tahtiin. Teemme ensimmäisen heti alueelle ajaessamme.

"Täällä on aika helppo havainnoida sikoja, ei pelkästään riistakameroilla, vaan ihan jälkihavainnoilla, ja tuossahan onkin jotakin", Räsänen toteaa autoa ajaessaan.

Karjun jäljet löytyvät. Sama karju nähdään videolla riistakameran kuvissa.

"Jälki on melkein kämmenen kokoinen, ja riistakameran kuvista tiedän, että se on yksinäinen hyvän kokoinen karju", Räsänen esittelee jälkeä.

Nopeita tuloksia ei kannata odottaa, kun alkaa villisikoja houkuttelemaan. Varovainen eläin ottaa aikansa ennen kuin suostuu ruokinnalle. Täytyy uskoa asiaansa, ja pitää ruokintaa päällä vaikkei sorkkien kopse heti kuulu. Käymme Räsäsen ruokintapaikalla täydentämässä tarjoilua. Tarkoitus ei ole tällä ruoalla elättää eläimiä.

"En pyri ruokkimaan sikoja talven yli, vaan houkuttelemaan ne metsästyspaikalle, siksi ruoan määrä on itse asiassa aika vähäinen", Räsänen toteaa.

Tervan juontia houkuttelu ei suinkaan ole, mutta terva on erinomainen työkalu houkuttelussa ja sikahavaintojen keräämisessä. Villisika kun tykkää kyhnyttää itseään tervaisen puun kylkeen.

Puun kylkien lisäksi tervaa voi valella korkean kannon päälle. Jotkut pystyttävät erityisiä tervatolppia, silloin saa kyhnyttäjän täsmälleen haluamalleen hollille. Jos se vain tulee paikalle. Ja jos kyttääjä on juuri silloin paikalla, ja hereillä.

Sian kyhnytys jättää puuhun oman tuoksunsa luoden parfyymin, joka houkuttaa entistä paremmin villipossuja paikalle.

Tervan käytön ansiosta villisikoja saatetaan saada ruokinnalle sellaisenakin aikana, jolloin niillä on ruokaa muuallakin, eivätkä ne ilman tervaparfyymiä tulisi ollenkaan paikalle.

"Hajuhoukutteilla luodaan lisätehoa ruokinnalle", Räsänen toteaa.

Hyvin oleellista on tehdä useita pieniä ruokakasoja, ei yhtä suurta annosta.

"Siat viihtyvät kylki kyljessä, ja kun on monta paikkaa saa paremmin mahdollisuuden ampua turvallisen laukauksen, niin ettei ole toista sikaa takana", Räsänen toteaa.

Sika saattaa kiinnostua monenlaisista koktaileista. Kannattaa kokeilemalla etsiä oman alueen suosikkimurkina.

"Näin joulun jälkeen esimerkiksi pipareista on saatu hyviä kokemuksia, siitäkin tulee makea tuoksu joka houkuttelee", listaa Räsänen ruokaideoita.

Villisian ruokinnan konsteihin kannattaakin perehtyä, vaikka oman seuran alueella ei vielä olisi sikoja havaittu. Pian nimittäin havaitaan, sen verran tehokkaasti laji leviää.