Tuhoriskit kasvavat jatkossa entisestään – tutkijoiden mukaan metsissä pitäisi jo nyt ennakoida 30–40 vuoden päässä olevaa tilannetta

Keski-Euroopan laajat kirjanpainajatuhot ovat hälyttävä esimerkki siitä, miksi metsien sopeuttamisella on kiire. Vuonna 2019 jo 95 prosenttia Tšekissä tehdyistä hakkuista oli tuhohakkuita. Kuva: Timo Filpus

Metsäala voi hillitä ilmastonmuutosta parhaiten hyödyntämällä metsiä eri tavoin ja sopeuttamalla niitä lämpenevään ilmastoon.

Tähän johtopäätökseen päätyi 28 tutkijan joukko, joiden uunituore kirja Forest Bioeconomy and Climate Change julkaistiin tänään keskiviikkona.

Teos on ensimmäinen, jossa tarkastellaan laajasti metsäbiotalouden roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa, kertoo Lauri Hetemäki, yksi kirjan toimittajista. Kaksi muuta toimittajaa ovat Itä-Suomen yliopiston professorit Jyrki Kangas ja Heli Peltola.

"Tällaiselle kirjalle on ollut kysyntää. Ilmastonmuutoksen hillinnässä ei voida keskittyä vain yksittäisiin keinoihin, vaan joudutaan ottamaan huomioon metsien monet eri käyttömuodot", Euroopan metsäinstituutissa ja työelämäprofessorina Helsingin yliopistossa työskentelevä Hetemäki sanoo.

Hetemäen mukaan ilmastonmuutoksen torjunnan ydin on fossiilisista polttoaineista eroon pääseminen.

"Metsillä on välttämätön rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä, vaikka ne eivät yksistään sitä ratkaise. Metsäalalla ei ole yhtä hopealuotia tähän, vaan tarvitaan useita eri toimia samanaikaisesti."

Metsät hillitsevät tutkijoiden mukaan ilmastonmuutosta kolmella tapaa.

Metsät sitovat ja varastoivat hiiltä. Lisäksi puupohjaiset tuotteet korvaavat fossiilia raaka-aineita ja varastoivat niin ikään hiiltä.

Metsistä ei ole kuitenkaan apua, jos ne eivät sopeudu muuttuvaan ilmastoon.

Tutkijat esittävät ratkaisuksi ilmastoviisasta metsätaloutta. Sen avulla pyritään samanaikaisesti vähentämään kasvihuonepäästöjä, sopeuttamaan metsiä ja lisäämään taloudellista hyvinvointia.

"Tavoitteet ovat keskenään naimisissa. Hillintää ei voida tehdä tehokkaasti, jos metsät eivät sopeudu ilmastoon. Fossiilisista raaka-aineista ei taasen päästä eroon ilman niiden korvaamista metsätuotteilla", Hetemäki painottaa.

Keski-Euroopan laajat kirjanpainajatuhot ovat hälyttävä esimerkki siitä, miksi metsien sopeuttamisella on jo kiire.

Tutkijat ovat yhtä mieltä, että tuhoriskit kasvavat tulevaisuudessa entisestään Euroopassa.

Etelässä korostuvat metsäpalot, Keski- ja Pohjois-Euroopassa taasen hyönteistuhot. Eri tuhoilla on myös taipumus ruokkia toisiaan, kuten lisääntyvällä kuivuudella metsäpaloja ja hyönteistuhoja.

Hetemäen mukaan on epärealistista ajatella, että toimenpiteet metsien sopeuttamiseksi voitaisiin tehdä EU:ssa pelkästään verovaroin.

"Taloudellinen puoli eli metsäbiotalous on se, millä myös sopeuttamista rahoitetaan."

Metsäbiotalouden hyödyntäminen edellyttää ilmastoviisaan metsätalouden räätälöimistä paikallisiin olosuhteisiin.

Kirjassa sitä havainnollistetaan neljässä eri maassa: Suomessa, Espanjassa, Saksassa ja Tšekissä.

"Tšekissä metsänhoito on tällä hetkellä kriisinhoitoa. Vuonna 2019 jo 95 prosenttia hakkuista oli tuhohakkuita", Hetemäki sanoo.

Tšekin tapaan Saksa on kärsinyt viime vuosina laajoista kaarnakuoriaistuhoista.

"Ilmastonmuutos etenee pikkuhiljaa, mutta metsissä pitäisi jo nyt ennakoida 30–40 vuoden päässä olevaa tilannetta. Asialla on siksi kiire, vaikka riskit realisoituvat vasta myöhemmin", Hetemäki painottaa.

Metsien sopeutumiskykyä voi tutkijoiden mukaan parantaa esimerkiksi lisäämällä sekametsiä ja valitsemalla kasvupaikalle sopivia puulajeja.

"Männiköiden ja kuusikoiden muuttaminen sekametsiksi on valtava urakka. Se vaatii myös, että teollisuus pohtii edellytyksiään käyttää tulevaisuudessa enemmän lehtipuuta", Hetemäki sanoo.

Metsien sopeuttaminen vaatii toimenpiteitä sekä metsänomistajilta että teollisuudelta. Pelkän ilmastonäkökulman sijaan metsiin liittyvien toimien suunnittelussa pitää huomioida myös puuntuotanto ja monimuotoisuus.

"Kun metsän eri käyttötavat otetaan huomioon, tukee se myös ilmastonäkökulmaa. Metsänomistajat ja teollisuus ovat valmiimpia satsaamaan ilmastonmuutoksen hillintään", Hetemäki sanoo.

Metsäbiotaloutta ja ilmastonmuutosta käsittelevä kirja on osa Itä-Suomen yliopiston koordinoimaa FORBIO-hanketta. Sen teossa olivat mukana myös Euroopan Metsäinstituutti, Ilmatieteen laitos, Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus

Rahoittajina toimivat Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvosto ja UNITE-lippulaiva sekä Suomen Metsäsäätiö.

Forest Bioeconomy and Climate Change -kirja on vapaasti luettavissa verkossa.

Lue myös:

Puhdas kuusikko on Etelä-Suomessa kuin tikittävä aikapommi – metsänomistaja voi varautua tuhoihin suosimalla sekametsää

Metsänhoidon suositukset täydentyvät ilmastokestävyydellä – tarjoavat jatkossa neuvoja ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen