Olohuoneessa joulutunnelmaa tuovat jouluvalot, kukat ja kynttilät. Kuva: Hanne Manelius
Karstulalainen lapsiperhe elää unelmaansa rintamamiestalossa järven rannalla ‒ suurella tontilla on kaikkea kesämökistä savusaunaan
Talo pyritään lämmittämään puilla. Sähkölämmityskin on, mutta sitä ei juuri käytetä. Polttopuuta kuluu vuodessa noin 15 mottia.Tilaajalle
Rintamamiestalo oli perheelle löytö. Talo oli hyvässä kunnossa, ja sen sijainti lähellä Karstulan keskustaa järven rannalla on täydellinen. Kuva: Hanne ManeliusVilhelmiina Leppäaho kertoo olevansa koko sydämeltään jouluihminen. Hän alkaa miettiä joulunviettoa jo aikaisin syksyllä.
”Olen jouluhullu, olen sen varmaan kotoani perinyt. Heti kesän jälkeen alan suunnitella joulun laittamista. Aloitan valoista.”
Jouluvaloja alkaa ilmestyä pitkin syksyä ensin pihalle ja sitten sisälle. Myös joulun ajan sisustuksen kahden tyttären äiti miettii pitkän kaavan mukaan.
”Suunnittelen joulupöydän kattausta, samoin kukka-asetelmia. Joulukortit teen itse. Sitten valokuvaan joulukoristelut ja sisustuksen ja laitan niistä kuvia someen. Nautin kauniista asioista ja niiden tallentamisesta kuviin.”
Itse savustetut jouluherkut
Oman perheen jouluperinteisiin kuuluvat aattoaamun joulupuuro ja saunominen rantasaunassa. Sitten lähdetään Vilhelmiinan äidin luokse, jonne tulee myös siskon perhe. Mummolassa syödään jouluateria ja odotetaan joulupukkia.
Haudoille viedään kynttilät joko aatonaattona tai aattona. Joulun aikaan vieraillaan myös Marko Sirosen äidin luona.
”Olemme läheisiä sukulaistemme kanssa, ja koska kaikki asuvat täällä Karstulassa, joulua on mukava viettää yhdessä”, sanoo Vilhelmiina.
Joulun ruuanlaittoon ovat muodostuneet omat perinteensä. Vilhelmiinan äiti paistaa laatikot yhteiselle jouluaterialle. Marko valmistaa kalaruuat.
”Joskus kalastan itse joulusiiat, mutta yleensä ostan lohet kasvattajalta”, Marko kertoo.
Hänellä on rannassa savustuspönttö. Se on kuin pieni mökki, johon mahtuu savustettavaa moneen kerrokseen. Siinä savustuvat joulukinkut itselle ja anopille.
Koti järven rannalla
Vilhelmiina, 40, Marko, 41, ja yhdeksänvuotiaat kaksostytöt Serafiina ja Charlotta asuvat rintamamiestalossa järven rannalla. Karstulan keskustaan on matkaa vain vähän yli kilometri, mutta luonto on lähellä ja omaa rantaviivaa pitkästi.
Vuoteen 2014 asti perhe asui rivitalossa. Sitten pienten kaksosten vanhemmat alkoivat kaivata omakotitaloa ja isoa pihaa.
Myyntiin tuli vuonna 1957 valmistunut rintamamiestalo. Aluksi Marko ja Vilhelmiina ajattelivat, että se olisi heidän perheelleen hieman liian pieni, koska sitä myytiin 80 neliömetrin kokoisena. Kun he menivät katsomaan taloa, he huomasivat, että se onkin suurempi.
”Onneksi tultiin, sillä talo tontteineen on ollut meille aarre. Tilaakin siinä on oikeasti 120 neliötä”, Vilhelmiina kertoo.
Talo oli ollut vain parilla omistajalla valmistumisensa jälkeen, eikä siihen ollut tehty paljon muutoksia. Rakennus oli hyvässä kunnossa, vain putket piti uusia.
”Rakenteiltaan talo oli todella hyvässä kunnossa. Vuorilaudoitus pitäisi vaihtaa. Muuten olemme tehneet etupäässä pintaremonttia. Keittiö ja alakerran wc olivat aika alkuperäisessä kuosissa, joten ne on uusittu”, Marko kertoo.
Perhe viettää paljon aikaa ulkona kaikkina vuodenaikoina. Suurella, viettävällä tontilla voi vaikka laskea mäkeä. Kuva: Hanne ManeliusRantasauna ja savusauna
Talossa on neljä huonetta ja keittiö. Alakerran vessassa on suihku. Pieni suihkutila on riittänyt perheelle hyvin. Saunassa perhe käy upeassa vanhassa rantasaunassa. Lisäksi Marko on rakentamassa tontille savusaunaa.
”Emme tarvinneet sisäsaunaa, eikä se olisi oikein mahtunutkaan muualle kuin kellariin. Ulkosaunassa on mukava saunoa, vaikka sinne pitää kantaa puut ja vedet”, Marko sanoo.
Talon sydän on tupakeittiö, johon Vilhelmiina ensimmäisenä ihastui. Keittiön kaapit olivat vanhat eivätkä kovin käytännölliset, joten ne uusittiin. Ovien sävyksi valittiin vanhaan taloon sopiva siniharmaa.
Keittiön yhtä nurkkaa hallitsee suuri leivinuuni, joka oli talossa valmiina. Uuni lämmittää alakertaa talvella, ja silloin tällöin siinä myös haudutellaan ruokia.
Vilhelmiina arvostaa talon alkuperäistä henkeä, ja häntä harmittaa, että osa vanhoista ikkunoista on jossain vaiheessa korvattu uusilla. Vanhaa, kaunista sisarpaneelia on onneksi jätetty keittiön kattoon sekä portaikkoon.
Kirpputorilta löydetty vaaka on keittiössä kunniapaikalla. Kuva: Hanne ManeliusTalo lämpiää puulla
Alakerrassa on myös olohuone sekä vierashuone, joka toimii myös tyttöjen piirustushuoneena. Yläkerrassa on vanhempien makuuhuone ja tyttöjen yhteinen huone. Koko yläkertaan tehtiin uusi puulattia ja vinokaton alle rakennettiin toinen vessa.
”Hyvä, että tuli laitettua se puulattia heti, muuten se olisi arjen keskellä varmaan jäänyt tekemättä”, Vilhelmiina arvelee.
Yläkerrassa oli aikanaan ollut asunto, kuten rintamamiestaloissa usein oli tapana. Yläkerran toisessa huoneessa eli keittiössä oli puuhella, joka purettiin pois.
Sekä alakerrassa että yläkerrassa on vanhat pönttöuunit, joita lämmitetään ahkerasti. Talo pyritään lämmittämään puilla. Sähkölämmityskin on, mutta sitä ei juuri käytetä. Vessoihin asennettiin lattialämmitys.
”Polttopuuta menee vuodessa noin 15 mottia. Itse talon lämmittämiseen menee puuta yllättävän vähän, mutta puusauna vie sitäkin enemmän. Sillä puumäärällä, joka menee saunan lämmittämiseen, lämmittää taloa kaksi päivää”, Marko kertoo.
Metsäinen tontti on suuri, 8 000 neliömetrin kokoinen. Vanhoja puita kaadetaan ja käytetään polttopuuna sitä mukaa kuin ne menevät huonoon kuntoon.
”Parina ensimmäisenä vuotena ostimme polttopuut, mutta viime vuosina olemme tehneet ne itse.”
Leivinuuni lämmittää koko alakerran ja siinä on kätevää haudutella ruokia. Kuva: Hanne ManeliusMummolatyyli viehättää
Vilhelmiina tykkää mummolatyylistä eli vanhoista tavaroista, räsymatoista ja iloisista väreistä. Taloa on sisustettu ja remontoitu vanhaa kunnioittaen. Esimerkiksi parkettien ja muovimattojen alta paljastunut vanha puulattia haluttiin esiin.
Huonekaluja ja muuta sisustustavaraa Vilhelmiina löytää kirpputoreilta ja antiikkikaupoista. Hän saa kauniita esineitä myös äidiltään, joka asuu 1930-luvulla rakennetussa talossa, jossa Vilhelmiinakin on viettänyt lapsuutensa.
Suurelle tontille mahtuu paljon. On metsää, jossa riittää raivaustyötä. On pitkä ranta, jonka kunnostaminen uimarannaksi on vienyt aikaa. On vanha rantasauna ja kohta vieressä uusi savusauna. Savusaunan hirret on saatu Vilhelmiinan äidin talon pihapiiristä, ja ne ovat peräisin 1860-luvulla rakennetusta riihestä.
Marko on rakentanut rantaan myös laavun, ja tytöillä on leikkimökki.
Äidin ”leikkimökki” on yläpihalla sijaitseva kasvihuone. ”Tykkään sisustaa sitä, ja tietenkin kasvatan siellä kaikenlaista, kuten tomaatteja, kurkkua, chiliä, ruusupapuja ja jopa vesimelonia.”
Tontilla on myös pieni mummonmökki, jonka Vilhelmiina ja Marko ovat remontoineet kesämökiksi. Sekin on aivan lähellä rantaa, kuten ennen vanhaan oli tapana rakentaa. Mökki on rakennettu vuonna 1937, ja siinä on tupa ja pieni kammari. Mökissä on kuitenkin joskus asunut viisihenkinen perhe.
”Aika iso työ remontissa on ollut, kun esimerkiksi pehmennyt lattia piti vaihtaa. Mutta minusta on mukavaa, kun on aina joku projekti menossa”, Marko sanoo.
Suurella, 8 000 neliömetrin tontilla on pitkä rantaviiva. Marko on rakentanut rantaan muun muassa laavun, jonne tehdään retkiä. Kuva: Hanne ManeliusHyvät palvelut lähellä
Perhe viettää ympäri vuoden paljon aikaa pihalla. Rannassa uidaan, veneillään ja kalastetaan. Talvella pilkitään ja hiihdetään Mustalammen jäällä ja pulahdetaan joskus saunasta avantoon.
Saunan lämmittäminen on oma ohjelmanumeronsa, varsinkin talvella. ”Kesällä pesuvesi otetaan järvestä, mutta talvella se pitää kantaa sisältä”, Marko kertoo.
Perhe viihtyy Karstulassa, joka on rauhallinen mutta vireä ja sopivan kokoinen asuinpaikka. Palvelut ovat lähellä, samoin tyttöjen koulu ja harrastukset. On uusi koulu, tulossa uusi terveysasema ja suunnitteilla uusi palolaitos. Ja jos jotain ei saa kaupasta, netistä voi tilata.
”Opiskelin Jyväskylässä, mutta huomasin, että kaipaan enemmän rauhaa. Itse harrastan lenkkeilyä, hiihtämistä ja kuntosalilla käymistä”, Vilhelmiina kertoo. Hän tekee toimistotyötä pääasiassa etätyönä. Lisäksi hänellä on sisustusliike Saarijärvellä, jonne on puolen tunnin matka kotoa.
Marko muutti lapsena Pylkönmäeltä Karstulaan, jossa hän opiskeli oppisopimuksella metallialalle. ”Tykkään metsästää ja kalastaa, ja täällä on runsaasti metsiä ja järviä.”
Pariskunta tykkää vanhoista autoista. Kesällä Vilhelmiina ajelee punaisella vuoden 1965 Ford Galaxie -avoautolla. Markolla on pari jeeppiä ja vuoden 1966 Pontiac.
Perhe elää monen suomalaisen unelmaa omassa talossa järven rannalla keskustassa. Täällä on lastenkin hyvä kasvaa.
Alakerran vierashuonetta lämmittää vanha pönttöuuni. Sähköpattereita ei juuri tarvitse laittaa päälle, sillä varastoon on talveksi hankittu 15 mottia polttopuuta. Kuva: Hanne ManeliusArtikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2022.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
