Tällaista on metsäkaurisjahti kompaktin ja sisukkaan dreeverin kanssa

Dreeveri on kompaktin kokoinen koira, joka soveltuu moneen metsästysmuotoon. Parhaimmillaan dreeveri on ajavana koirana. Ajavan koiran tehtävänä on etsiä riista ja sen jälkeen ajaa löytämäänsä riistaa haukkuen. Jatkuvan haukun avulla se pitää riistaeläimen liikkeellä ja kertoo samalla passissa odottaville metsästäjille suunnan, josta riistaeläimen voidaan olettaa olevan tulossa.

Lauantaina 18. tammikuuta Wirolan metsästysseurueen pitämässä muistojahdissa Kangasalla oli mukana Veli-Matti Ahon dreeveri Joda. Vaikka Joda on vasta vajaa parivuotias uros, se osoittaa taitonsa nopeasti.

Joda löytää noin puoli tuntia kestäneeltä hakukierrokseltaan metsäkauriin. Siitä käynnistyy reilut 25 minuuttia kestävä ajo, jonka päätteeksi Veli-Matti Ahon Matti-isä onnistuu ampumaan uroskauriin.

Kaato jää varmasti kaikkien mieleen, sillä kauris on sekä ensimmäinen Jodalle ammuttu kauris, mutta se on myös ensimmäinen kauris, jonka Matti on päässyt ampumaan. Joda kerääkin työnsä päätteeksi koko metsästysporukalta palkkioksi sekä kehuja että rapsutuksia.

”Hyvä dreeveri seuraa riistaeläintä sitkeästi, mutta melko hitaalla nopeudella”, Aho kertoo katsellessaan tyytyväisenä nuotiotulilla makkaraa kärkkyvää koiraansa.

Hitauden etu on se, ettei riistaeläin koe painostusta, jolloin se ei etene nopeasti eikä karkotu pitkälle. Yleensä jahti pysyykin melko pienellä alueella.

Nuotiotulilla lämmiteltiin, sillä kylmästi puhaltava tuuli pureutui luihin ja ytimiin. Kuva: Janne Kähkönen

Vaikka dreeveri on lyhytjalkainen ja suhteellisen pieni koira, se on kuitenkin sitkeä.

”Parhaimmillaan omakin koirani on tehnyt hirven perässä yli 20 kilometrin lenkin”, Aho kertoo.

Dreeveri on Ahon mukaan kotioloissa helppo koira. Siitä tulee nopeasti tärkeä perheenjäsen. Rotu on myös hyvin lapsiystävällinen ja tulee hyvin toimeen myös muiden koirien kanssa.

”Dreeveriä harkitsevan tulee kuitenkin muistaa, että se on yksi harvoista metsästyskoiraroduista, joka on leimallisesti puhdas metsästyskoira.”

Aho muistuttaa, että dreeveriä ei voi päästää yksinään ulos, sillä nenä vie koiran mennessään. Aho toteaa, että rotu ei myöskään ole välttämättä helpoin koulutettava. Hän kertoo, että luoksetulon opettaminen Jodalle on ollut työn ja tuskan takana.

”Ensimmäisellä kaudella sitä oli lähes mahdotonta saada metsästä pois”, Aho naurahtaa.

Nuori Joda-koira toi metsäkauriin passiin vajaassa tunnissa sen irti päästämisestä.  Kuva: Janne Kähkönen

Aikaisemmin dreeveriä on käytetty ennen kaikkea jäniseläinten ja ketun jahtaamisessa, mutta vuosi 2019 oli ensimmäinen, jolloin dreeverillä on ollut laillinen lupa ajattaa myös hirvieläimiä. Tuolloin astui voimaan lakimuutos, jossa hirvieläintä ajavan koiran säkäkorkeusrajoitusta nostettiin 28 senttimetristä 39 senttimetriin.

Dreeverin säkäkorkeus on puolet pienempi kuin niin sanotuilla korkeajalkaisilla ajokoirilla, mikä tuo omat haasteensa, etenkin jos talvi on runsasluminen. Lunta on Pirkanmaallakin sen verran, että se paikoin lunta on hiukan liikaa Jodalle. Harmia tuottaa myös iltapäivällä lumihangen pintaan muodostuva kova kerros. Päivän toinen ajo lopeteltiinkin lyhyeen, jotta Jodan tassuille ja kauriiden sorkille ei aiheutuisi harmia.