Simo Rousu on automatisoinut klapilinjastonsa, jotta työ sujuu ilman apuvoimia. Kuva: Kari Lindholm
Klapituotannon kannattavuus perustuu siihen, että yrittäjä tekee klapit alusta loppuun itse – yhdenkin työntekijän palkkaaminen romahduttaisi kannattavuuden
Metsätalousyrittäjä Simo Rousu valmistaa keskitalvella tuhat heittokuutiota koivupilkettä. Klapien raaka-aine kasvaa perheen omissa metsissä Ylitorniolla.Tilaajalle
”Parhaissa metsissä on koivua jopa sata kuutiometriä hehtaarilla”, Simo Rousu sanoo. Kuva: Kari LindholmKoivurangat kolahtelevat rautaisilla rullilla, ja klapikone sylkee sahanpurua pakkassäähän. Kymmenen kilowatin sähkömoottorilla toimivan, pitkälle automatisoidun klapitehtaan sauvaohjainta käyttelee ylitorniolainen metsätalousyrittäjä Simo Rousu.
Aikaisemmin Rousun klapikonetta pyöritti maataloustraktori.
”Kun siirryin sähkökäyttöiseen klapikoneeseen, koneen teho, ison puun käsittelykapasiteetti ja työturvallisuus parantuivat merkittävästi. Käyttökustannukset puolittuivat, enkä joudu enää hengittämään traktorin pakokaasuja.”
Nyt urakassa on apuna Maaselän Koneen valmistama Hakki Pilke 38 Pro, joka katkoo ja halkaisee rangat 33-senttisiksi klapeiksi. Kuljetinhihna vie klapit korkean jalustan päälle valtavaan verkkoseinäiseen katokseen, johon ne kasaantuvat odottamaan kuivattavaa kevätahavaa.
Kymmenen kuormaa rankoja
”Teen talven aikana klapeiksi kymmenkunta rekkakuormaa koivurankoja, jotka on kaadettu tilan omista metsistä”, Rousu kertoo.
Neljästäsadasta kiintokuutiosta koivua tulee lähes tuhat heittokuutiota klapeja.
Metsätilan isäntä tekee pystykauppoja säännöllisesti. Simo Rousun silmäteränä ovat koneelliseen pilkontaan sopivat koivurangat, jotka katkotaan eri mittaan ja ajetaan lanssissa eri pinoon kuin yhtiön ostamat koivukuitupuut.
”Polttopuurankojen ja koivukuidun lajittelu on sujunut mukavasti. Omaan käyttöön tulevien puiden korjuukulut tasoitellaan yhtiön kanssa tai sovitaan hakkuuyrittäjän kanssa.”
Talven aikana Rousu hakkaa klapeiksi kymmenen rekkakuormallista koivurankoja, joista syntyy lähes tuhat heittokuutiota valmista tuotetta. Kuva: Kari LindholmKannattavaa itse tehtynä
Rousun perhe elää metsästä. Klapien myynnistä saa mukavaa sivutuloa, mutta päätoimeksi siitä ei ole.
Polttopuun tuotannossa liikkumavarat on puristettu tiukkoihin raameihin. Toiminnan kannattavuus perustuu siihen, että Rousu tekee klapit alusta loppuun itse.
”Jos tuottaisin nykyistä enemmän pilkettä, joutuisin palkkaamaan avuksi yhden työntekijän, jolloin tulos nollautuisi.”
Isäntä kertoo myyvänsä kuivaa koivupilkettä 55–60 euron heittokuutiotaksalla, joka sisältää arvonlisäveron.
Myynti alkaa kesällä
On ensiarvoisen tärkeää, että asiakas saa käyttöönsä kuivat klapit eikä joudu itse niitä kuivattamaan. Kuivuminen käynnistyy kevättalvella ja päättyy kesällä.
”Koivun suhteellinen kosteus kasvukauden ulkopuolella on 37–40 prosenttia. Myyntikuivan pilkkeen kosteus on 20–25 prosenttia.”
Yhdestä kiintokuutiosta rankaa saadaan 2,2 heittokuutiota klapeja, ja yksi heittokuutio kuivia klapeja painaa 240 kiloa. Massa kannattaa ottaa huomioon silloin, kun klapikuorma aiotaan noutaa kevytperävaunulla.
”Kuivatuksen aikana koivun painosta katoaa puolet, mutta myös tilavuus pienenee jonkin verran. Tämä näkyy siinä, että klapiröykkiön pinta aumassa laskee samalla, kun kuivuminen edistyy.”
Rousu aloittaa klapien myynnin kesällä. Tähän saakka tuote on tehnyt kauppansa ja varastot myyty loppuun ennen kevättä.
Osa menee Ruotsin puolelle
Rousun koivulanssin vierellä kulkee Kilpisjärvelle ja Norjaan johtava valtatie 21, ja sen takana on naapurimaa Ruotsi. Lanssi on strategisesti oikein sijoitettu.
”Polttopuuaumat näkyvät valtatielle oikein hyvin, ja näkyvyys on ollut paras markkinointikeino.”
Valtaosan pilkkeestä ostavat suomalaiset, mutta myös ruotsalaiset ovat tärkeitä polttopuunostajia. Peräti 35 prosenttia Rousun vuotuisesta klapituotannosta poltetaan ruotsalaisissa tulisijoissa.
Koronarajoitukset tekivät hallaa monelle elinkeinolle. Niistä ei kuitenkaan ollut haittaa rajan yli tehtävälle polttopuukaupalle paitsi epidemian alkumetreillä keväällä 2020, jolloin kauppa tyrehtyi hetkeksi.
Rousun tekemä pilke kelpaa myös Norjaan, johon sitä rahdataan kalakuljetusten paluukuormissa.
”Norjalaisilla matkailuyrittäjillä oli koronarajoitusten takia hankaluuksia päästä valtakunnanrajan tälle puolelle hakemaan polttopuuta.”
Simo Rousu tekee säännöllisesti pystykauppoja. Sopivan kokoiset koivurangat päätyvät omaan käyttöön, ja niistä hän jalostaa klapeja myyntiin. Kuva: Kari LindholmRaaka-aine ei ole ilmaista
Rousu huomauttaa, ettei omassa metsässä kasvatettu koivu ole yhtään sen halvempaa klapien raaka-ainetta kuin vieraalta ostettu. On täydellinen harhaluulo, että oman metsän puu olisi klapiyrittäjälle jotenkin ilmaista.
”Sille pitää laskea kantohinta, jonka maanomistaja saisi, jos myisi koivut metsäyhtiölle.”
Omasta raaka-aineesta on kuitenkin etua. Kun koivut kasvavat omassa metsässä, silloin voi suunnitella etukäteen, milloin, mistä ja minkä kokoista puuta otetaan. Jos koivut olisivat ostossa, niiden saanti oikeaan aikaan olisi epävarmaa.
”Koivuvaltaiset kesäleimikot ovat vähissä. Talvileimikoihin päästään keskitalvella, mutta se on liian myöhään polttopuurankojen kannalta.”
Pehmeäpohjaisten leimikoiden korjuussa Rousu suosii usein taktiikkaa, jossa energiapuukokoiset, läpimitaltaan alle 8-senttiset lehtipuut kaadetaan ajourille. Tarkoituksena on välttää ajourapainaumat.
”Tämä on ollut selvästi järkevämpää kuin niiden myynti energiapuuksi.”
Suojuspuiksi koivua
Länsi-Lapin vaaramaat ovat reheviä kasvumaita, ja alueen sekametsissä riittää koivua klapiurakointiin. Simo Rousu huolehtii koivun riittävyydestä metsänhoitotaktiikalla, jossa koivikoita harvennetaan yläharvennuksella. Turvemaiden sekametsissä metsää uudistetaan usein suojuspuuhakkuulla.
”Suojuspuuasennossa puuston kasvu on jatkuvaa, eikä uudistamiskustannuksia synny. Kuusentaimet lähtevät kasvuun koivujen suojissa.”
Rousu toteaa, että ajoissa harvennettu metsä kasvaa nopeasti. Tämän voi todeta vuosirenkaista, jotka levenevät pian harvennuksen jälkeen.
”Toki metsän vesitalouden pitää olla siinä kunnossa, että kasvu onnistuu. Umpeutuneet ojat on syytä avata, mikäli pohjaveden pinta nousee liiaksi.”
Ylitorniolla riittää myös vanhoja peltoja, joissa koivikot ovat saaneet varttua kaikessa rauhassa jo vuosikymmeniä pientilojen lopetettua toimintansa. Koivuvaltaisia kohteita on saatu myös tilakaupoissa.
”Parhaista metsistä saadaan koivua jopa sata kiintoa hehtaarilta.”
Rousun perheen metsissä kasvaa myös hyvälaatuista koivutukkia. Lapissa sille ei ole markkinoita. Rousu on tilannut tukkivannesahan, jolla on tarkoitus jatkossa sahata tukkikoivut tuppilankuiksi.
Tekopökkelöt ja maisemapuut
Simo Rousun perheen metsät ovat FSC-laatujärjestelmän piirissä. FSC:ssä oleminen tuo hänen mukaansa puukaupoissa 1,2 euron lisähinnan kiintokuutiometrille.
Rousu esittelee metsäpalstan, jossa on meneillään sekametsän suojuspuuasentoon harvennus. Samalla metsään jätetään myös koivuisia tekopökkelöitä.
Noin kolmen metrin korkeudelta katkaistut paksut koivut olisivat sopineet klapien raaka-aineeksi, mutta Rousu on hyvillään siitä, että luonnon monimuotoisuus otetaan hakkuissa huomioon.
Isäntä kertoo antaneensa tilan hakkuita tekevälle metsäyhtiölle valtuudet tehdä tekopökkelöitä kaikkiin leimikoihin erikseen lupaa kysymättä.
”Tässä leimikon laidalla virtaa Kueroja. Siihen jätettiin FSC:n mukainen 14 metrin suojavyöhyke, johon ei kosketa lainkaan. Tämän lisäksi leimikko ei kaipaa muita säästöpuuryhmiä”, Rousu näyttää.
Vastaharvennetussa vaaranlaitaleimikossa Rousu suojeli metsälain vaatimusten mukaisesti puronvarren ympäristöineen. Vaaran alle hän jätti maisemapuiksi vanhoja järeitä ja pankko-oksaisia mäntyjä, joista olisi saanut vain havukuitua.
Rousu toteaa, ettei vanhojen mäntyjen suojelu liittynyt sertifiointiin vaan tehtiin maiseman ja metsäluonnon ehdoilla. ”Onhan niitä mukava katsella.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2021.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
