Puurakentamista olisi helppo kasvattaa hakkuita lisäämättä

Helsingin Etelä-Haaga on 1950-luvun alussa laaditun asemakaavan mukaan rakennettu kerrostaloalue. Alueesta ei aikanaan muodostunut lähiömäistä. Maat olivat lukuisten yksityisten omistajien hallussa, ja entisille puurakenteisten huviloiden tonteille rakennettiin 3–4 kerroksisia pienkerrostaloja. Niiden ansiosta alue on edelleen puistomainen.

Alueen asuntomäärä on kasvanut verkkaisesti täydennysrakentamalla. Vanhasta huvila-ajasta kertoo edelleen muun muassa Tunnelitien näköalapaikalla sijaitseva, kerrostalojen takaa pilkistävä puurakenteinen Villa Furuhäll, joka 1980-luvulla juuri ja juuri vältti purkutuomion talon tulevien asukkaiden aktiivisuuden ansiosta.

Uutta koerakentamiseen perustuvaa puutalokantaa on syntynyt viime vuosina vanhan puurakenteisen asemarakennuksen lähistölle. Puisiin CLT-elementteihin perustuva omakotitalokin on mahtunut vanhan puuhuvilan tontille. Etelä-Haagaa täydennetään nyt ensimmäisellä puurunkoisella, neljäkerroksisella puukerrostalolla Artturi Kannistontiellä.

Esimerkit ilahduttavat, sillä puurakentamisen yleistyminen on Suomessa ollut hidasta, vaikka puurakentaminen nauttii suurta suosiota niin kuluttajien kuin päättäjienkin taholla. Puurakentaminen perustuu uusiutuviin metsiin, rakennukset sitovat hiiltä ja niistä on helppo tehdä energiatehokkaita. Etenkin tilaelementteihin perustuva rakentaminen on rakennuspaikalla nopeaa ja työmaahaitat jäävät rajallisiksi.

Viime aikoina keskusteluun on nostettu puurakentamisen lisäämisen haitat metsien hiilinieluille. Totta on, että puurakenteisiin käytettävän raaka-aineen hakkuut pienentävät hakkuualueen hiilinielua hetkellisesti. Sen sijaan julkisuudessa on unohdettu puurakennuksen pitkäaikaisesti sitoma hiili. Oikein hoidetussa puutalossa hiili pysyy pois ilmakehästä pidempään kuin siihen käytetyssä metsässä. Puurakentamista on myös mahdollista lisätä Suomessa ilman lisähakkuita.

Puurakentamisen taantuminen kotimaassa on johtanut sahatavaran kotimaisen vuotuisen kulutuksen putoamiseen 2000-luvun runsaasta viidestä ja puolesta miljoonasta kuutiometristä nykyiseen kahteen miljoonaan kuutiometriin. Venäläisen tavaran tuonnin loppuminen ei ole kotimaisen kysyntää vauhdittanut.

Kotimarkkinan ryytyessä sahat ovat kasvattaneet vientiään. Sahatavaran kotimaan kulutus vastasi parhaimmillaan yli 40 prosenttia tuotannosta, kun se vuonna 2022 putosi 20 prosenttiin. Viennistä olisi helppo palauttaa tuotteita kotimaan markkinoille hakkuita lisäämättä ja logistiikan päästöjä vähentäen.

Edellytys puurakentamisen yleistymiselle on sijoittajien ja rakennusliikkeiden kiinnostuminen hybridi- tai puurakentamiseen. Hieno esimerkki tästä on perheyhtiö Onvestin halu vahvistaa puurakentamisen liiketoiminta-aluetta hankkimalla omistukseensa Teijo-Talot Oy:n osakekannan ja lisäämällä omistustaan Puurakentajat Oy:ssä. Se muuten myös rakentaa etelähaagalaista puukerrostaloa Artturi Kannistontielle. Näitä tarvitaan lisää.

Kirjoittaja on sahateollisuuteen erikoistunut konsultti.