

Metsänomistajalle metsäkärry on järkihankinta mönkkärin täydentäjäksi. Mönkijä kuitenkin sopii metsäkuljetukseen vain helpohkossa maastossa. Ajoa metsässä rajoittavat mönkijän pienet renkaat ja vähäinen maavara. Esimerkiksi kivikkoinen maasto on mönkkärille myrkkyä. Ajourilta kannot on sahattava lyhyiksi.
Myös rinteissä mönkijä on vaikeuksissa. Pelkän mönkijän kumirenkaan pito metsässä ylämäessä on heikko, jos kärryssä on kuormaa. Pitoa voi parantaa ketjuilla ja toisaalta kumiteloilla.
Parhaimmillaan mönkijä on kuivilla ja melko tasaisilla kankailla. Jos maastossa on märkiä kohtia ja epätasaisuutta, ajomahdollisuuksia voi jonkin verran parantaa keräämällä hakkuutähteet ajourille.
Vetävän peräkärryn kanssa maastokelpoisuus parantuu olennaisesti. Pehmeiden paikkojen ylityksessä vetävät takapyörät kovalla maalla työntävät mönkijää paremmin kuin mönkijä itse pystyy etenemään pehmeikössä.
Realistinen kuorman koko on 0,5–1 kiintomottia puuta kerralla riippuen kärryn kantavuudesta.
Vetävällä kärryllä yksi kiintokuutiometri tuoretta puuta kulkee tasaisella metsäpohjalla todella helposti. Silloin kuorma voi olla vähän suurempikin, jos kantavuus sen sallii.
Paikallaan seisovassa kärryssä puukuorma synnyttää painovoiman verran rasitusta rakenteisiin. Kun ajetaan, kuoppa tai pinnasta nouseva este tuottaa kärryn akseleihin myös iskuvoiman, joka on sitä kovempi, mitä suurempi on nopeus ja kuopan tai esteen aiheuttama täräys. Siksi esimerkiksi vauhdin otto mäkeen iso kuorma päällä aiheuttaa epätasaisessa maastossa riskejä.
Kovapohjaisella metsäautotiellä mönkijällä saa liikkeelle suurenkin kuorman, vaikka kärry ei ole vetävä. Kun ylikuormalla ajoon yhdistyvät tuntuva nopeus ja kuoppa tiessä, telirakenne saattaa pettää.
Kärryjen akselit kestävät, kun kuormakoot pysyvät sopivina. Metsässä maltilliset kuormat vähentävät myös jumiin jäämisiä ja kuorman purkamisia.

Polttopuiden keruussa on tärkeää, että metsästä löytyy riittävästi väyliä, joilla voi ajaa kuorma päällä rypemättä. Vanhat kovapohjaiset kulku-urat esimerkiksi maatalouskäytön ajalta ovat hyviä runkoväyliä.
Jollei metsässä ole kantavia väyliä, niitä voi tehdä sinne. Yksi ainut hyvä ura voi riittää. Sellainen syntyy kaivinkoneella pintamaata tasoitellen esimerkiksi samassa yhteydessä, kun kone käy tilalla mätästämässä hakkuuaukon.
Väylä pysyy auki, kun siinä ajetaan ja itävä vesakko raivataan tarvittaessa.
Kun väylät ovat kunnossa, kärryn kantavuus riittävä ja kuormakoko kohtuullinen, edellytykset sujuvalle puunajolle mönkkärillä ovat olemassa. Pelkällä mönkijän hyvällä vetokyvyllä ei kovin pitkälle pötkitä.

Polttopuun kerääjä voi osittain korvata uraverkoston vinssillä, jossa on puomi ja vaijeri. Puomi nostaa vaijerin vetopisteen korkealle. Silloin vinssattavat rungot eivät töki mättäisiin ja kiviin yhtä paljon kuin jos vinssin vetopiste on alhaalla.
Metsäkärryjen vinsseissä on vaijeria yleensä 15–20 metriä, joissakin jopa yli 30 metriä. Pitkä vaijeri vähentää metsäajoa. Ulottuvuus vielä parantuu, kun rungot vedetään kokonaisina.
Jos rungon pituus on 20 metriä ja vaijeria on saman verran, kaadetun puun kanto saa olla lähes 40 metrin päässä mönkkäristä ja runko on vielä vinssattavissa.
Kauko-ohjaus vinssissä helpottaa työtä. Vinssaaja voi silloin kävellä juonnettavan rungon perässä kulkua ohjaten ja auttaen.
Ohuiden rankojen vinssaus nippuina onnistuu parhaiten juontopulkalla. Niiden hintahaarukka asettuu noin 200–400 euroon.
Epätasaisessa maastossa juontopulkka helpottaa isojen runkojen vinssausta. Erityisesti se on tarpeen ylämäkeen vinssattaessa. Alamäkeen rungot luistavat helpommin.

Myös umpilavallinen kärry kelpaa pitkien rankojen metsäkuljetukseen, kun takapääty irrotetaan. Umpilavakärry on yleensä parhaimmillaan, kun puut ovat kyllin lyhyitä.
Hakkuukoneen tekemien lumppien kuljetukseen umpikärry on hyvä. Tukkikärryssä lumpit ja muut lyhyet pätkät voi ehkä sijoittaa vain isompien puiden päälle, jossa ne eivät välttämättä pysy kovin hyvin.
Umpikärry on hyvä yleiskärry esimerkiksi mökkikäyttöön. Siellä sitä voi hyödyntää paitsi runkojen, klapien ja halkojen ajossa myös maansiirrossa, puutarhajätteen kuljetuksessa ja muissa mökkipuuhissa. Umpikärryillä voi kuljettaa myös metsästettyjä hirvieläimiä.
Mönkijän vetävä metsäkärry ja kuormain tekevät hankintapuun korjuun mahdolliseksi monenlaisilla kohteilla. Kumiteloilla maastokelpoisuus vielä parantuu.
Vetävällä kärrylläkin ajourakka on paras suunnitella motin kuormia ajaen. Jos ensiharvennuksen pinta-ala on kaksi hehtaaria ja kertymä 70 kiintokuutiota, se tarkoittaisi noin 70 mönkkärikuormaa. Hankintatyölle tuntipalkkaa laskettaessa se on paljon. Siksi puiden ajattaminen tien varteen urakoitsijalla voi lyödä paremmin leiville.
Metsänomistajat kuitenkin ajavat jonkin verran hankintapuuta mönkkäreillä ja kuormaimilla varustetuilla metsäkärryillä. Mitä pienempi leimikko ja mitä vähäisempi hakkuukertymä, sitä paremmin homma sopii mönkkärillä ajettavaksi.
Motiivina itse tekemiseen voivat olla myös kapeat ajourat eli jäävän puuston isompi pohjapinta-ala sekä hyvä korjuujälki. Monet kokevat saavansa metsätöistä ja puiden ajosta työn iloa ja hyötyliikuntaa.
”Hyvä harrastus saa maksaa”, luonnehti yksikin metsänomistaja sitä, että hän ajaa hankintapuuta mönkkärillä.
Hankintapuun ja tuulenkaatojen metsäkuljetuksella pienennetään mönkijän ja metsäkärryn osto- ja ylläpitokuluja muttei pyritäkään kattamaan niitä täysin. Myyntipuiden ajaminen ja muu mönkijän ja kärryn metsätalouskäyttö tuovat myös jonkin verran verovähennysoikeutta.
Kärryissä hydraulinen kuormain nostaa hintaa olennaisesti. Vielä suuremman hintaloikan aiheuttaa kärryn vetokyky. Ne mahdollistavat itsenäisen puunkorjuun, jota yllättävän moni arvostaa hinnasta huolimatta.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2023.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
