Saavalainen poistaa raivaussahalla hakkuita haittaavan alikasvoksen. Samalla hän merkitsee maastoon säästöpuuryhmät. Kuva: Hanne Manelius
Päivi Saavalainen valitsee säästöpuut jo ensiharvennuksen yhteydessä
Taimikkovaiheessa valinnanvaraa on runsaasti. Säästöpuiksi voi jättää taloudellisessa mielessä vähäarvoisia puita, kuten haapoja, raitoja ja lahovikaisia koivuja.Tilaajalle
Keskitalven päivän valoisat tunnit on käytettävä tarkkaan. Päivi Saavalainen nostelee mönkijän peräkärryyn raivaussahan, rullan keltaista kuitunauhaa ja bensakanisterin.
”Mönkijä oli aikanaan hyvä hankinta. Se helpottaa metsään menoa niin, että vaikka aikaa olisi vähän, ehtii kuitenkin käydä tankillisen sahaamassa.”
Saavalainen suuntaa peltojen poikki männikköön, johon viikon päästä on tulossa harvennus. Parin hehtaarin kuvio harvennetaan nyt toiseen kertaan. Ensiharvennuksen Saavalainen teki itse, ja siinä kävi niin kuin metsänomistajien itse tekemissä harvennuksissa toisinaan tuppaa käymään. Harvennus tuli tehtyä liian varovaisella kädellä, eivätkä rungot saaneet riittävästi tilaa lihoakseen.
Saavalainen parkkeeraa mönkijänsä leimikon laitaan, kiinnittää sahan valjaisiin, koppaa toiseen käteen kanisterin ja tunkee kuitunauhan taskuunsa. Raivuria hän tarvitsee leimikon ennakkoraivaukseen, kuitunauhaa säästöpuuryhmien merkitsemiseen.
Säästöpuut ovat nimensä mukaisesti puuyksilöitä, jotka hakkuissa jätetään koskematta. Ne saavat jäädä metsään, aikanaan kaatua ja lahota niille sijoilleen ja näin turvata metsän lahopuujatkumoa.
Haapa on luonnolle arvokas
Monille nykyään uhanalaisille eliölajeille lahopuu on elintärkeä elinympäristö. Säästöpuiden avulla metsiin halutaan luoda eri-ikäistä ja eriasteisesti lahonnutta puuta uhanalaisten lajien käyttöön. Kun säästöpuut aikanaan kuolevat – eri paikoissa eri aikaan – syntyy alueelle lahopuujatkumo, joka takaa sen, että jokaiselle lajille löytyy juuri oikeanlainen elinympäristö.
Kuvion laidassa metsän reunassa nököttää harmaantunut lato, jonka vieressä suuren haavan latvus kurottaa kohti taivasta. Ylhäältä latvuksesta kuuluu tasainen nakutus: käpytikka hakkaa koloa haavan kylkeen.
Saavalainen merkitsee kuitunauhalla haavan sekä noin aarin kokoisen alueen sen ympäriltä. ”Ensimmäinen säästöpuuryhmä tulee tähän. Tämä iso haapa sen ratkaisi.”
Säästöpuiksi voi jättää taloudellisessa mielessä vähäarvoisia puita, kuten haapoja, raitoja ja lahovikaisia koivuja.
Esimerkiksi haapa on biologisesta näkökulmasta metsien arvopuu. Haavalla elää 200–300 eliölajia, joista uhanalaisia on 50. Pehmeän puuaineksensa ja emäksisen kuorensa ansiosta haapa on kolopesijöiden suosiossa. Harmaapäätikka ja valkoselkätikka suosivat haapoja. Ja koska useimmat tikat hakkaavat joka vuosi uuden kolon, niiden ansiosta pesäpaikkoja jää myös muille kolopesijöille. Vahvalatvaiset haavat ovat hyviä pesäpuita myös petolinnuille.
Erityisesti vanhat, järeät lehtipuut ovat monimuotoisuuden kannalta arvokkaita. Kuva: Hanne ManeliusSertifiointi edellyttää
Molemmat Suomessa käytössä olevat sertifiointijärjestelmät edellyttävät, että metsään jätetään leimikkotasolla vähintään kymmenen säästöpuuta hehtaarille. PEFC-sertifioidussa metsässä säästöpuiden tulee olla rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 10-senttisiä, FSC-sertifikaatissa vähintään 20-senttisiä.
Myöhempien hakkuiden sujumisen kannalta on järkevintä jättää säästöpuut ryhmiin, esimerkiksi tärkeän elinympäristön yhteyteen, vaikeasti korjattavaan tai vähätuottoiseen kohteeseen.
Saavalainen kietaisee toisen kuitunauhan suurehkon raidan ympärille.
”Tämä on aurinkoinen ja lämmin länsirinne. Harvennuksen jälkeen tänne tulee paljon mustikkaa.”
Osaamista omien metsien hoitoon Saavalainen haki Pokelta, joka Saarijärvellä järjestää metsäalan koulutusta. Siellä Saavalainen opiskeli ensin metsuriksi. ”Ja sen jälkeen metsä vei mennessään.”
Työ ravitsemisalalla sai jäädä. Saavalainen haki ja pääsi opiskelemaan agrologiksi Jyväskylän ammattikorkeakouluun. Valmistuttuaan hän opiskeli Mikkelissä vielä metsätalousinsinööriksi, ja nykyään hän opettaa Pokella tulevia metsäalan ammattilaisia.
Pitkään Saavalainen sai kulkea metsätöissä yksin, mutta sitten myös hänen puolisonsa Timo innostui metsäalasta. Nykyään metsätyöt ovat pariskunnan yhteinen ykkösharrastus.
Varhainen valinta säästää euroja
Kun jotain opettaa toiselle, oppii samalla itsekin. Joskus säästöpuista puhuessaan Saavalainen alkoi pohtia, voisiko ne valita jo silloin, kun metsä on vasta taimikkovaiheessa.
”Ennen varhaisperkausta taimikossa kasvaa usein kasvatettavien puulajien lisäksi esimerkiksi pihlajaa ja haapaa. Vaihtoehtoja säästettävien puiden suhteen on enemmän kuin päätehakkuuikäisessä metsässä.”
Aikaisessa vaiheessa tehtävää säästöpuiden valintaa puoltaa toinenkin seikka. Metsänhoidossa tapana on eri kehitysvaiheissa poistaa huonoimmat puut, jolloin kasvu ohjautuu taloudellisesti arvokkaimpiin runkoihin. Päätehakkuuvaiheessa metsässä saattaa olla vain arvokkaita tukkipuita, ja niiden jättäminen säästöpuiksi on kallista.
”Varhaisessa vaiheessa tehty säästöpuiden valinta säästää metsänomistajalle satoja euroja hehtaaria kohden.”
Sopivia paikkoja säästöpuille Saavalainen kehottaa tutkimaan peruskartasta. Purojen ja lähteiden ympäristöt sekä hankalasti korjattavat kohteet, esimerkiksi louhikot ja kosteat painanteet, ovat niille luontevia paikkoja. Jos leimikolla ei ole erityisen arvokkaita elinympäristöjä, säästöpuuryhmän voi jättää esimerkiksi ojanpenkalle tai leimikon laitaan.
Kuitunauha kertoo hakkuukoneen kuljettajalle, että kyseessä on säästöpuu, jota ei pidä kaataa. Säästöpuu saa nimensä mukaisesti jäädä niille sijoilleen ja aikanaan kaatua ja lahota rauhassa. Kuva: Hanne ManeliusSuojaa riistalle ja linnuille
Taimikonhoitoa seuraavissa harvennuksissa ja uudistushakkuissa tarvitsee enää huolehtia siitä, että valitut säästöpuuryhmät varmasti säästyvät.
Jotta tieto säästettävistä kohteista välittyisi aikanaan ensiharvennusta tekevälle motokuskille, tulee kohteet merkitä maastoon näkyvästi kuitunauhoilla ja ilmoittaa toimijoille, että merkityt säästöpuut on tarkoitus jättää hakkaamatta.
Säästöpuuryhmien alla olevaa maapohjaa ei raivata, ja niiden ympärille jätetään vähintään parimetrinen muokkaamaton vyöhyke. Näin ne toimivat myös riistatiheikköinä tarjoten riistalle ja linnuille sekä ruokaa että suojapaikkoja.
Saavalaiselle metsän monimuotoisuus on yhtä tärkeää kuin metsästä saatava taloudellinen hyöty. Hän on ilokseen pannut merkille, että yhä useampi metsänomistaja ottaa luontoarvot huomioon metsänkäsittelyssään.
Keskitalven päivä hämärtyy jo, kun kuljemme rinnettä alas kohti kuvion alalaitaa. Pellon reunassa kuusialikasvos peittää maata läpikäymättömän tiheänä. Nyt metsä on hiljainen, mutta jo parin kuukauden päästä täältä kantautuu sirkutus.
”Tuo alue on täynnä linnunpesiä.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2019.
Valitse oikein
- Valitse tulevaisuuden säästöpuut jo taimikonhoito- tai ensiharvennusikäisestä metsästä.
- Pyri valitsemaan eri puulajeja, sillä jokaisella puulajilla elää oma uhanalainen lajistonsa.
- Valitse mahdollisuuksien mukaan myös järeitä, rinnankorkeusläpimitaltaan yli 20-senttisiä puita.
- Taloudellisesti vähäarvoiset puut kuten raita, haapa ja pihlaja ovat monimuotoisuuden kannalta arvokkaita. Esimerkiksi aikaisin keväällä kukkiva raita on pölyttäjille tärkeä puulaji.
- Valitse säästöpuut sen perusteella, millaisia hyötyjä tavoittelet. Jos tavoitteena on vanhan metsän lajiston säästäminen, säästä riittävän suuri ryhmä puita suojaiseen paikkaan. Järeät haavat uhanalaisten lajien elinympäristöksi voivat olla uudistusalueella hajallaankin.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
