”Vaikka luonnossa liikkuminen onkin yleisesti vähentynyt, viime kevät ja kesä osoittivat, että luonnossa liikkumista arvostetaan”, Arja Kaasinen sanoo. Kuva: Maria Miklas
Arja Kaasinen haluaa viedä opetuksen ulos: ”Miksi ihmeessä opetamme ympäristökasvatusta luokassa sisällä, kun ympäristö on oven takana?”
Kun kasvatustieteilijä Arja Kaasinen huomasi, että lapset ja nuoret tuntevat kasveja hyvin heikosti, hän päätti tehdä asialle jotain. Ideoita on riittänyt, ja yhdestä kiinnostui presidenttikin.Tilaajalle
Kuva: Maria Miklas”Tapaan opiskelijat aamulla Zoom-videosovelluksessa, sitten jalkautan heidät maastoon. Kukin menee omaan lähimetsäänsä ja tekee tehtävät. Kuvia, videoita ja kysymyksiä he voivat laittaa WhatsApp-sovellukseen, jonka päässä päivystän. Lopuksi palataan Zoomin ääreen ja pidetään palaute.”
Arja Kaasinen suunnittelee, kuinka järjestäisi koronasyksynä maastokurssin opiskelijoille etänä. Kaasinen on biologian didaktiikan yliopistonlehtori, mikä tarkoittaa, että hän opettaa Helsingin yliopistossa tuleville luokan- ja aineenopettajille, millä tavoin biologiaa kannattaisi koulussa opettaa.
Kaasinen haluaa innostaa tulevia opettajia erityisesti maasto-opetukseen ja huomaamaan, miten koulun ulkopuolisia tiloja voitaisiin käyttää hyväksi opetuksessa.
”Miksi ihmeessä opetamme ympäristökasvatusta luokassa sisällä, kun ympäristö on oven takana? Miksi voikukkaa ei voi mennä katsomaan pihalle, vaan se katsotaan kirjasta?”
Taika tapahtuu ojalla
Kaasisen oma opetus on käytännönläheistä. Toki yliopisto-opiskelulle tyypillisiä luentojakin on, mutta myös runsaasti pakollisia ryhmätunteja, joilla kävellään, liikutaan ja tehdään harjoitustöitä metsässä tai opetellaan mikroskoopin ja luupin käyttöä laboratoriossa.
”Vien aina opiskelijat yhdelle ojalle, ja siellä he sitten seisovat kumisaappaat jalassa ja läträävät vedessä. Nekin, jotka ovat ensin nyrpistelleet, kertovat aina jälkeenpäin, että olipa kivaa! Jokin taika siellä tapahtuu joka kerta.”
Kun kasveja ja eläimiä pääsee havainnoimaan luonnossa itse, ne jäävät paremmin mieleen. Ulkona puuhailulla on myös positiivisia vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Siitä tulee kokonaisvaltaisen hyvä olo, hehkuttaa Kaasinen.
”Nykypäivänä monikaan ei enää koe ulkoilmassa vietetyn päivän tuomaa hidasta väsymistä. Sanonkin aina maastopäivän jälkeen opiskelijoille, että mitä todennäköisimmin suurin osa teistä nukahtaa tänä iltana lempeisiin uniin ja nukkuu yönsä hyvin.”
Kaasinen tutkii luupilla puun pinnan jäkälää. ”Luupin avulla avautuu toinen ulottuvuus.” Kuva: Maria MiklasLuontoretkiltä Linnaan
Reilut kymmenen vuotta sitten Kaasinen julkaisi väitöskirjansa, jonka mukaan suomalaiset lapset ja nuoret liikkuvat luonnossa vähän ja tunnistavat keskimäärin hyvin heikosti kasvilajeja – sellaisia kuin voikukka, mänty, kuusi ja leskenlehti.
”Suurin syy siihen on se, että jokapäiväinen luonnossa liikkuminen, koulumatkojen kulkeminen kävellen tai pyöräillen ja luonnossa leikkiminen ovat selkeästi vähentyneet. Luontoon ei ole enää luonnollista kontaktia. Kun kasvilajeja ei näe, eivät ne kauheasti kiinnostakaan.”
Kaasisen tutkimuksesta kävi ilmi myös, että opettajien lajintunnistustaidot ovat heikot. Jos opettaja ei itse ole kiinnostunut tai tunne kasveja, ei hän myöskään opeta niitä tai luonnossa liikkumista oppilailleen. Myös omassa työssään Kaasinen kohtasi opettajia, jotka nolostelivat huonoja lajintunnistustaitojaan.
”Minulle tuli voimakas tunne, että tälle asialle on tehtävä jotain konkreettista. Sitten keksin: Mitä jos meillä olisi jokin tapahtuma tai kampanja, jossa kerrottaisiin, miten tärkeää on mennä lapsen kanssa metsään?”
Syntyi Suomen lasten metsäretkipäivä, jonka Kaasinen polkaisi käyntiin yhdessä opiskelijoidensa kanssa vuonna 2016. Tapahtumapäivä on järjestetty siitä lähtien kouluissa ja päiväkodeissa joka vuosi toukokuussa.
Päivän aikana opitaan, leikitään ja retkeillään ulkona luonnossa. Tavoitteena on, että lapset saisivat metsäkokemuksia ja muistoja metsässä olemisesta. Tapahtuman suojelijana on tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
”Pyysimme opiskelijoideni kanssa presidenttiä suojelijaksi, sillä hän on useasti tuonut ilmi, että pitää ympäristöasioita tärkeinä”, kertoo Kaasinen.
Niinistö osallistui itsekin metsäretkipäivään espoolaisen koulun oppilaiden kanssa vuonna 2018. Samana syksynä Arja Kaasinen sai yllätyksekseen kutsun itsenäisyyspäivän juhliin Presidentinlinnaan.
”Se oli ihan mieletön kunnianosoitus ja viesti siitä, että ympäristö- ja luontoasioita arvostetaan. Toivottavasti se kannustaa myös muita ideoimaan ja jatkamaan työtä luonnon parissa!”
Metsien keskeltä kylille
Metsäretkipäivän syvällisempänä tarkoituksena on edesauttaa lapsen luontosuhteen kehittymistä.
”Kun kasveja ja eläimiä alkaa pikkuhiljaa tunnistaa, niihin syntyy henkilökohtaisempi suhde. Kasvi ei olekaan mikä tahansa ruohontupsu tai jotain vihreää mössöä, vaan kannusruoho!”
Luontosuhteen kehittymisen myötä ihminen oppii arvostamaan luonnon monimuotoisuutta ja hänelle herää halu pitää luonnosta huolta. Syntyy luonnonlukutaito: ymmärrämme, mitä luonnossa tapahtuu ja että ihminen on vain yksi osa luontoa ja täysin riippuvainen muista eliölajeista, sanoo Kaasinen.
Kaasisen oma luontosuhde kehittyi jo lapsuudessa. Musiikista, luonnosta ja liikunnasta kiinnostunut tyttö varttui maatilalla Sulkavalla Itä-Suomessa.
”Asuin metsän keskellä. Siellä oli koko elinpiirini, ja siellä tapahtuivat kaikki leikit ja liikkuminen. Joka päivä köröttelin 18 kilometrin koulumatkan linja-autolla metsien keskeltä kirkonkylälle.”
Suurten metsien ympäröimänä Kaasinen asuu nytkin, tosin Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa. Koti on kymmenen vuoden ajan ollut Pohjois-Espoossa, Nuuksion kansallispuiston ja Luukin luonnonsuojelualueen lähellä. Metsässä Kaasinen käy joka päivä.
”Metsä on olohuoneeni. Käyn siellä koiran kanssa, käyn siellä juoksemassa, kävelemässä, suunnistamassa, marjastamassa, joskus ihan vaan virkistymässä ja istuskelemassa. Voisin huonosti, jos en pääsisi päivittäin metsään.”
Kasveja voi oppia myös hajuaistin avulla. ”Kerää tiiviiseen pussiin kasvin osia. Murskaa ne, sekoita ja metsätuoksusekoituksesi on valmis!” Kuva: Maria MiklasKasvit ovat yleissivistystä
Luontosuhteen syntymisen lisäksi kasvilajien tunnistamisesta on paljon muutakin hyötyä.
Jopa 60 prosenttia lääkkeistämme sisältää vaikuttavana aineena kasviperäisiä lääkeaineita, kertoo Kaasinen. Jos emme tunne kasveja, emme löydä uusia lääkeaineita.
”Entä mitä meillä olisi päällä tai mitä ruokalautasellamme olisi, jos emme tuntisi kasveja ja osaisi hyödyntää niitä?”
Yleissivistykseen kuuluu, että tiedämme kasveista edes jotakin, muistuttaa Kaasinen. Esimerkiksi kasvimaailman myrkyt ovat vahvimpia myrkkyjä maailmassa. Niistä ei vain liiaksi muisteta varoittaa.
”Kiinnostavuudessaan kasvit ovat jääneet hieman muiden eliölajien jalkoihin. Koska ne eivät liiku, ne eivät myöskään ensimmäisinä tunnu vaarallisilta. Emme kuitenkaan vielä tiedä kasveista tai niiden kemiallisesta viestinnästä tarpeeksi. Kenties tulevaisuudessa vielä hämmästymme, mitä ja millä tavalla kasvit viestivät toisillensa!”
Koulun tehtävänä on antaa myös lajien tunnistamisessa kaikille tasavertaiset yleissivistävät tiedot. Kukaan ei voi etukäteen tietää, kenestä lopulta tulee puualan insinööri, lääkäri tai kemisti.
”Tämän päivän lapset, tulevaisuuden päättäjät, tarvitsevat tietoa luonnon monimuotoisuudesta, jotta he osaavat tehdä maapallon kannalta järkeviä päätöksiä vaikkapa metsän hoitamisesta tai viheralueista.”
Aikaa tulee aina lisää
Kaasista ajaa työssään eteenpäin suuri innostus ja uteliaisuus, joiden hän vitsailee juontavan savolais-karjalaisesta kyläntätiperinteestä: utelias mieli haluaa tietää kaikesta vähän kaikkea.
Uusia ideoita kasvitietouden lisäämiseksi pulpahtelee pintaan tuon tuosta, välillä kuulemma liikaakin. Uusin on tämä: blooming-niminen kasvikävely, joka lainaa periaatteensa ploggingista eli roskajuoksusta. Blooming-lenkillä kerätään roskien sijaan kasvihavaintoja.
”Tarkoitukseni on suunnitella esimerkiksi kaupunkien keskustoihin valmiita kävely- tai juoksulenkkejä, joiden varrelle on merkitty vaikka katuliiduilla eri kasvien kasvupaikkoja: ’Tässä kasvaa tahmavillakko’ tai ’Tuosta löydät ruusuruohon’. Lenkkiä kiertäessään ihmiset voivat tutustua sen varrella kasvaviin lajeihin.”
Kaasinen on kehitellyt myös Hemuli-kasvikerhon, jossa kasveista kiinnostuneet lapset voivat harrastaa kasvilajien tunnistusta.
”Suomessa lapset ja nuoret voivat harrastaa ohjatusti lähes kaikkea muuta, mutta kasvikerhoa ei vielä ole ollut.”
Kerhoa on jo kokeiltu hyvällä menestyksellä kahdessa koulussa. Jatkossa sitä voisivat organisoida omilla paikkakunnillaan vaikkapa erilaiset luontojärjestöt tai -seurat.
Kutsumustyötä tekevän Kaasisen päivät venyvät pitkiksi. Oman opetustyön ja opettamisen kehittämisen lisäksi tohtorisnaisen työhön kuuluu tutkimusta, seminaareja ja tieteellisten julkaisujen kirjoittamista. Kotona odottavat puoliso, kolme lasta ja koira ja monenmoiset harrastukset.
Miten ihmeessä aika riittää kaikkeen?
”Ajattelin aikaisemmin, että aikaa ei ole ikinä riittävästi. Sitten muutin ajattelutapaani. Eihän aika koskaan tavallaan lopu. Täytyy ajatella, että aikaa tulee aina lisää!”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2020.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
